Riitta Mustonen: Houkuttele, huolehdi, liiku

6.3.2012

(06.03.12)

Euroopan komissio haluaa poistaa kaikki esteet aidon eurooppalaisen tutkimusalueen, ERA:n  (European Research Area) syntymisen tieltä vuoden 2013 loppuun mennessä.  Kehnosti toimivan ERA-alueen on esitetty olevan suurin uhka eurooppalaiselle tutkimukselle ja näin ollen myös eurooppalaiselle kilpailukyvylle.

Komission madonlukujen taustalla on ERAn ongelmiin ja kehittämiseen liittyvä julkinen konsultaatio, jossa kuultiin satoja tutkimuksen ja kehitystyön eurooppalaisia vaikuttajia. Konsultaatio toteutettiin viime syksynä ja vastauksia saatiin kaikista jäsenmaista, yhteensä lähes 600.

Konsultaation tulosten julkistamistilaisuus pidettiin tammikuussa 2012. Tutkimus- ja tiedekomissaari Máire Geoghegan-Quinnin mukaan jopa pakkokeinojen (lainsäädännöllisten pakotteiden) käyttöä jäsenmaita kohtaan saatetaan suosittaa, mikäli ERA-alueen toiminnan esteitä ei saada poistettua vapaaehtoisin toimin. Komissio tulee antamaan oman tiedonantonsa tilanteesta kesällä ja tulevan kahden vuoden aikana jäsenmaiden toimia asiaintilan parantamiseksi tullaan seuraamaan tarkasti.

Konsultaatiossa kuultiin käsityksiä eurooppalaisesta tutkimusalueesta monesta näkökulmasta: tutkijanurasta ja liikkuvuudesta, rajat ylittävästä eri toimijoiden yhteistyöstä, tutkimusinfrastruktuureista, tiedonsiirrosta ja tiedon avoimesta saatavuudesta, kansainvälisestä yhteistyöstä, sukupuolten tasa-arvosta ja eettisistä kysymyksistä sekä koko ERA-yhteistyön seurannasta.  Koska komissio näyttää nostavan kiireellisimpiä toimenpiteitä vaativiksi haasteiksi houkuttelevan tutkijanuran, tutkijoiden houkuttelemisen ja liikkuvuuden, käyn konsultaatiota läpi tältä osin.

Missä vika?

Konsultaation tulokset ovat kovin tuttua luettavaa.  Ongelmia löytyy niin tutkijoiden saamisessa Eurooppaan kuin yksityisellä sektorilla tarvittavien taitojen sisällyttämisessä koulutukseen. Nähdään, että Eurooppa kyllä tuottaa eturivin tutkijoita, mutta ulkomaisten tutkijoiden tai paluumuuttajien houkuttelu on tehotonta. Yleisesti ottaen tutkijat ovat hyvin koulutettuja ja eurooppalainen tohtorikoulutus on varsin korkeatasoista. Kuitenkaan perustutkintojen sisältöjen ei nähdä riittävästi vastaavan esimerkiksi nousevien alojen tarpeeseen.

Julkinen sektori työnantajana saa kyytiä konsultaatiossa: julkisella sektorilla työskentelevän tutkijan työoloja ja uranäkymiä pidetään heikompina verrattuna julkisen sektorin muihin asiantuntijatehtäviin.

Merkittävimpinä syinä tutkijanuran heikkoon houkuttelevuuteen mainittiin paitsi yliopistojen ja tutkimuslaitosten huono rahoitustilanne ylipäätään niin myös tutkijapaikkojen saatavuus ja matalat tutkijan palkat. Akateemisen maailman ja yksityisen sektorin parempi yhteistyö voisi myös lisätä julkisen sektorin suosiota.

Konsultaation tulokset korostavat välttämättömiä toimenpiteitä tutkijanuran houkuttelevuuden lisäämiseksi. Tarvitaan kilpailukykyistä palkkakehitystä, riittävää sosiaaliturvaa, pätkätöiden sijaan riittävän pitkiä työsuhteita sekä sukupuolten tasa-arvoon tähtääviä toimia. Erityisesti naisille sopivat sellaiset tutkijanuramallit, joissa työ ja perhe ovat yhdistettävissä.

Liikkuvuuden ongelmat tunnistetaan Euroopassa laajalti. Konsultaation mukaan kansainvälistä liikkuvuutta tukeva rahoitus (ns. portability of publicly-funded grants) on riittämätöntä. Syynä tälle on esitetty mm. rahoittajien halu kontrolloida rahansa liikkeitä ja tutkimusta tekevien organisaatioiden halu pitää kiinni tutkijoistaan. 

Kritiikkiä sai avoimen ja läpinäkyvän eurooppalaisen rekrytointipolitiikan puute. Vahvasti nousi myös huoli protektionismista ja jopa nepotismista. Tutkimusorganisaatioiden toivotaan ymmärtävän tutkijavoimavaroja koskevan strategian tärkeys.

Konsultaation tulokset tukivat jälleen kerran käsitystä, jonka mukaan Euroopan ulkopuolisista maista tulevia tutkijoita haittaavat työläät ja monimutkaiset maahanmuuttosäädökset ja käytännöt.  Tutkijanpassia, joka helpottaa Euroopan ulkopuolelta tulevan tutkijan maahanpääsyä ja liikkuvuutta, ei tunneta.

Tilanteesta Suomessa?

Yliopistouudistus toi suomalaisille korkeakouluille lisää itsenäistä strategista valtaa, joka näkyy esimerkiksi itsenäisenä rekrytointipolitiikkana. Yliopistot ovatkin aloittaneet ponnekkaasti ulkomaisten tutkijoiden rekrytoinnin. Näyttää kuitenkin siltä, että yhteistä kansallista rekrytoinnin ja liikkuvuuden strategiaa ei ole vielä löytynyt.

Euroopassa on esimerkkejä toimivasta kansallisen tason tutkijaliikkuvuuden koordinoinnista. Myös kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä tehdään. Esimerkiksi Saksan Saarlandilla, Ranskan Lorrainella, Luxemburgilla ja Belgian Liegen alueella on yhteinen tutkijaliikkuvuushanke, jossa tarjotaan EU:n komission toivomaa rajat ylittävää rahoitusta sekä kaikkia osallistujia palvelevaa tutkijoiden liikkuvuuspalvelua. 

Euroopan ulkopuolisista maista tulevien tutkijoiden ongelmat tunnetaan Suomessakin. Tämän haasteen ratkaisussa tutkimusyhteisöt ovat voimattomia eli tarvitaan viisumeista ja lupa-asioista vastaavien kansallisten viranomaisten selkeästi aktiivisempaa yhteistyötä.

Suomen Akatemia haluaa tukea kansainvälistä liikkuvuutta osana kaikkea tutkimusrahoitusta kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvan liikkuvuusrahoituksen ja FiDiPro-ohjelman ohella. Akatemia kannustaa tutkijoita rohkeasti käyttämään saamaansa tutkimusrahoitusta ulkomaiseen (tai oman tutkimusorganisaation ulkopuoliseen) tutkimusjaksoon. Esimerkiksi akatemiatutkijan tai tutkijatohtorin monivuotisen rahoituksen voi suunnitella siten, että se sisältää sekä ulkomaan kauden että turvallisen paluun kotimaahan.  Akatemiahanke puolestaan antaa mahdollisuuden ulkomaiseen rekrytointiin ja liikkuvuuteen siten, että tutkijanvaihto hyödyttää koko tutkimusryhmää. Akatemia avaa myös temaattisia tutkimushankehakuja eri maiden(USA, Kiina, Intia, Venäjä jne.) rahoittajakumppaneiden kanssa, joka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kansainväliseen liikkuvuuteen.

Suomen Akatemia myös kannustaa suomalaisia tutkijoita rohkeasti hakemaan tutkimusrahoitusta ulkomailta. Suomalaisilla tutkijoilla olisi hyvä mahdollisuus saada nykyistä enemmän esimerkiksi ERC:n tutkimusrahoitusta ja Marie Curie -liikkuvuusapurahoja.

Modernit tutkimusrahoittajat Euroopassa ottavat tosissaan tavoitteet liikkuvuuden lisäämiseksi ja pyrkivät kehittämään rahoitusmuotojaan liikkuvuutta tukeviksi. Niin myös Suomen Akatemia. Rahoittajan näkökulmasta ongelmaksi nousee kuitenkin vielä turhan usein vastaanottavan tutkimusorganisaation hankalat sopimuskäytännöt ja, näin ollen mahdollisuus aidosti kuljettaa oma rahoitus mukanaan. Työtä on siis jatkettava.

Miten eteenpäin?

Aidolla, yhtenäisellä eurooppalaisella tutkimusalueella uskotaan olevan valtava merkitys erityisesti vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa Eurooppa tarvitsee pikaisesti uusia kasvun siemeniä. Konsultaation julkistamistilaisuudessa tammikuussa puhunut komission talousasioista vastaava varapuheenjohtaja Olli Rehn painotti voimakkain sanoin toimivan tutkimusyhteistyön ja -alueen välttämättömyyttä Euroopan kasvun edellytyksenä.

Aidon eurooppalaisen tutkimusalueen, ERA:n toteuttaminen on kirjattu Eurooppa2020-kasvustrategiaan, joka on asettanut EU:lle kunnianhimoisia tavoitteita työllisyyteen, koulutukseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä ilmasto- ja energiakysymyksiin liittyen.  Toimiva ja tehokas ERA-alue on osa strategian ns. innovaatiounioni-lippulaivahanketta.

Euroopan Unionin neuvosto on sopinut helmikuussa 2011, että ERA-alueen esteet poistetaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Komissio pyrkiikin nyt käymään keskusteluja keskeisten sidosryhmien ja toimijoiden kanssa yhteisesti sovittavista asioista. Sillä on kiire löytää ne haasteet ja ongelmat, joiden poistamiseksi sidosryhmät ja toimijat maasta riippumatta voisivat sitoutua. Komissio puhuu ERA-sitoumuksista. Keskustelukumppaneiksi komissio on maininnut eurooppalaista tutkimusta edustavia kattojärjestöjä kuten Science Europe ja EUA. Kansallisen rahoittajan näkökulmasta ei voi muuta kuin toivoa, että keskustelu olisi laajaa ja huomioisi jo etukäteen mahdolliset kansalliset lainsäädännölliset seikat.

Yhteenvetona voisi konsultaation tutkijanuraa koskevan osion kiteyttää kolmen sanan viestiksi: houkuttele, huolehdi, liiku. Tiedepolitiikan toimijoiden sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten tehtävä on pitää tutkijanura houkuttelevana ja pitää huolta tutkijoista ja näiden työoloista. Inhimilliset voimavarat ovat kaiken tutkimuksen takana, eikä huippututkimusta voida saada ilman huippututkijoita, eikä ilman kilpailua tai yhteistyötä. Houkuttelemiseen ja huolehtimiseen kuuluu myös liikkuvuuden edistäminen ja sen mahdollistaminen. Tutkijan ja tiedeyhteisön puolestaan tulee ymmärtää liikkuvuuden merkitys tieteen kehitykselle. Tarvitaan myös omaa aktiivisuutta.

Riitta Mustonen ylijohtaja, tutkimus Suomen Akatemia

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »