Jukka Reivinen: Eduskuntavaaleja odotellessa

26.3.2015

Huhtikuun 2015 eduskuntavaalit lähestyvät ja osuuskunta Suomi etsii keinoja nousta ylös suosta. Vuodesta 2008 alkanut taloudellinen kurimus ei näytä selkeitä päättymisen merkkejä. Jo ennen kuin puolueet ja varsinaiset eduskuntaehdokkaat ovat aloittaneet kampanjointinsa, lobbaamisen aika on jatkunut jo pitkään. Kataisen ja Stubbin hallitusten kokoonpano ja toiminta on muistuttanut, kuinka vaikeaa ja hidasta on valmistaa keittoa köksäntunnilla, kun on liian monta innokasta kokkia. Lopulta välituntikello soi, kaikki ryntäävät ulos, jos eivät ole lintsanneet jo kesken tuntia ja soppa jää syömättä.

Lähestyvien vaalien tulisi muistuttaa myös siitä, että edustuksellisessa demokratiassa on kyse oman taustaryhmän tärkeinä pitämien asioiden sovittamisesta toisten ryhmien näkemyksiin. Mutta ei sentään ihan kaikkien asioiden. Niin poliittisesti korrektia kuin onkin vedota jopa pienissä yksityiskohdissa ns. ”kansan” tahtoon, asioiden tärkeysjärjestyksellä on merkitystä. Hallitusohjelmien rakentaminen varsinaisten tavoitteiden kustannuksella yksityiskohtaisiksi ja pahimmillaan halvaannuttaviksi keinoluetteloiksi vanhojen puoluepoliittisten doktriinien varaan ei selkeästi ole ainakaan edistänyt päätöksentekoa, vaan enemmänkin oman taustaryhmän mielistelyä. Viimeistään kalkkiviivoille kaatunut Sote-esitys osoitti, että suomalaisessa päätöksentekokoneistossa osataan diskuteeraamisen taito jopa paremmin kuin Ruotsissa, tuossa täältäpäin katsoen aina oikealla tavalla toimimisen esimerkkivaltiossa.

Joulukuussa valmistuneen valtion ohjausjärjestelmän kehittämishankkeen (OHRA) loppuraportissa on virkamiesvoimin luotu konseptia, jossa tulevat hallitusohjelmat rakennettaisiin laajempien strategisten tavoitteiden ja hallituksen toimenpidesuunnitelman varaan. Tällöin hallitukselle jäisi myös enemmän käytännön liikkumavaraa muuttuvissa tilanteissa reagoimiseen toimintansa aikana. Sekä valmistelussa, että strategian tarkistamisessa hyödynnettäisiin aiempaa enemmän tutkimustietoa politiikan vaikuttavuuden parantamiseksi.

Samantyyppistä toimintatapaa esitti myös Sitra helmikuussa julkaisemassaan ”Viisi ehdotusta Suomelle” -työpaperissaan. Ministeriöiden kansliapäälliköt kantoivat oman kortensa kekoon maaliskuussa julkaisemallaan ”Suomen tilannekuva hallitusohjelmaneuvotteluiden tueksi keväällä 2015” avauksella. Strategialähtöisyyden lisäksi kansliapäälliköt tarjosivat myös substanssipohjaa nimeämällä 11 yhteiskunnan jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa kohtaamaa kiperää ongelmaa. Strategisuuden, poliittisen rohkeuden ja kulttuurin muutoksen kaipuuta on siten ilmassa enemmänkin, kenties reaktiona siihen tuskaan, mitä paikallaan junnaaminen on tuonut tullessaan.

Vanhoja ja ympäripyöreitä reseptejä tulevaisuutta varten tarjosi pääministeri Stubbin (poliitikkona) tilaama Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen kirjoittama suureellisesti otsikoitu raportti ”Strategia Suomelle”. Raportin perusteesit ovat työvoimaan osallistumisasteen nostaminen ja työvoimakustannusten alentaminen. Tietenkään ei kannata sivuuttaa yhtään yritystä muuttaa nykytilannetta. Toisaalta, jos unohdetaan täysin työvoiman kysynnän puolen tämänhetkiset ongelmat ja halutaan parantaa työvoiman tarjontaa mm. lakkauttamalla raportin ehdotusten mukaisesti ikääntyvän työvoiman työttömyysputki, voidaan päätyä epätoivottuihin seurauksiin. Ilman todellisia työllistymismahdollisuuksia vailla olevat erilaisilla yhteiskunnan kustantamilla pakollisilla työllistämis- ja yrittäjyyskursseilla ravaavat ikääntyvät työttömät katsotaan paremmaksi vaihtoehdoksi kuin samanikäiset eläkeläiset.

Samoin raportin ajattelutapa, että Suomen tulee tai että Suomi voisi tulevaisuudessa kilpailla globaaleilla markkinoilla nimenomaan alhaisilla työvoimakustannuksilla, on vähintään mielenkiintoinen. Jos yritysten ja vientisektorin tuotantopotentiaalin lisäämisessä keskitytään ensisijaisesti kustannustekijöihin, katsotaan taaksepäin, ruokitaan vanhoja rakenteita ja niitä yrityksiä, joiden tuotteita todellakin kannattaa valmistaa ihan missä tahansa alhaisen kustannustason maassa. Haluammeko Suomessa lähteä mukaan tällaiseen kilpailuun ja jos, niin mitä siitä seuraa? Mihin sijoittuvat tässä kehikossa uudet innovaatiot ja korkean jalostusarvon uudet innovatiiviset vientiyritykset?

Vahvan valtiotason strategisuuden vaatimus olettaa kuitenkin ehkä enemmän yhteiskunnan eri ryhmien arvojen samankaltaisuudesta, kuin mitä todellisuus on. Monista asioista vallitsee laaja yksimielisyys, mutta kaikki eivät halua samanlaista tulevaisuuden Suomea. On erilaisia intressejä ja keinoistakin ollaan eri mieltä. Jotkut katsovat fossiilisten polttoaineiden veron ja rikkiveron rankaisevan kohtuuttomasti vientiteollisuutta. Toiset taas näkevät tällaisten verojen ohjaavana päämääränä olevan juuri siirtyminen hiilineutraalisuuteen ja saastuttavien fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen. Jotkut olettavat Suomen perintöverotuksen ajavan merkittävän määrän yritysten arvokasta omistajajohtoa pois Suomesta. Toiset taas katsovat kyseessä olevan medianäkyvyydestä huolimatta marginaalinen ryhmä, joka on kenties panostanut merkittävimmän liiketoimintaosaamisen jo joskus aiemmin, ja nyt myöhemmin kyse on vain aurinkorannoille muuttamisesta muiden eläkeläisten perässä.

Pienet asiat hallitsevat keskustelua. Kansliapäällikötkin tyytyvät lakonisesti toteamaan, että ”Uusi hallitus päättää, ottaako se ehdotetun mallin käyttöön”.  Ehkä strategiapaperit eivät muuta poliittista kulttuuria, mutta kenties samantyyppisten ajatusten esiintyminen eri foorumeilla ennakoi muutoksen läheisyyttä. Tätä voi odottaa mielenkiinnolla, kunnes joku poliitikko palauttaa maan pinnalle osoittamalla taas aivan ennen kuulumatonta visionäärisyyttä tulemalla esiin vielä pidemmän ja yksityiskohtaisemman leikkauslistan kanssa. Näistä saa sitten erinomaista televisioviihdettä vaalipaneeleihin ja politiikan vaikuttavuusanalyysit voidaan huuhtoa viemäristä alas.

Uusimmat blogit

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 6.7.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »