Tarja Väyrynen: Maja omenapuuhun

1.11.2012

Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojektini on ollut erittäin hedelmällinen ja tuottelias. Projektin ja sen hakemuksen valmistelun aikana on syntynyt viisi lasta. Kakkukahveja on juotu, vaatteeni ovat olleet vauvan kuolassa useastikin ja kokousten tapaamispaikkoja on sovittu sen mukaan, miten hyvin lastenvaunut mahtuvat tiloihin. Aaah, ja ne ikimuistoiset keskustelut projektin yhteisen kirjahankkeen suunnittelun lomassa, joita kävimme parhaan mahdollisen majan rakentamisesta huteraan omenapuuhun päidemme yläpuolella kiipeilevän pikkupojan kanssa.

Suomalaisessa yliopistossa työskentelevän tutkijan työura on heti alusta lähtien sekä hedelmällinen että tuottelias, mutta myös huteran omenapuun tavoin epävakaa. Monella tapaa siis hyvin elämänmakuinen. Omien Yhdysvalloissa ja Britanniassa suorittamieni opintojen sekä tekemieni tutkijavierailujen perusteella kiteyttäisin Suomen ja näiden maiden tutkijanuran erot seuraavasti: Suomessa ura on myöhäinen, paikallinen ja monipolkuinen. Suomessa väitellään myöhään, iässä jossa monella on jo perhe. Liikkuvuus on vähäistä eli väitöskirjan jälkeisiin tutkimustehtäviin hakeudutaan siihen yliopistoon, jossa väitöskirja on valmistunut eivätkä pitkät ulkomaille suuntatuvat tutkijavierailut ole kaikilla tieteenaloilla tavallisia. Tutkijan urapolkua ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa, joten ammattimaista tutkijanuraa on vaikea hahmottaa. Tutkijan urakehitykseen sisältyy monia lyhytkestoisia vaiheita ja useita sivupolkuja. Tutkijat muuttuvat yksityisyrittäjiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, koska heidän on hankittava rahoitusta itselleen ja firmalleen usein ilman mitään strategista suunnittelua.  Edellinen ei perustu pelkästään omiin havaintoihini vaan Tieteen tila 2012 -raportti vahvistaa nämä asiat.

Asioilla on myös kääntöpuolensa. Suomalaiset tutkijat ovat laaja-alaisia ja kykenevät usein monitieteiseen ja tieteidenväliseen tutkimukseen. Tämän voidaan nähdä rapauttavan vanhoja tieteenaloja ja niiden välisiä rajalinjoja, mikä on mielestäni kuitenkin hyvä asia. Jos tutkimuksella toivotaan olevan jotain sanottavaa ihmiskunnan suuriin ongelmiin, niin tieteenalojen välisen rajanvedon voi heittää romukoppaan. Kokemukseni mukaan jo hyvin nuoret tutkijat ovat kypsiä eli he ovat valmiita ottamaan kantaa polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin tutkimuksensa pohjalta. He ovat kypsiä myös niiltä osin, että tutkimus ja akateeminen ura niveltyvät osaksi muuta elämää, vaikka se epäilemättä vaatiikin suuria ponnisteluja.

Nuoret tutkijat ovat kansainvälisiä. Nykyisillä mittareilla mitattu tutkijoiden liikkuvuus ei tavoita kuin pienen osan heidän kansainvälisyydestään. Ainakin omalla alallani väitelleiden julkaisupyrkimykset tähtäävät alusta lähtien myös kansainvälisille foorumeille. Konferenssikäynnit tulevat kuvaan mukaan varhaisessa vaiheessa ja väitelleillä on usein hyvinkin laajat omat kansainväliset verkostonsa. Vaikka ulkomailla oleskelu mahdollistaakin syvällisen ymmärryksen vierailukohteen akateemisesta kulttuurista,  keskusteluista ja tieteenalan polttavista kysymyksistä, ei mielestäni pidä kuitenkaan aliarvioida nykyisen teknologian tarjoamia mahdollisuuksia käydä syvällisiäkin akateemisia keskusteluja uuden teknologian välityksellä.

Entäs sitten se urapolku? Sitä ei ole, mutta tästä huolimatta yllättävän moni nuori tutkija onnistuu sinnittelemään kriittisen post-doc -vaiheen läpi, pätevöitymään ja löytämään jonkinlaisen paikan akateemisessa maailmassa. Uskon, että selkeiden urapolkujen luominen houkuttelisi ihmisiä väittelemään nopeammin (porkkanana urapolku), hakeutumaan enemmän pitkille tutkimusvierailuille (takeena työpaikan pysyvyys) sekä suunnittelemaan ulkopuolisen rahoituksen hankkimista järjestelmällisemmin ja suuntaamaan rahoituksen hakemista myös ulkomaisiin rahoituslähteisiin (uran ennustettavuus).

Majanhan voi nimittäin rakentaa niinkin, että tukee sitä aluksi huteralta näyttävää omenapuuta muutamalla tukipuulla. Tämän jälkeen se tuottaa hedelmäsatoa entistä ehompana ja pidempään.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »