Maijastina Kahlos: Yhteinen valuutta yhdistää

22.8.2012

Eurolla ja antiikin Rooman hopeadenaarilla on paljon yhteistä. Muinainen Rooman valtakunta oli monien kansojen ja heimojen muodostama tilkkutäkki, vähintään yhtä kirjava kuin nykyinen Euroopan unioni. Paikalliset erot valtakunnan sisällä olivat huomattavat. Monin tavoin hallinto yritti pitää valtakuntaa kasassa, mutta monet voimat vetivät sitä hajalle. Ennen kaikkea roomalainen valta näkyi ja tuntui veroina. Suurin osa verotuloista kului armeijan ylläpitämiseen. On sanottu, että ne muutamat harvat valtakuntaa yhdistävät asiat olivat keisarin palvonta ja roomalainen raha.

Valtakunnan taloutta yhdistävä tekijä oli yhtenäinen roomalainen rahajärjestelmä. Lähes kaikki arvometalleista lyötetty raha (joitakin vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) oli keisarillisen hallinnon valvomaa roomalaisten standardien mukaista rahaa. Varhaisella keisarikaudella tärkein raha oli hopeadenaari (denarius). Denaaria tarvittiin ennen kaikkea sotilaiden palkkoihin.

Kullasta lyötiin rahaa harvemmin ja erityisissä tilanteissa. Merkittävä osa roomalaista kultarahaa kulki lahjojen (lue: lahjusten) ja avustusten muodossa valtakunnan ulkopuolelle ulkomaisten päällikköjen ja kuninkaiden taskuihin; kulta oli siis diplomatian työkalu, jolla ylläpidettiin rauhanomaisia suhteita rajanaapureihin. Pronssirahan lyöminen oli valtakunnan länsiosissa keisarillinen yksinoikeus. Itäosissa kaupungit saivat lyödä omia pronssikolikoita paikalliseen käyttöön.

Denaarin hopeapitoisuutta vähennettiin jo ensimmäisellä vuosisadalla keisari Neron aikana, mutta Marcus Aureliuksen kaudesta (161–180) lähtien sen hopeapitoisuutta vähennettiin edelleen. Samaan aikaan sotilaiden palkat nousivat, koska armeijaa yritettiin pitää voimakkaana ja tyytyväisenä. Koska 200-luvun tiuhaan vaihtuvat keisarit – vallassa pysyäkseen – tarvitsivat rahaa sotilaidensa palkkoihin, he syytivät valtavia määriä halpaa metallia sisältäviä denaareita. Tämä johti lopulta siihen, että 260-lukuun mennessä denaari oli menettänyt hopeapitoisuutensa lähes kokonaan, ja kierrossa olevat denaarit olivat käytännössä lähes kokonaan halpaa metallia.

Hinnat nousivat, kaupankäynti kärsi. Ihmiset vähitellen tajusivat, etteivät keisarillisten rahapajojen lyöttämät denaarit olleetkaan aikaisempien hopeadenaarien arvoisia. Hopea- ja kultarahat hävisivät kierrosta, kun ihmiset jemmasivat niitä talteen. 200-luvun lopussa ja 300-luvun alussa Diocletianus ja Konstantinus määräsivät erityisiä kullassa ja hopeassa maksettavia veroja saadakseen arvometallit takaisin kiertoon.

Rahatalouden kriisi on taustana sille, että roomalaisessa maailmassa jossain määrin palattiin luontaistalouteen, suorittamaan veroja ja muita maksuja rahan asemesta tuotteina ja palveluina. On kumminkin syytä muistaa, että veroja ja muita maksuja oli hoidettu luonnossa kauan aikaa aikaisemminkin, jo Rooman vauraimpana aikana pidetyllä 100-luvulla. Esimerkiksi armeijalle suoritettiin veroja ja maksuja viljana (annona militaris) tai kuljetus- ja majoituspalveluina. Sinänsä luontaistaloudessa ei siis ollut mitään uutta, vaan lähinnä mittakaavan laajenemisessa myöhäisantiikin aikana.

Uusin tutkimus on myös toppuutellut kaikkein pessimistisimpiä käsityksiä valtakunnan talouskriisistä. Roomalaisten vallanpitäjien – verottajien – näkökulmasta verotulojen virroissa oli keskeytyksiä, mutta olisi liioiteltua puhua verotuksen kaatumisesta ja taloudellisesta sekasorrosta. 300-luvulle tultaessa rahatalous kohentui huomattavasti. Keisari Konstantinus onnistui saamaan riittävästi kultavarantoa kultarahaansa (solidus) varten. Näyttää siltä, että tuo kulta tuli kreikkalais-roomalaisista temppeleistä, joiden omaisuutta Konstantinus kristinuskoon käännyttyään konfiskoi valtiolle. Tämä oli yksi keino saada keisarin ja valtion talous kuntoon. Vastustajien omaisuuden takavarikointi omaan käyttöön oli jo osa Octavianuksen eli keisari Augustuksen 'velkajärjestelyjä'.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »