Sami Borg: Aineistonhallintasuunnitelmat täsmällisemmiksi

10.6.2014

 

Sami Borg on Tampereen yliopiston erillisyksikkönä toimivan Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja. Tietoarkisto on saanut palvelujensa kehittämiseen rahoitusta useista FIRI-hauista. 

Tutkimusaineistojen elinkaaren hallintaa koskevat politiikkasuositukset ovat yleistyneet viime vuosina erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa. Suuret amerikkalaiset tutkimusrahoittajat, kuten National Science Foundation, ovat jo joitakin vuosia edellyttäneet aineistonhallintasuunnitelmaa kaikilla tutkimusaloilla osana rahoitushakemuksia. Englanniksi puhumme termistä Data Management Plan eli lyhyemmin DMP.

Ensiksi kyse on hankkeen aikaisesta tutkimusaineiston keruun, tutkittavien informoinnin, aineiston dokumentoinnin ja käytön sekä hallinta- ja omistusoikeuksien suunnittelusta. Toiseksi suunnitelman tulee yleensä myös yksilöidä toimenpiteet tutkimusdatan avaamiseksi muiden tutkijoiden käytettäväksi. Data avataan jatkokäyttöön joko rahoituksen päättyessä tai pian sen jälkeen.

Euroopassa DMP-suositusten edelläkävijämaa on Iso-Britannia. Siellä keskeiset tutkimusrahoittajat, kuten yhteiskuntatieteissä ESRC, ovat edellyttäneet tutkimusdatan avaamista keskeisten data-arkistojen kautta jo vuosikymmenten ajan. Nyt myös EU on antanut tutkimusrahoituksessaan puoltoäänen vahvalle aineistonhallinnalle ja tutkimusdatan avaamiselle. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa toteutettavien tutkimushankkeiden on saatettava niissä kertyvät tutkimusdatat tiedeyhteisön avoimeen käyttöön. Suosituksen voi googlettaa netistä: Guidelines on Open Access to Scientific Publications and Research Data in Horizon 2020.

Suomen Akatemia on kulkenut eurooppalaisittain eturintamassa aineistonhallintasuunnitelmien edellyttämisessä kaikilta tutkimusrahoitushakemuksilta. Muutamia vuosia käytössä ollut velvoite on ohjeistettu melko niukasti. Luultavasti näin on toimittu siksi, että datan avaamiseen soveltuvia keskitettyjä tutkimusinfrastruktuureja ei vielä ole kaikilla tutkimusaloilla.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on tarjonnut jo 15 vuoden ajan toimivan mallin ja lukuisia palveluja aineistohallinnan suunnitteluun ja toteuttamiseen kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimusaloilla sekä muilla samantyyppisiä aineistoja kokoavilla aloilla. Tietoarkiston ohella Suomen Akatemia mainitsee omissa avaamissuosituksissaan mahdollisina tukipalveluina CLARIN-infrastruktuurin kielitieteiden aineistoille. Lisäksi CSC:n viime vuosina toteuttamat tutkimusdatan hallinnan palvelut soveltuvat datan avaamiseen monilla muilla tutkimusaloilla (www.tdata.fi).

Hiljattain julkaistu, kansainvälisesti vertaileva selvitys osoittaa, että kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen alojen keskeisten tutkimusrahoittajien datapolitiikat vaihtelevat huomattavasti eri maissa (ks. www.ifdo.org ). Kehittyneimmillään tutkimusdatan hallintaa ohjaavat politiikat ovat hyvin yksityiskohtaisia, ja ne velvoittavat ─ eivätkä vain suosita ─ toimenpiteitä tutkimusdatan avaamiseksi. Tutkimusrahoittajien datapolitiikat ovat selvästi yleisimpiä tutkimusinfrastruktuureiltaan kehittyneimmissä maissa.

Data-arkistojohtajan vinkkelistä Suomen datapolitiikkatilanne voisi olla nykyistä selkeämpi. Yliopistot ovat nyt ryhtymässä valmistelemaan omia tutkimusdatapolitiikkojaan tilanteessa, jossa keskeisten tutkimusrahoittajien datanhallintasuositukset ovat väljiä ja melko yksilöimättömiä, tai ne puuttuvat vielä kokonaan. Myöskään yliopistokohtaiselta ohjeistukselta ei voitane odottaa kovin paljon tarkempia ohjeita, koska niidenkin pitää kattaa laajasti eri tutkimusaloja. Ainakaan Isossa-Britanniassa yliopistokohtaiset suositukset eivät juuri ole porautuneet yleisiä toimintaperiaatteita syvemmälle.

Mielestäni järkevin tapa asian edistämiselle Suomessa olisi nyt konkreettisten datapolitiikkojen luonti ja täsmentäminen eri toimijoiden yhteistyönä. Olisi suotavaa, että kaikki intressitahot tulisivat aluksi riittävän informoiduiksi eri maiden erityyppisten toimijoiden olemassa olevista käytännöistä. Intressejä asiassa on tutkimuksen rahoittajilla ja julkaisijoilla sekä tietenkin myös tutkijoilla ja tutkimusorganisaatioilla.

Yhteistyön asialistalle kuuluvat mahdolliset toimintamallit, eri toimijoiden datapolitiikkojen sisällöt ja keskinäinen synkronointi sekä valtakunnallisten tukipalvelujen hyödyntäminen ja työnjako. Tutkimusalakohtaisille ohjeille saattaa olla tarvetta. Kannattaisiko työ aloittaa yliopistoista, valtion asiantuntijaorganisaatioista, Suomen Akatemiasta ja Tekesistä?

Akatemian blogeissa tiedeyhteisöä edustavat vierailevat bloggaajat kirjoittavat tiede- ja tutkimusmaailman ajankohtaisista kuulumisista, tutkijantyön arjesta ja tutkimusaiheistaan. Kirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 1.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »