Jukka Reivinen: Hyvinvointia etsimässä

22.4.2014

Nuoria kannattaa kuunnella herkällä korvalla jo ihan oppimismielessäkin. Nuoret eivät ole vielä saavutettujen etujen kyynistämiä ja sokeuttamia. Tämän päivän Helsingin Sanomien (15.4.2014) nuorten postissa kahdeksasluokkalainen koululainen kirjoitti siitä, kuinka "Suomalaiset valittavat liikaa pienistä asioista". Talven jäljiltä paljastuvat koirien jätökset häiritsevät joitain ihmisiä, vaikka maailmassa on oikeitakin isoja ongelmia. Ja kuitenkin Suomessa ovat monet asiat kirjoittajan näkemyksen mukaan erinomaisesti.

Näinhän se on, että nälkä kasvaa suomalaisilla syödessä. Muutama viikko sitten julkaistiin vuoden 2014 sosiaalisen kehityksen mittariston tulokset (social progress index, SPI). Indeksivertailussa 132 maan joukossa Suomi sijoittui kahdeksanneksi. Kärkikolmikkona loistivat Uusi-Seelanti, Sveitsi ja Islanti. Muutkaan Suomea edellä olevat maat ts. oikeastaan samassa sarjassa painivat, eivät olleet mitään yllätyksiä: Alankomaat, Norja, Ruotsi ja Kanada. Kirjoitin tällä foorumilla kolme vuotta sitten muista mittaristoista, joissa Suomi oli sijoittunut myös kärkipäähän. Sittemmin erilaisia vertailuja on ilmestynyt vuosittain.

Mikä sitten mättää? Lukuun ottamatta joitain korskeita nousukauden vuosia, eliitin puheessa Suomi on ollut koko ajan kuilun reunalla. Ilman suuria, nopeita ja välttämättömiä muutoksia, viimeistään seuraava askel on ollut tuomittu tyhjän päälle. Käveltävää lankkua on sittemmin kuitenkin ollut jäljellä. Pitkälle kehittyneet demokraattiset yhteiskunnat muuttuvat todellisuudessa vaan niin hitaasti. Tämä on demokratian ominaisuus. Sodat voivat muuttaa yhteiskuntia nopeasti, mutta sotia tuskin kukaan toivoo yhteiskuntaa uudistamaan.

Keskustelun sävy on kuitenkin muuttumassa. Lähes koko 2000-luvun Suomessa esiteltiin ylpeinä rahallisten panostusten nousevia T&K&I-käyriä ja vannottiin korkeakoulutuksen ja kasvavan "tohtorituotannon" itseisarvoiseen nimeen. Korkeakoulutus on varmastikin hyvä panostus, mutta silti tietyin varauksin. Jos aiemmin kasvavien panostusten ajateltiin johtavan automaattisesti johonkin kumulatiiviseen lisääntyvään hyvään, niin nyt sitä ei enää pidetäkään itsestään selvänä. On ruvettu kysymään, mitä panostuksilla saadaan oikeasti aikaan ja toisaalta yhteiskunnan menestystä on ruvettu arvioimaan muillakin kriteereillä kuin bruttokansantuotteella (BKT). Liekö tyypillistä ajattelutavan murrosvaiheelle, että ristiriitaiset signaalit hallitsevat keskustelua. Meneekö Suomella hyvin vai huonosti vai jotain siltä väliltä?

Talvella kolme viisasta miestä, professorit Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola luovuttivat valtioneuvoston kanslialle muistionsa "Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset". Analyysissään he lukivat madonluvut varovaiselle ja linjattomalle valtakunnanpolitiikalle talouskasvun toipumisen esteenä tosin yksittäisiä toimenpidesuosituksia tietoisesti vältellen. Ehkä suomalaiset poliittiset puolueet onkin marinoitu sillä tavoin samassa hunajamarinadissa, ettei kukaan huomaa edes vasemmistoliiton lähtöä hallituksesta. Mutta siis silti tässäkin ulostulossa oli kyse "vain" taloudesta, joka on mahdollistaja, mutta ei kaiken edellytys.

Sosiaalisen kehityksen mittaristossa ei arvioida panostuksia tai kulutusta, vaan ihmisten kokemia hyötyjä elämässään ja ympäristössään. Mitä merkitystä sillä on, millä hinnalla joku valtio saa lainaa ulkomailta, saavatko yritykset investointeja tai mikä on jonkun maan BKT per sierainpari, jos kaduilla lentelevät polttopullot, kansantuote jakautuu äärimmäisen epätasaisesti tai ihmisillä ei ole tosiasiallisia itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia? Suomi on pärjännyt tässä SPI-vertailussa hyvin, miksi siis nostattaa laineita? Kysymys onkin kaiken tarkoituksen priorisoimisesta ja kokonaisvaltaisen hyvinvointinäkemyksen tarpeesta tulevaisuudessa.

Yhteiskunnan sosiaalisen kehityksen, henkilökohtaisesti koetun hyvinvoinnin ja muiden "pehmeiden" asioiden taustalle liitetään valitettavasti edelleen Suomessa, jos monessa muussakin maassa, disneymäistä syleilevää musiikkia, valaiden ääntelyä ja save-the-world -paatosta. Näistä asioista keskustelu koetaan politiikan korkealla tasolla tärkeäksi ja aihepiirin tilaisuuksiin osallistuminen on "must", kunhan sen jälkeen voidaan palata takaisin oikeisiin töihin ja reaalimaailmaan.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »