Sami Moisio: Pohjoisen uudet mahdollisuudet ja kysymys edelläkävijyydestä

17.10.2012

Tutkijan kohdalle osuu harvoin suoranaista velvollisuutta hahmottaa polkuja, joita pitkin poliittiset yhteisöt voivat kulkea tulevaisuutta kohden. Tällainen mahdollisuus osui kohdalleni valtioneuvoston vuoteen 2030 kurottavan tulevaisuusselonteon valmisteluryhmän jäsenenä. Ryhmämme tehtävänä on laatia tulevaisuutta koskevia visioita teemasta ”Pohjoisen uusi maantiede”. Tämän vision taustalla on ajatus siitä, että globaali ilmastonmuutos johtaa arktisella alueella merijään sulamiseen, jolloin aukeaa kokonaan uusi odotusten ja mahdollisuuksien horisontti.

Monien eri alojen asiantuntijoista koostuvan ryhmämme työskentelyssä on korostunut kolme asiaa. Ensimmäinen niistä koskee pohjoisen määrittämistä eli tapaamme rajata alue, jonka tulevaisuutta tulevaisuusvisio erityisesti koskee. Jo kahden työpajan seurauksena pohjoisen uudet mahdollisuudet ovat alkaneet rajautua koskemaan Suomen pohjoista osaa ja eritoten Lappia. Tämä näkökulma on ymmärrettävä, mutta sen sivuvaikutuksena on ollut se, että pohjoisten alueiden kansainvälistä ulottuvuutta taikka koko Suomen asettamista pohjoiseen perspektiiviin on ollut selvästi vaikea hahmottaa.

Toinen ryhmän toiminnassa korostunut seikka on selkeä teknologis-taloudellinen painotus. Tähän on tietenkin vaikuttanut se, että ryhmän tehtävänanto lähtee liikkeelle siitä, että pohjoisessa odottavien mahdollisuuksien tulisi edesauttaa Suomi-nimisen valtion talouskasvua ja tätä kautta kaikkien suomalaisten hyvinvointia. Saattaapa taustalla pilkahdella ajatus siitäkin, että kaventuvien alueellisten tulonsiirtojen aikakaudella Suomen pohjoiset osat voisivat tulla aikaisempaa selvemmin ”omillaan toimeen”. Rohkeimmissa visioissa on suorastaan esitetty, että pohjoisten mahdollisuuksien hyödyntäminen muuttaa radikaalisti Suomen talousmaantieteellistä asetelmaa: pohjoisen nettosaajista tulisi nettomaksajia, maamme kartta kääntyisi ikään kuin päälaelleen. Tällaisen vision äärimuoto on muutama vuosi sitten suomalaisessa päivälehdessä esitetty näkemys siitä, että arktisen ympäristön muutoksen seurauksena pohjoisesta muodostuu merireitteineen kaikkineen uusi Nokia Oyj:n kaltainen taloudellinen menestystarina!

Teknologis-taloudellinen painotus yhdessä maantieteellisen rajauksen kanssa on johtanut siihen, että suuret tulevaisuusvisiot ovat ryhmässämme kiinnittyneet Pohjois-Suomeen suunniteltuihin kaivoksiin, matkailuelinkeinon tulevaisuuteen, Pohjois-Suomen ja Jäämeren yhdistävään logistiikkaan sekä ylipäätään luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseen. Pohjoisen uusi todellisuus näyttäytyy tällöin varsin selvästi insinöörin kultamaana: suomalaisten tulee olla pohjoisen rakentamisen ja ympäristöystävällisen kylmä- ja kaivosteknologian kehittämisen keskiössä.

Kolmas työryhmässä korostunut seikka on monessa suhteessa hämmentävä. On nimittäin merkillepantavaa, miten yksituumaisesti globaalia ilmastonmuutosta pidetään mahdollisuutena, ikään kuin pääsääntöisesti hyvää tuottavana prosessina. Silloin unohtuu, että pohjoisen merijään sulaminen kertoo vakavasta ympäristöongelmasta, jolla saattaa olla ihmiskunnalle vakavat seuraukset. Skeptikkokin hätkähtää perehtyessään kuudetta sukupuuttoa koskevaan keskusteluun, jota tutkijat käyvät tunnettujen tiedelehtien palstoilla. Luonnontieteilijät ovat pitkään varoittaneet siitä, että ilmastonmuutos johtaa edetessään myös arktisella alueella ekosysteemien tuhoutumiseen ja elinolosuhteiden pilaantumiseen. Pelkona on, että arktisen alueen teknologis-taloudellinen hyödyntäminen ei suinkaan auta globaalin ilmastonmuutoksen torjunnassa, vaan käy pikemminkin päinvastoin. Tästä näkökulmasta alkaa arveluttavalta näyttää keskustelu siitä, että suomalaisten on riennettävä hyödyntämään pohjoiset taloudelliset mahdollisuudet siksi, että kaikki muutkin pohjoiset valtiot tulevat näin tekemään.

En usko siihen, että suomalaiset sen paremmin kuin muutkaan malttavat olla hyödyntämättä niitä pohjoisia taloudellisia mahdollisuuksia, joita ilmastonmuutos eteemme asettaa. Mutta jos Suomen hallituksen tavoitteena on olla uuden pohjoisen alueen edelläkävijämaa, pitää pohtia myös sitä, miten tuota edelläkävijyyttä voidaan käytännössä toteuttaa.

Edelläkävijyys tarkoittaa persoonallisuutta ja omaleimaisuutta. Edelläkävijyyteen kuuluu myös tietynlainen hyveellisen ja kestävän toiminnan edesauttaminen. Jotta edelläkävijyyteen voitaisiin yltää, tulisi tietää tarkkaan muiden pohjoisten valtioiden tulevaisuusvisiot suhteessa arktisen alueen muutokseen. Muutoin on vaarana, että toistamme jo kaiken muualla visioidun ainoastaan sillä poikkeuksella, että keskustelemme taloudellisista mahdollisuuksista pohtimalla asiaa Pohjois-Suomen näkökulmasta.

Työryhmässämme on korostettu ansiokkaasti osaamisen ja osaamisen jatkuvan kehittämisen merkitystä tulevaisuuden menestyksen rakentamisessa. Voisiko Suomesta visioida teknologisen osaamisen edelläkävijän lisäksi myös sosiaalis-ekologisen osaamisen edelläkävijävaltiota? Voisiko Suomi profiloitua esimerkiksi arktisten ympäristöpoliittisten ja niihin liittyvien kansainvälis-juridisten piirteiden osaamisen kärkimaana? Arktisen monimuotoisuuden huomioivalla sekä ekologisen ja yhteiskunnallisen tutkimustiedon yhdistävällä osaamisella tulee joka tapauksessa olemaan käyttöä paitsi arktisella alueella myös muualla. Voimakas panostus tällaisen osaamisen kehittämiseen korostaisi käsittääkseni Suomen roolia arktisen alueen poliittisena edelläkävijänä ja vahvistaisi Suomen asemaa rauhanomaisen pohjoisen rakentamisessa. 

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »