Markku Kulmala: Suomalaisen tieteen menestys ja medianäkyvyys

23.3.2015

Viimeisissä olympiakisoissa jaettiin 301 kultamitalia. Euroopan mestaruuksia jaetaan nykyään eri urheilulajeissa noin 600 vuodessa. Urheilulla on kasvot ja medianäkyvyyttä, mutta onko tieteellä.

Aina voi sanoa, että ketä kiinnostaa, mitä tutkija yksin kammiossaan tekee.

Tiede on kehittynyt yksittäisistä - ja yksinäisistä - tiedon kerääjistä ja metsästäjistä kansainvälisesti verkottuneeksi yhteistyöksi. Suuret globaalit ongelmat kuten muuttuva ilmasto, vaativat laajaa monitieteistä yhteistyötä, eivätkä yksittäiset tutkijat tai tutkimusryhmät tai yksittäiset tieteenalat pysty niitä ratkaisemaan.

Tiedettä voi hyvin verrata urheiluun. Tarvitaan määrätietoista pitkäjänteistä työskentelyä, lahjoja, ja tukea, sillä kukaan ei yleensä voita vahingossa. Tieteessä on erilaisia kilpailuja: European Research Council (ERC) on jakanut ja jakaa yhteensä noin 300 edistyneille tutkijoille tarkoitettua tutkimusapurahaa. Tähän kilpailuun mukaan pääsemiseksi on kova esikarsinta ja myös loppukilpailussa tiukka seula. Saavutettuja apurahoja voi hyvin verrata Euroopan mestaruuteen eri tieteen aloilla. Suomeen niitä on tullut tänä syksynä jo kolme (kaksi luonnontieteen ja tekniikan aloilla sekä yksi yhteiskunta- ja humanististen tieteiden aloilla) ja lisää lienee tulossa seuraavien viikkojen aikana.

ISI Web of Knowledge essential science indicators jakaa kansainvälisissä tiedelehdissä julkaistavat artikkelit  22:een tieteenalaan. Kaikista näistä tieteenaloista se julkaisee vastaavankaltaiset  maailmanlistat kuin tenniksessä, sulkapallossa jne. ISI:n maailmanlistat perustuvat viimeisen 10 vuoden aikaiseen tieteelliseen tuotantoon ja niihin kertyneisiin viittauksiin. TOP 20 joukossa kaikilla eri tieteenaloilla on parhaillaan kolme suomalaista.

Jos suomalainen urheilija on maailmanlistalla kärkipäässä tai voittaa Euroopan mestaruuden, on mediamylläkkä valmis. Suomalaisen musiikin, kirjallisuuden ja taiteen voitot raportoidaan ja arvioidaan lehdistössä. Suomalainen tutkija voi aivan rauhassa olla omalla alallaan maailman kärjessä – suuri yleisö ei siitä tiedä. Kansainvälisessä tieteessä medianäkyvyyttä edustavat julkaisut Nature tai Science lehdissä. Sellaisia artikkeleita, joissa on mukana suomalainen tutkija, on ilmestynyt satakunta viimeisen viiden vuoden aikana. Kotimaisen lehdistön julkaisukynnystä nämä eivät yleensä ylitä – toisin kuin taiteilijoiden ja urheilijoiden esiintymiset kansainvälisillä areenoilla.

Suomen Kuvalehti kuvailee pääkirjoituksessaan 29.8.2008 Suomen hallituksen yliopistouudistusta vuosisadan uudistukseksi, joka tavoittelee Nobel-palkintoja Suomeen. Toivottavasti uudistukseen liittyen myös tieteen infrastruktuurit saadaan kuntoon: pitkäjänteinen tutkimus vaatii selkeää ja jatkuvaa tutkimusinfran uudistamista. Tämän lisäksi uudistus tarvisisi kuitenkin vielä yhden lisäaskeleen: johtavien tutkimusprofessoreiden selkeän tukemisen akatemiaprofessorijärjestelmää kehittämällä. Jokainen kertaalleen akatemiaprofessoriksi valittu voisi tavoitella – myös käytännössä eikä vain periaatteessa -  pysyvää akatemiaprofessuuria. Kriteerit ko. virkoihin voisivat olla riittävän korkeat, jotta virat eivät kärsisi inflaatiota. Näiden virkojen ja selkeiden kriteereiden olemassaolo vahvistaisi ja virkistäisi kärkitutkijoidemme kilvoittelua kohti Nobel-palkintoja. Nobel-palkinnot ovat paitsi erinomainen tiedepoliittinen tavoite myös medianäkyviä. Tosin, muilla aloilla, tiedotusvälineet raportoivat olympiavoittoja odotellessa myös Euroopan mestaruuksista ja sijoituksista maailmanlistoilla, miksi ei samalla periaatteella myös tieteessä.

Markku Kulmala, akatemiaprofessori  Helsingin yliopisto

Uusimmat blogit

Viimeksi muokattu 6.7.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »