Tarja Väyrynen: Tutkija, luovuus, riskinotto

15.11.2013

Tässä ammatissa ”arki on täynnä säännöllistä puurtamista, omien töiden esille saattamista, julkisuutta, rahoituksen hakemista”. Siihen kuuluu ”luovuutta, ideointia, onnistumista, kilpailua, epävarmuutta ja stressiä”. Ammatin harjoittajat ”kokevat olevansa onnellisia työssään, vaikka sen toteuttamiseen liittyy poikkeuksellisen paljon haasteita”. ”Henkiset kuormitustekijät kuuluvat työn arkeen” ja muodostavat ammatin harjoittajien ”riskitekijöitä hyvinvoinnille”. Näistä huolimatta ammatissa toimivat ”kokevat itsensä  tyytyväisiksi  ja  sitoutuvat  ammattiinsa”. Riskejä työssä muodostavat muun muassa ”töiden epäsäännöllisyys ja työstä irtautumisen vaikeus”.

Nämä lainaukset eivät kuvaa tutkijan ammattia, vaikka ne voisivat aivan hyvin olla lainauksia tutkijoiden työnkuvaa ja työhyvinvointia koskevasta tutkimuksesta. Lainaukset ovat taiteilijoita koskevasta Työterveyslaitoksen uudesta tutkimuksesta “Taiteilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa”, jossa on tutkittu taiteilijoiden arkea ja heidän kokemuksiaan omasta työstään.

Myös tutkijan työhön kuuluu luovuus ja luovuuden mukanaan tuoma riskinotto. Olin viime viikolla Ulkoministeriön järjestämässä seminaarissa ”Tutkimus kohtaa politiikan”, jossa paneeliosallistujat virittelivät keskustelua tutkijan roolista ja mahdollisesta kiinnostuksesta uusiin niin sanottuihin strategisen rahoituksen instrumentteihin. Jos tulevan rahoituksen tarkoituksena on tuottaa vain teknisen tiedonintressin ohjaamaa tietoa, on todennäköistä, että akateemiset ammattitutkijat eivät ole sen parhaita mahdollisia tuottajia. Ajattelen nyt erityisesti omaa alaani eli maailmanpolitiikan, rauhan ja konfliktien tutkimusta. Nykyinen sähköinen media on tehnyt mahdolliseksi, että kuka tahansa toimittaja löytää saman ajankohtaisen tiedon, jonka tutkijakin löytää. Hän on useimmiten jopa askeleen edellä tutkijaa, joka viettää aikaansa myös luentosaleissa, kokouksissa tai muuten vain vetäytyy sähköisten viestimien ulottumattomiin lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan. Askeleen edellä on myös asioita seuraava ministeriön virkamies, jolla on pääsy esimerkiksi päätöksenteossa käytettäviin valmisteluaineistoihin. Tutkija pystyy toki tuottamaan analyyttistä tietoa ja sijoittamaan asiat ja tapahtumat laajempaan kontekstiin, mutta onko tämä sittenkään tutkijan osaamisen kova ydin?

Väitän, että tutkijana olemisen ja taidon kova ydin on ajattelu ja erityisesti kyky ajatella ajatuksia, joita kukaan muu ei ole aikaisemmin ajatellut. Yhdistellä asioita uudella tavalla. Kysyä kysymyksiä, joita ei ole vielä kysytty. Tämä merkitsee älyllisten riskien ottamista ja luovuuden käyttämistä. Epävarmuuden sietokyvyn tulee olla suurta, koska yleisön innostus ei ole koskaan etukäteen taattu. Epävarmuus aiheuttaa ajoittaisia stressin kokemuksia, mutta onnistumisten hetkellä ammatin tuoma sisäinen tyytyväisyys on erittäin suurta. Tutkija on sitoutunut ammattiinsa, koska työ on mielekästä ja sisäisesti rikasta.

Intellektuaalisten riskien ohella tutkija ottaa myös materiaalisen riskin. Oikeastaan koko ammatin valitseminen merkitsee riskiä, koska kukaan ei voi ennakolta taata materiaalisen epävarmuuden poistumista olivatpa ajatellut ajatukset miten uusia tahansa tai kysytyt kysymykset miten tärkeitä tahansa. Riskin voi toki yrittää minimoida ajattelemalla kuluneita ajatuksia ja tarjoamalla ennakolta arvattavia vastauksia, mutta on todennäköistä, että tuolloin ammatin sisäinen palkitsevuus ja luovuus kärsii. Eikä edes tämäkään takaa materiaalisen epävarmuuden poistumista. Koska epävarmuus ilmiselvästi kuuluu ammattiin, kannattaa ehkä sittenkin investoida luovuuteen ja sen mukana tuomiin riskeihin. Ainakin elämän sisäinen rikkaus ja palkitsevuus on taattu.

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »