Maijastina Kahlos: Virantäyttöjen ihmeellinen maailma

15.2.2012

Yliopistollisten virkojen täyttämiseen liittyy usein suuria tunteita. Näin myös belgialaisen Franz Cumontin tapauksessa vuodelta 1910.

Franz Cumont (1868–1947) oli 1900-luvun maineikkaimpia antiikin uskontojen tutkijoita. Hän väitteli tohtoriksi 1887 Ghentin yliopistossa, mutta oli opiskellut myös Saksassa. Hänen erityisalojaan olivat arkeologia, klassillinen filologia ja piirtokirjoitustutkimus.

Cumont tuli kansainvälisesti kuuluisaksi antiikin Rooman uskontoja, erityisesti niin kutsuttuja itämaisia kultteja, luotaavilla tutkimuksillaan, joista merkittävin oli massiivinen teossarja Mithran kultista. Hänen vuonna 1906 julkaisemansa Les religions orientales dans le paganisme romain (’Itämaiset uskonnot roomalaisessa pakanuudessa’) on laajalti käännetty ja edelleen luettu kirja. Vaikka Cumontin tutkimuksia jatkuvasti arvioidaan uudestaan ja kyseenalaistetaan (kuten ongelmallista käsitettä ’itämaiset mysteerikultit’), antiikin uskontojen tutkimus jatkaa hänen raivaamallaan tiellä.

Cumont toimi opettajana Ghentin yliopistossa. Vuonna 1910 Ghentin yliopiston filosofian ja kirjallisuuden tiedekunnan neuvosto esitti yksimielisesti häntä Rooman historian professoriksi. Cumontin kansainvälinen maine antiikin uskontojen tutkijana oli siinä määrin vankka, että nimitys vaikutti itsestäänselvyydeltä. Belgian tiede- ja taideministeri paroni Édouard Descamps kuitenkin kieltäytyi nimittämästä Cumontia professoriksi ja nimitti tilalle oman ehdokkaansa.

Miksi Descamps kieltäytyi nimittämästä Cumontia professoriksi? Descamps oli intomielinen katolinen kristitty, itse asiassa hän oli Belgian katolisen puolueen aktiivipoliitikko ja ministeri. Descampsin Cumontin tilalle jyräämä ehdokas, Alphonse Roersch, oli myös katolisen puolueen kannattaja. Roerschin ydinosaaminen oli oikeastaan toisen oppialan puolella, sillä hän ei varsinaisesti ollut Rooman historian, vaan Kreikan historian tuntija.

Descampsin välistävedon taustalla oli liberaalien ja vanhoillisten piirien kilpailu 1900-luvun alun Belgiassa. Cumontin ohittaminen nostatti vastalauseiden myrskyn. Yliopistopiirien mielestä tämä vain osoitti sen, ettei Belgian valtiollisilla yliopistoilla ollut minkäänlaista autonomiaa. Opiskelijat protestoivat päätöstä. Ghentin yliopiston opiskelijat vetosivat jopa kuninkaaseen. Brysselin yliopiston liberaalien opiskelijoiden piiri ja Belgian liberaalien opiskelijoiden kongressi lähettivät Cumontia tukevia lausumia. Cumontin kollegat Euroopan muista yliopistoista vetosivat hänen puolestaan. Myös Ghentin yliopiston opettajat vastustivat päätöstä. Eräs kollega kirjoitti tiedekunnan juhlaan runon, jonka jokaisen säkeistön lopussa vaadittiin Cumontia takaisin. Runo päättyi säkeeseen: ”Me kaipaamme sinua, ystävämme Cumont”.

Belgian liberaali lehdistö setvi tapausta ja puolusti Cumontia. Parlamentissa liberaalien edustaja Émile Vandervelde nosti Cumontin tapauksen esiin. Hän painotti, että todellinen syy Cumontin hylkäämiseen oli hänen kirjoittamansa tutkimus Mithran mysteereistä. Vandervelde lausui Descampsille: ”… kyse on uskonnosta, ja kaikessa tässä te olette uhranneet uskonnollisten ennakkoluulojenne takia Ghentin yliopiston tieteellisen edun”.

Eugène Goblet d’Alviella, Belgian tiede-elämän vaikuttaja, pohdiskeli ministerin motiiveja ’tässä oudossa tapauksessa’. Hän totesi, ettei Cumont ollut poliittisesti aktiivinen, ainoastaan tutkija, ja jatkoi: ”Syynä saattaisi olla se, että hänen pääteoksensa on tuonut päivänvaloon tiettyjä puolia kristillisen kirkon alkuperästä. On mahdollista, että tämä on nostanut uskonintoilijoiden vihan häntä vastaan”.

Miten Cumont itse suhtautui tähän selkkaukseen? Kirjeessä eräälle ystävälleen hän totesi, että hän halusi ”vastustaa fanaattista toimintaa mutta vielä enemmän olosuhteita, joissa tuollainen toiminta oli mahdollista”.

Lopulta Cumont sai tarpeekseen. Hän luopui kaikista yliopistollista tehtävistä ja lähti Belgiasta. Hän jatkoi tutkimuksiaan itsenäisenä tutkijana asuen välillä Pariisissa, välillä Roomassa. Myöhemmästä kirjeenvaihdosta käy ilmi, etteivät hänen tunteensa vanhaa yliopistoa ja kotimaata kohtaan olleet erityisen lämpimiä. Cumont julkaisi lukuisia artikkeleita, monografioita ja lähdejulkaisuja Rooman valtakunnan uskonnoista, hautarituaaleista, magiasta ja astrologiasta. Hän kieltäytyi professorin paikoista, joita hänelle tarjottiin muista yliopistoista. Cumontin riippumattomuuden instituutioista takasi varakas suku.

Nykytutkija voi harvemmin tukeutua suvun varoihin. Muuten lukija voi Cumontin tapauksesta bongata tuttuja asetelmia ja kiistoja – yliopistojen autonomiasta hyvä veli/sisar -verkostoihin. Suomessa tasavallan presidentillä oli pitkään oikeus nimittää professorit – tästä luovuttiin vasta vuonna 1998.

Lähteenä La correspondance de Franz Cumont conservée à l’Academia Belgica de Rome, éditée et commentée par Corinne Bonnet, Bruxelles 1997. 

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »