Sami Moisio: Jakaantumisen ongelma

9.6.2014

Ihmisten jakaantuminen ryhmiin, ryhmien väliset suhteet ja niiden sisäinen dynamiikka ovat kapitalistista yhteiskuntajärjestystä ja valtiota käsittelevien ihmistieteiden suuria kysymyksiä. Klassikot Karl Marxista, Max Weberistä, Georg Simmelistä, John Maynard Keynesiin, Milton Friedmanniin, Joseph Schumpeteriin, Michel Foucaultiin, Nicos Poulanzasiin ja Anthony Giddensiin liittyvät tavalla tai toisella juuri tähän tematiikkaan.

Jakaantumisen teema johtaa ihmisten ja ryhmien välisten erojen ja noita eroja tuottavien yhteiskunnallisten rakenteiden pohdintaan. Keskeinen kysymys on myös se, millainen vaikutus yhteiskunnallisella erilaistumisella on ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen, yhteisöelämään sen kaikessa laajuudessaan sekä tietenkin yksittäisten ihmisten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa itseään. Suuri kysymys on sekin, millainen erilaistumisen taso on mahdollinen ilman järjestelmän ajautumista kriisiin.

Yhteiskunnallisia eroja koskeva kysymys tunnistetaan laajalti, mutta sen merkityksestä ei vallitse yksimielisyyttä. Toiset esittävät, että eri tavoin esiintyvät sosio-ekonomiset erot ovat markkinataloudessa välttämättömiä, koska ne liittyvät kyseisen talousjärjestelmän tarvitsemiin kannustimiin: erot saavat ihmiset yrittämään, kilpailemaan, toimimaan dynaamisesti eli tavoittelemaan "parempaa". Toiset taas varoittavat suuriksi kasvavien erojen johtavan yhteiskunnalliseen luottamuksen hupenemiseen, ihmisten aktiivisuuden laskuun ja talouskasvun tyrehtymiseen. Tästä näkökulmasta erot passivoivat ja vähentävät ratkaisevalla tavalla mahdollisuutta rakentaa luottamusta eri intressitahojen kesken.

Jakaantuminen ja sosioekonomisten erojen vaikutus poliittiseen yhteisöelämään on Euroopassa polttava teema. Varakkaimman yhden prosentin aseman pohdinta on ollut kenties näkyvin ilmaus kyseisestä teemasta, mitä keskustelua ranskalaisen Thomas Pikettyn tuore teos on edelleen vauhdittanut. Toisaalta Euroopan talouskriisin vaikutuksia Kreikassa ja muissa taantuman kouriin voimakkaasti ajautuneissa valtioissa on seurattu silmä kovana. Mitä keskiluokan epävarmuuden lisääntymisestä tai suoranaisesta kurjistumisesta, vajaan miljoonan ihmisen putoamisesta valtiollisten turvaverkkojen ulkopuolelle sekä nuorten tulevaisuushorisontin tummentumisesta seuraa? Millaisia seurauksia julkista sektoria leikkaamaan pyrkivällä, yksityistämiseen nojaavalla ja kilpailukyvyn lisäämisen nimeen vannovalla talouskuripolitiikalla lopulta on? Kyse ei ole suoranaisesti kasvavista eroista Kreikan sisällä, vaan EU:n ja aivan erityisesti euro-alueen sisäisestä erilaistumisesta.

Suurimpien levottomuuksien hiipuminen Ateenan kaduilla on saanut toiset olettamaan, että talouskuripolitiikka ei johda järjestelmätason ongelmiin. Mutta tällöin jää huomiotta, että Kreikan kriisi on osin siirtynyt katuprotesteista uuteen vaiheeseen: niin kutsuttujen solidaarisuusverkostojen toimintaan. Niissä on kyse kansalaisyhteiskunnan uudelleenorganisoitumisesta. Verkostoissa toimitaan vapaaehtoistyön perusteella, otetaan käyttöön uusia "valuuttoja" ja harjoitetaan uudenlaista vaihdantataloutta, jossa esimerkiksi palveluksia vaihdetaan päittäin ilman virallisen rahan liikettä. Näiden verkostojen toiminta on osittain helpottanut kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien tilannetta. Mutta on vaikea kuvitella, että vaihtoehtoisen taloudellisen toiminnan laajentuminen olisi pitkällä aikajänteellä suotuisaa kehitystä EU:n komission, IMF:n ja Euroopan keskuspankin muodostaman "troikan" näkökulmasta.

Suomessa ei eletä Kreikassa koettujen ongelmien keskellä. Mutta kyse jakaantumisesta ja erojen merkityksestä suomalaiselle yhteiskuntaelämälle on akuutti. Alueellisen jakaantumisen teema on ollut esillä viimeaikaisessa suomalaisessa keskustelussa. Kaksi esimerkkiä voidaan nostaa esiin.

Asuntojen hintakehitystä koskeva keskustelu liittyy Suomen aluekehityskuvan polarisoitumiseen eli ääripäiden välisen eron kasvuun. Suomen laajoilla reuna-alueilla infrastruktuurin vaihtoarvo laskee nykykehityksen jatkuessa. Kysyntä hiipuu työpaikkojen syntymättömyyden seurauksena.

Suurimpien kaupunkiseutujen ja miksei myös vireimpien pienten ja keskisuurten keskusten alueilla infrastruktuuri kuitenkin säilyttää vaihtoarvonsa. Arvojen nousu keskittyy jatkossakin pääosin väkiluvultaan suurimpien kaupunkiseutujen alueille ja eritoten pääkaupunkiseudulle. Tämä on saanut monet kysymään, onko kyseessä heijastuma väistämättömästä alueellisesta keskittymisestä, jonka seurauksena Suomen olemus tulee voimakkaasti muuttumaan.

Monilla mittareilla havaittava eriytymiskehitys on kuitenkin käynnissä myös kaupunkiseutujen sisällä. Viime aikoina on tehty havaintoja Helsingin koulujen oppimistulosten eriytymisestä ja tuon eriytymisen liittymisestä koulujen oppilasaluetta kuvaaviin sosioekonomisiin muuttujiin. Helsingissä asuinalueiden kehittyminen vaikuttaa koulujen toimintaedellytyksiin ja oppimistuloksiin koulun oppilaspohjan valikoitumisen kautta.

Erojen kasvaminen kaupunkiseutujen sisällä on polttava yhteiskunnallinen kysymys. Esimerkiksi nuorisotyöttömyyden hallinta suurimmilla kaupunkiseuduilla vaatii jatkossa mittavia julkisia kehityspanoksia.

Suomessa on meneillään eräänlainen jakaantumisen kaksoisprosessi, jossa erot kasvavat alueiden välillä ja niiden sisällä. Arvaukseni on, että esimerkiksi tulotasoa tai alueellista bruttokansantuotetta tarkastelemalla ei päästä kiinni tämän jakaantumisen varsinaisiin ydinulottuvuuksiin, jotka koskettavat turvallisuutta, terveyttä, tulevaisuususkoa ja muita hyvinvointiin liittyviä seikkoja.

Väestön terveyttä koskevasta tutkimuksesta on opittu, että vaikka tuloerot ovat erilaisten sosiaalisten ryhmien välillä niin koko Suomen tasolla kuin alueellisesti tarkasteltuna suhteellisen pienet, ovat terveyserot noiden ryhmien välillä suuret. Väestön koulutustason ja muun sosiaalisen statuksen alueellinen polarisaatio saattaa ennustaa myös väestön terveyserojen lisääntyvää alueellista polarisaatiota.

Suomen aluerakenne perustuu poliittisiin valintoihin ja painotuksiin. Valtakunnantason aluerakenne, joka toisen maailmansodan päättymisen jälkeisessä Suomessa sai vähitellen hajautetun muodon, perustuu viiteen elementtiin.

Instituutiot ovat aluerakenteen kannalta keskeisiä. Suomen hajautettu aluerakenne perustuu eritoten monilukuiseen kuntakenttään, mutta myös esimerkiksi laajaan yliopistojen ja korkeakoulujen verkostoon.

Julkisin varoin rahoitetut liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurit sekä muut infrastruktuurit ovat aluerakenteen kannalta ratkaisevia. Pääkaupunkiseudun voimakas kasvu selittyy monin osin mittavilla panostuksilla infrastruktuuriin.

Kaksi edellä mainittua elementtiä liittyvät puolestaan suoraan julkisiin tulonsiirtojärjestelmiin kuten kuntien valtionosuuksiin taikka EU:n rakennetukiin. Tulonsiirtojärjestelmien muutoksilla saadaan jo keskipitkällä aikavälillä aikaan merkittäviä aluerakennevaikutuksia.

Myös yksityisen pääoman muodostelmia on pidettävä keskeisenä aluerakenne-elementtinä. Näiden muodostelmien suhde julkisiin investointeihin on aluerakenteen kannalta tärkeä kysymys. Esimerkiksi Pohjois-Suomen nousu Suomen merkittäväksi talousalueeksi ei olisi koskaan tapahtunut ilman julkisen ja yksityisen investoinnin voimakasta vuorovaikutusta.

Resurssit ovat aluerakenteen viides tärkeä elementti. Noihin on luettava paitsi luonnonvarat myös väestö. Suomen tulevan aluerakenteen kannalta on keskeistä, miten luonnonvaroja hyödynnetään ja miten eri alueilla Suomea asuvien ihmisten kapasiteetteja pyritään kehittämään ja hyödyntämään.

Aluerakenteen viiden elementin kehityksellä on suora yhteys Suomen tulevaan alueelliseen jakaantumiseen sekä valtakunnan tasolla että kaupunkiseuduilla. Noiden elementtien kehityksen seurauksena Suomen alueet ja kaupunkiseudut myös edelleen samankaltaistuvat tai vaihtoehtoisesti ajautuvat toisistaan radikaalistikin poikkeaville kehityspoluille.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »