Sami Moisio: Tutkimus, havainto, riippumattomuus

5.1.2012

Saan joka joulu lahjaksi professori emeritus Matti Klingen päiväkirjan.

Klingen päiväkirjat ovat kiehtovaa luettavaa. Ne koostuvat eräänlaisista pienoistutkimuksista, joista henkii pitkään tutkimusta tehneen ihmisen kokemus ja lukeneisuus. Ajattelu on kriittistä, usein vallitsevia totuusrakennelmia kyseenalaistavaa ja monipuolistavaa.

Klingen systemaattisesti toistama moraalin ja etiikan pohtimisen sekä kirjallisuuden, estetiikan, taiteen ja tieteen välittämän ajattelun varaan rakentuvan humanismin ja tähän elimellisesti liittyvän kasvatuksen painotus raikastaa mieltä aikana, jolloin talouden kasvun kannalta välinearvoiset tieteet, latteat ”strategiat”, tarkoitushakuiset ”arvioinnit” ja pöyhkeät ”tuottavuudet” korostuvat niin yliopistoissa kuin yhteiskunnassa yleisemminkin. Klingen mukaan talous ja hallinto ovat tärkeitä, mutta ne pitäisi ymmärtää ensisijaisesti joidenkin yleisempien, vai pitäisikö sanoa ylevämpien, tavoitteiden välineiksi. Ellei sitten ole niin, että taloudesta on vähittäin muodostunut se ylevin yhteiskunnallinen tavoite. 

Klingen päiväkirjojen ytimekkäissä päivänpolitiikan kommentaareissa historiallinen ymmärrys yhtyy aktiivisen, omasta ajastaan kiinnostuneen mielen liikkeisiin. Kirjoituksista hahmottuu eräänlainen geopoliittinen kartta, kiehtova palapeli historiallista jatkuvuutta ja murroksia. Se rakentuu tietynlaiselle käsitykselle Euroopasta ja angloamerikkalaisesta maailmasta sekä näiden uskonnollis-moraalis-eettisistä traditioista. Karttaan asettuvat Suomi ja maan eri vaiheet, eivät irrallisina, vaan laajemman maailman ja Euroopan yhteydessä kehittyvinä.

Klingen päiväkirjojen keskeinen sanoma liittyy kahteen seikkaan: aktiivisen havainnoinnin merkitykseen ja tutkijan riippumattomuuteen.

Uusimmassa päiväkirjaniteessään Tanskan Sää Klinge tiivistää käsityksensä tutkimuksesta seuraavasti: ”Tutkimus merkitsee sitä, että keskeisetkin asiat ja juuri ne tulevat uudelleen mietittäväksi, ja ainakin historiassa se tarkoittaa, että lähdetekstien uusi lukeminen nostaa esiin uusia aspekteja sitä mukaa kuin muu lukeneisuus ja oman ajan esiin nostamat kysymykset avaavat silmiä niiden ymmärtämiseen”.

Sitaatti korostaa havainnon ja vallitsevien selitystapojen välistä suhdetta. Se painottaa havaintojen ja niiden järjestämiseksi luotujen käsitteiden riippuvuutta toisistaan. Havainnosta ja havaitsemisesta on kirjoitettu runsaasti, ja Klingen tekstit osoittavat niiden merkityksen akateemisessa toiminnassa. Tekijä kykenee kadehdittavalla tavalla havainnoimaan kulttuurista, poliittista, sosiaalista ja taloudellista ympäristöään, yhdistämään havaintonsa laajoihin historiallisiin asiayhteyksiin ja arvioimaan tällä tavoin yhteiskuntien kehityksen jatkuvuuksia ja epäjatkuvuuksia.

Havainnoinnin kehittämisen ja havaintojen luonteen pohtimisen tulisi olla ainakin ihmisen toimintaa tarkastelevien oppiaineiden keskiössä. Lopulta kyse on siitä, että havainnointiin opitaan: havainnon tekeminen ei tule tyhjästä, vaan se vaatii oman osaamisen kartuttamista.

Toinen Klingen päiväkirjaniteistä esille nouseva teema on tutkijan riippumattomuus. Riippumattomuus näyttäytyy tässä yhteydessä nimenomaan havaitsijan mahdollisuutena – jopa velvollisuutena – tehdä tulkintoja, jotka eivät noudata vallitsevia totuusrakenteita. Riippumattomuus ilmenee siten vallitsevien totuuksien purkamisena riippumatta siitä, kenen asemaa nuo totuudet kannattelevat.

Tutkijan riippumattomuus on edellytys sille, että yhteiskuntakehityksestä voidaan nostaa esiin uusia kiinnostavia ja tärkeitä piirteitä. Näin puretaan yhteiskunnallisiin totuuksiin usein liitettyä väistämättömyyden leimaa. 

Vaikka riippumattomuus ei ihmisten muodostamissa yhteisöissä kuten tutkijayhteisössä koskaan täysin toteudukaan, on riippuvuudessa aste-eroja. Nuo erot liittyvät myös institutionaalisiin rakenteisiin, joilla yksittäisten tutkijoiden tai ryhmien riippumattomuutta järjestelmästä voidaan joko lisätä tai vähentää.

Vuonna 2010 voimaan astunutta yliopistouudistusta tullaan varmasti arvioimaan monelta kantilta. Yksi kiinnostava arvioinnin kohde on se, miten uudistus vaikuttaa tutkijoiden ja opettajien riippumattomuuteen. Professori on muuttunut valtion peruspalkkaisesta virkamiehestä palkolliseksi, joka ei Klingen mukaan voi enää tuntea edustavansa valtiota ja yliopistoa. Tämän mukaan ylilopistouudistuksessa on kyse rakenteellisesta muutoksesta, joka vaikuttaa professorien riippumattomuuteen. Jos käy niin, että institutionaalisen uudistuksen seurauksena professorien ja muiden tutkijaopettajien riippumattomuus suhteessa vallitseviin totuuksiin vähenee, ei yhteiskunta saa sitä, mitä valtiovalta uudistuksella ajoi takaa: aikaisempaa laadukkaampaa tutkimusta ja opetusta.         

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »