Tapio Salmi: Huippua vai ei?

6.2.2012

Kun Suomen Akatemia otti käyttöön käsitteen ’tutkimuksen huippuyksikkö’, elettiin 1990-luvun loppua. Ensimmäiset huippuyksiköt valittiin suoraan ilman varsinaista hakua, mikä herättikin paljon närää. Akatemia onneksi korjaa itse itseään. Niinpä menettelyä muutettiin nykyiseen muotoonsa, jossa maamme tutkimusryhmät voivat vapaaseen kilpailuun perustuen itse hakea kansalliseksi tutkimuksen huippuyksiköksi. Åbo Akademin Prosessikemian keskuksen (Process Chemistry Centre, PCC) Akatemia nimesi huippuyksiköksi 1.1.2000 alkaen. Se oli hyvä alku uudelle vuosituhannelle. Meidän mielestämme Akatemia toimi todella objektiivisesti tässä päätöksessä! Tuolloin – kuten vielä tänäkin päivänä – huippuyksiköiden valinnassa painotettiin kahta kriteeriä: tieteellisiä ansioita ja tutkimussuunnitelman laatua. Akatemian huippuyksikköpäätökset tehdään kansainvälisten vertaisarviointien perusteella. Kilpailevia tutkimusryhmiä arvioitaessa voi aina esiintyä virhetulkintoja ja väärinymmärryksiä, mutta tätä paremmaksi järjestelmää tuskin saa.

Nyt, kaksitoista vuotta myöhemmin, Prosessikemian keskusta on aktiivisesti kehitetty määrällisesti, mutta varsinkin laadullisesti. Uskallan väittää, että teemme tänään paljon parempaa tutkimusta, olemme innovatiivisempia (vaikka en pidäkään tästä ylikäytetystä sanasta!) ja julkaisemme enemmän artikkeleita paremmissa julkaisuissa kuin vuonna 2000. Keskuksessamme on tänä aikana kasvanut kokonaan uusi professorisukupolvi ja meistä on tullut globaalisti merkittävä keskittymä, etenkin korkeatasoisen uusiutuvien materiaalien tutkimuksen ansiosta. Periaatteenamme on hyödyntää biomassaa ja Suomen metsiä kemikaalien ja polttoaineiden ainesosien kehittämisessä, kuitenkaan aiheuttamatta haittaa elintarviketeollisuudelle. Bioetanolin käyttö polttoaineena ei esimerkiksi ole kestävä ratkaisu, jos etanoli valmistetaan käymisreaktiolla viljasta, ja palmuöljyn käyttö biodieselin raaka-aineena ei ole kannatettavaa. Kaikessa teknologiainnokkuudessamme emme saa unohtaa, että maailman ruokaongelmia ei suinkaan ole ratkaistu – miljoonia ihmisiä elää yhä köyhyydessä ja kurjuudessa.

Käsite ’huippututkimus’ on jossain määrin menettänyt hohtonsa. Tähän löytyy helppo selitys. Sen jälkeen, kun Suomen Akatemia toi markkinoille kansalliset tutkimuksen huippuyksiköt, alkoivat yliopistot perustaa myös omia sisäisiä huippuyksiköitä, kärkihankkeita ja tutkimuksen vahvuusaloja. Kansallisesti merkittävät teollisuusalat kuten metsä- ja metalliteollisuus eivät suoranaisesti ole olleet edustettuina Akatemian huippuyksiköissä, koska huippustatuksen saaneet ryhmät on valittu tieteellisin eikä niinkään teollisuuspoliittisin perustein. Mutta mitä teki Matti Vanhasen hallitus? Se tarjosi meille SHOKin. Vuosia sitten olin Tekesin vuosijuhlassa, jossa juhlapuhujana olivat Jorma Ollila ja Matti Vanhanen. Puheessaan pääministeri Vanhanen julisti vaatimuksensa ”Maamme tarvitsee lisää SHOKkeja”, ja niinhän siinä sitten kävi, vaikkakin hiukan toisessa merkityksessä. SHOK on lyhenne, joka tulee sanoista strategisen huippuosaamisen keskittymä. Konseptiin kuuluu, että SHOK-järjestelmä on kokonaan vapaan kilpailun ja puolueettoman arvioinnin ulkopuolella.

Jos Suomi todella haluaa olla tutkimuksen huippumaa, meillä on siihen vain yksi keino: Suomen Akatemian resursseja on lisättävä. Etenkin postdoc-tasoisten tehtävien määrää olisi syytä lisätä niin, että nuorille tutkijoille annetaan mahdollisuus näyttää kyntensä. Kahdenväliset tutkimusohjelmat eri maiden kanssa ovat tietenkin tärkeitä, mutta ne eivät saa haukata liian suurta palaa koko kakusta. Pienenä maana Suomen on sitä paitsi oltava itsekäs: meidän tulee tehdä yhteistyötä maiden kanssa, jotka jo nyt ovat tieteen huipulla, kuten Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja USA.

Samaan aikaan, kun edistämme ns. huippututkimusta, meidän pitää myös turvata riittävät perusresurssit yliopistoille. Kaikki me kokeellisen tieteen edustajat tiedämme, miten paljon rahaa uudet tutkimuslaitteet vaativat ja miten vähän sitä rahaa on käytettävissä olemassa olevan laitteiston uusimiseksi. Omassa laboratoriossani jotkut laitteet ovat jo niin vanhoja, että varaosien löytäminen alkaa olla hyvin vaikeaa ja laitteet pysyvät toimintakunnossa vain taitavan laboratorioinsinöörimme ansiosta. Osan yliopistojen vastikään keräämien varojen tuotoista voisikin ehkä käyttää tutkimuksen ja koulutuksen infrastruktuurin uudistamiseen. Tässäkin asiassa valta lienee yliopistojen hallituksilla.

Yksi edellisvuoden ilonaiheista oli eittämättä se, että demokraattiset ja kansainvälisesti suuntautuneet puolueet onnistuivat aikaansaamaan laajan hallituskoalition ja näin estämään ulkomaalaisvastaisuuden ja rasististen asenteiden etenemisen. Tämä myös osaltaan turvaa Åbo Akademin tulevaisuuden ruotsinkielisenä, kansainvälisenä yliopistona. Kaikista akuutein uhka on siis väistynyt, mutta emme silti voi jäädä lepäämään. Meidän on nyt saatava hallitus keskittymään olennaiseen: miten taata yliopistoille perusrahoitus yhä kalliimpia tutkimuslaitteita varten, miten huolehtia yliopistojen monipuolisuudesta niin, että myös pienet mutta tärkeät alat pärjäisivät, ja miten lisätä huippututkimuspolitiikan terävyyttä niin, että todelliset huiput saavat mahdollisuuden näkyä ja kehittyä.

Viime itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla satuin näkemään opetusministeri Gustafssonin pyörähtelevän tanssilattialla. Hänellä on kyllä tanssitaidot kohdallaan, vaikka opetusministerin työ ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. 

Tapio Salmi akatemiaprofessori

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »