Tarja Väyrynen: Dosentti X:n pienet kirjoitelmat

9.5.2012

Luminen Helsinki näyttää talven valossa poikkeuksellisen kauniilta. Joukko tutkijoita tunkee itsensä huuruiseen pikkubussiin Länsisatamassa onnistuneen Tallinnassa pidetyn seminaarin jälkeen. Tunnelma on hyväntuulinen ja leppoisaan sävyyn keskustelu siirtyy ihmisten virantäytöissä saamiin arvioihin. Kaikkia naurattaa, kun dosentti X kertoo, että hänestä oli kirjoitettu muutama vuosi aikaisemmin, että ”X:n pienet kirjoitelmat eivät pätevöitä häntä millään tavoin”. Ihmetystä herätti asiantuntijalausunto, jossa ”hakijalla Z on lukemattomia (huomaa sanan kaksoismerkitys tässä yhteydessä) julkaisuja ja hakijalla Y on vain 20 julkaisua”. Myös dosentti Q oli saanut osansa tällaisesta kohtelusta, kun hänelle – alansa yhdelle suomalaisista huipuista ­–  oli lausunnossa isälliseen sävyyn neuvottu, mitä hänen tulisi jatkossa tutkia ja miten. Yksi tutkijoista tiesi myös kertoa aivan viimeaikaisesta yliopistollisten tehtävien täytöstä, jossa hakijoiden kirjalliset ansiovertailut oli jätetty kokonaan tekemättä. Nämä esimerkit ovat siis suomalaisten alansa huippuasiantuntijoiden toisista asiantuntijoista kirjoittamista lausunnoista ja ainakin yhden suomalaisen yliopiston rekrytointikäytännöstä.

Olen täysin vakuuttunut, että nämä suomalaisen akateemisen kulttuurin vinoumat ovat yksi syy, miksi Suomi ei tule sijoittumaan yliopistojen kansainvälisillä ranking-listoilla pitkään aikaan lähellekään huippua. Syy on niin yksinkertainen, että ihmisen asiantuntemuksen kunnioittaminen ja arvostaminen ovat usein kateissa yliopistollisissa työhönottotilanteissa. Niistähän pohjimmiltaan yliopistojen akateemisten opetus- ja tutkimustehtävien täytössä tulisi olla kysymys.

Olen ollut itse mukana kansainvälisissä tehtävientäyttöpaneeleissa sekä lausunnonkirjoittajan että hakijoiden haastattelijan roolissa. Mieleeni ei tule yhtään tapausta, jossa hakijaa olisi haluttu näpäyttää, opettaa, aliarvioida tai mitätöidä arvioimalla häneen tutkimustaan vähättelevään sävyyn tai jättämällä kattavat ansiovertailut tekemättä. Näissä paneeleissa on usein selkeä työnjako. Hakijoiden hakemukset jaetaan kaikille ja lausunnon kirjoittamisen vastuu jaetaan arvioitsijoiden asiantuntemuksen mukaan. Paneeli kirjoittaa yhteislausunnon, jossa kaikkien hakijoiden vahvuudet tulevat esiin. Jokainen hakija on arvioitu ja hänestä on tehty kirjallinen ansiovertailu suhteessa muihin hakijoihin. Kollektiivinen paneelirakenne ja selkeä tehtäväkuva ansiovertailujen tekijänä takaa sen, että henkilökohtaiset ja opilliset ristiriidat voidaan suodattaa kohtalaisen tehokkaasti pois. Tämä menettely tulee monilta osin lähelle Suomen Akatemian noudattamia käytäntöjä.

Olen ollut myös itse hakijan roolissa ulkomailla. Ennen kuin edes sain päätöksen kirjallisena ja kaikista hakijoista tehdyn arvioinnin ja ansiovertailun, tuli minulle sähköpostin kautta yksikön johtajan kohtelias, jopa henkilökohtaiseen sävyyn kirjoitettu viesti, jossa hän kiitti kiinnostuksestani tehtävää kohtaa, kertoi kovasta kilpailusta ja pahoitteli, että en tullut sillä kertaa valituksi sekä kehotti hakemaan yliopistonsa tehtäviä jatkossakin. Prosessin jälkeen minun oli helppo todeta, että ansioitunein ja paras hakija tuli valituksi, ja kyllä, minun kannattaa jatkossakin hakea tuon yliopiston tehtäviä, koska prosessi oli oikeudenmukainen, läpinäkyvä ja asiantuntijuuttani selvästi arvostettiin.

Koska suomalaiset yliopistot haluavat palkata enemmän ulkomaisia tutkijoita nostaakseen suomalaisen tieteen tasoa, ja siinä ohessa noustakseen myös noilla edellä mainituilla kansainvälisillä yliopistojen ranking-listoilla, on tärkeää minkälaisen signaalin ne antavat rekrytointikäytäntöjensä kautta ulkomaisille hakijoille. Tämä on tärkeää myös sen takia, että yliopistoilla on tarve saada parhaat suomalaiset voimat palkkalistoilleen. On paljon mahdollista, että nuoret hakijasukupolvet eivät enää niele mitä tahansa ja siirtyvät yliopistojen ulkopuolelle töihin, jossa he kokevat, että heidän asiantuntemustaan arvostetaan.

PS. Tuolle pieniä kirjoitelmia kirjoitelleelle dosentti X:lle oli käynyt elämässään kuitenkin hyvin. Hän oli saanut akatemiatutkijan viran.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »