Ohjaako rahoitusmalli laadun sijasta määrän tuottamiseen?

23.4.2015

Janne Pölönen ja Otto Auranen:

Tutkijat osoittavat tutkimuksensa tulokset tieteellisissä julkaisuissa, jotka ovat pääasiallinen keino välittää uutta tutkimustietoa. Tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta arvioidaan usein juuri julkaisujen perusteella. Tieteellisten julkaisujen määrän on jo kauan tiedetty kasvavan eksponentiaalisesti. Tämä kertoo tieteen ja tieteellisen tiedon kasvusta, joka on voimistunut toisen maailmansodan jälkeen tiedejärjestelmän ekspansion ja tutkijatyön ammattimaistumisen seurauksena. Julkaisumäärän kasvua koko maailmassa selittää suurelta osin tutkijoiden määrä, joka kasvaa UNESCOn ja OECD:n tilastojen mukaan maailmanlaajuisesti noin neljä prosenttia vuodessa. Julkaisutuottavuudessa on tieteenaloittaisia, alueellisia ja yksilöllisiä eroja, mutta kaikkiaan tutkijoiden keskimäärin tuottamien julkaisujen määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Useiden länsimaiden tapaan Suomessa siirryttiin 1980-luvulta lähtien kilpailun myönteisiä vaikutuksia ja tuloksellisuutta korostavan tiedepolitiikan aikakauteen. Tällöin alkoi myös yliopistojen koulutuksessa ja tutkimuksessa saavuttamien tulosten dokumentoinnin, raportoinnin ja arvioinnin kehittäminen. Yliopistot ovat keränneet ja ilmoittaneet ministeriölle tietoja tuottamistaan tieteellisistä julkaisuista 1990-luvun puolivälistä. Vuodesta 2007 alkaen julkaisuja on käytetty yhtenä yliopistojen opetus- ja kulttuuriministeriöltä saaman valtionrahoituksen kriteereistä. Samalla on yleistynyt Suomen tieteen ja suomalaisten yliopistojen tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden bibliometrinen tarkastelu sekä kansainvälinen vertailu. Julkaisuaktiivisuus ja korkeatasoinen, erityisesti kansainvälisen kriittisen asiantuntijayleisön tavoittava julkaisutoiminta on noussut tutkimuksen tason kohottamisen yhdeksi päätavoitteeksi.

Osa tutkijayhteisöstä on kritisoinut tulosohjausta ja mittaamista alusta alkaen. Rahoituskilpailun ja julkaisutoiminnan kansainvälisyyden korostamisen on nähty johtavan tieteellisen tutkimuksen kannalta toisarvoiseen julkaisutehtailuun. Tutkijoiden ajatellaan syytävän maailmalle lähinnä englanninkielisiä journaaliartikkeleita tutkimuksen laadusta tai suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkaisusta piittaamatta. Tutkimustuloksia pilkotaan pienimpiin mahdollisiin julkaistaviin yksiköihin (salami- tai nanojulkaiseminen), ja suunnataan julkaisutoimintaa arveluttaville tieteellisille foorumeille (ns. saalistajalehdet). Kansainvälistymisen paineen on myös nähty uhkaavan suomen kielen asemaa tieteen kielenä. Kun julkaisujen osuutta yliopistojen rahoituksessa on lisätty, on viimeaikaisessa keskustelussa jälleen herännyt huoli rahoitusmallin julkaisumäärää ja -painetta lisäävästä ohjausvaikutuksesta. Kasvava julkaisupaine pakottaa tutkijat kaikkialla maailmassa, myös Suomessa, julkaisemaan entistä enemmän. Tämä johtaa tieteellisten julkaisujen laadun rapautumiseen.

Kota- ja Vipunen-tietokannoista havaitaan, että suomalaisten yliopistojen vuosittain tuottamien tieteellisten julkaisujen määrä on kasvanut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana noin 17000:stä lähes 30000:teen (mukaan lukien myös tieteellisillä foorumeilla julkaistut vertaisarvioimattomat kirjoitukset). Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön henkilötyövuosien määrä on kuitenkin kasvanut lähes samassa suhteessa. Suomalaisten tutkijoiden keskimäärin tuottamien julkaisujen määrä ei siis ole nyt ratkaisevasti suurempi kuin 1990-luvun puolivälissä. Lisäksi Suomessa akateeminen henkilökunta ei tuota keskimäärin enempää julkaisuja kuin muissa Pohjoismaissa (tosin arviot perustuvat vain Web of Science -tietokannasta saatuihin julkaisuaineistoihin). Kaikki tutkijat eivät myöskään julkaise yhtä paljon tai yhtä laadukasta tutkimusta. Alfred Lotka esitti viime vuosisadan alussa myöhemmin Lotkan lakina tunnetun laskentakaavan, jonka mukaan jokaista tietyllä aikavälillä kymmenen julkaisua tuottavaa tutkijaa kohti on sata tutkijaa, jotka tuottavat yhden julkaisun. Viittausten on havaittu jakautuvan samalla tavalla epätasaisesti tutkijoiden kesken.

Suomalaisten tutkijoiden julkaisupaineen kokemukset voivat olla seurausta muustakin kuin mallista, jonka perusteella ministeriö jakaa perusrahoitusta yliopistoille. Tutkijan oma julkaisutoiminta on jatkuvasti ankaramman vertailun kohteena, kun samoista tehtävistä ja rahoituksesta kilpailee yhä suurempi määrä yliopistotutkinnon suorittaneita sekä ulkomaisia tutkijoita. Tehtävien hakijoita ja tutkimusrahoitushakemuksia arvioivat asiantuntijaryhmät, joiden jäsenet kutsutaan yhä useammin ulkomailta, ovat perinteisesti arvostaneet alan johtavilla foorumeilla julkaistua kansainvälistä tutkimusta. Menestyminen tässä kilpailussa on keskeinen tutkijan julkaisutoimintaa ohjaava motiivi. Rahoitusmallin vaikutus tutkijan julkaisutoimintaan riippuu paljon siitä, käyttävätkö yliopistot ja tutkimusrahoittajat sen kriteereitä yksittäisen tutkijan arviointiin.

Ministeriön käyttämä rahoitusmalli voi kannustaa yliopistoja ja tutkijoita julkaisumäärän kasvattamiseen, jos se ei painota riittävästi julkaisujen laatua. Julkaisufoorumi-luokituksen tarkoitus mallissa on palkita yliopistoja julkaisujen määrän lisäämisen sijasta korkeatasoisilla tieteellisillä foorumeilla julkaistuista tutkimuksista. Näillä foorumeilla julkaistut suomalaiset tutkimukset ovat läpäisseet tavallista vaativamman kilpailun ja vertaisarvioinnin, tavoittavat laajemman kriittisen massan ja saavat näin myös keskimääräistä enemmän viittauksia ja vaikuttavuutta. Luokituksessa on myös huomioitu, että ihmistieteissä julkaistaan korkeatasoista alkuperäistutkimusta kotimaisilla kielillä.

Ei ole näyttöä siitä, että tutkimus on sitä heikkolaatuisempaa mitä enemmän tutkijalla on julkaisuja, tai korkealaatuisempaa jos julkaisuja on vähän. Tärkein keino vähentää turhien julkaisujen tehtailua on painottaa kaikessa tutkimuksen arvioinnissa että laatu merkitsee enemmän kuin määrä.

Otto Auranen 
työskentelee tiedeasiantuntijana Suomen Akatemian kulttuurin ja
yhteiskunnan tutkimuksen yksikössä

Janne Pölönen
on Julkaisufoorumin suunnittelija Tieteellisten seurain valtuuskunnassa.

Uusimmat blogit

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 6.7.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »