Riitta Hari: Onko tämä julkaisu mielestäsi hyvä?

1.2.2011

Yhteistyössä taiteentutkijoiden kanssa vertailimme vastikään maallikoiden ja taidehistoriakoulutusta saaneiden henkilöiden taidearvostuksia ja taideteosten katselutapoja. Estetiikkakolleegamme ehdotuksesta kysyimme tutkittavilta vain lakonisesti ”onko tämä taulu mielestäsi hyvä”, ja pyysimme vastauksen 5-portaisella asteikolla huonosta hyvään. Yllättäen kysymys toimi aivan kelvollisesti, vaikka emme tienneetkään millä perusteella kukin hyvyysarvionsa muodosti. Entä jos soveltaisin samaa menetelmää käsikirjoitusten vertaisarviointiin, jossa tavantakaa mietin ”onko tämä julkaisu mielestäni hyvä”.

1. Ätsh. Aivan kamalasti kirjoitettu. Eihän tällainen menisi erikoistyönäkään läpi. Ei mitään uutta, vaikka p-arvoja vilisee joka sivulla. Mitä tässä oikein löydettiin? Miksi vanhaan kirjallisuuteen ei viitata vaan pyörä on keksitty uudestaan? Ärsyttää kun tämänkin ajan olisin voinut käyttää vaikka hiihtämiseen. Reject!

2. Ei voi olla totta…tämän jutun olen arvioinut aikaisemmin jo kahteen lehteen eikä se ole kommenteista lainkaan muuttunut. Tulokset on naamioitu niin pompöösiin proosaan, että kyllä joku arvioitsija vielä erehtyy suosittelemaan julkaisemista kun ei jaksa selvittää mitä näiden korulauseiden alla piilee. Tekijät ovat haaskanneet jo kuuden arvioitsijan aikaa ja siis monen maan veronmaksajien rahoja. Paperi näköjään yritetään sulloa mahdollisimman korkean impaktin lehteen virheistä piittaamatta. ”Major revision” kuten ennenkin; onneksi voin kopioida vanhan lausunnon sellaisenaan.

3. Inkrementaalista valtavirtatiedettä. Ei tässä mitään väärää ole; metodit kunnossa, näytemäärä riittävä, kirjallisuuskotiläksyt tehty. Hyvä tietysti että tuloksia replikoidaan, mutta tätä lienee ollut yhtä tylsää tehdä kuin on lukeakin. Mutta ehkä siinä on opittu uusia menetelmiä ja julkaisun kirjoittamista. Tekijöitä on kylläkin yli tusina; vastaakohan kukaan kokonaisuudesta? Salamitiedettäkin taitaa olla kun tulokset on viipaloitu juuri julkaistavissa oleviin pikkusiivuihin; näitä tutkijoita arvatenkin palkitaan julkaisumäärän perusteella. No olkoon. ”Minor revision” ja sitten sinne joukon jatkoksi.

4. Onpas jännittäviä tuloksia selkeästi esitettyinä. Uskomattoman yksinkertainen idea. Olisinpa minäkin keksinyt, mutta ei vaikka herkkupala on ollut kuin tarjottimella jo vuosikausia. Painoon pikaisesti niin, että voidaan nauttia ja oppia tästä suuremmallakin joukolla.  

5. Kaikkea se tieteilijä keksii! Näiden hetkien vuoksi on niin mukavaa kuulua laajaan tiedeyhteisöön, vaikkapa vain vertaisarvioijana. Tämäkin pellepeloton on kääntänyt ilmiselvät asiat päälaelleen ja pyöräyttänyt koko pallon aivan uuteen suuntaan. Jospa omalle kohdallekin sattuisi vielä joskus yhtä valoisa päivä.

No niin, koko pino arvioitu ja mielipiteet vakuuttavasti perusteltu. Mutta olisivatko arvioni muuttuneet, jos olisin saanut tietää, että luen juuri senioritutkija N.N.:n 42. julkaisua tältä vuodelta (onkohan se edes nähnyt tätä juttua?), tutkimus on tehty erittäin niukoilla resursseilla (antaisiko armon käydä oikeudesta?), tällä huippukriittisellä kaverilla ei ole yhtään aikaisempaa tieteellistä julkaisua tältä alalta (mikähän se oikein luulee olevansa?), yksi tekijöistä joutui peruuttamaan viime vuonna kolme julkaisuaan tieteellisen vilpin vuoksi (pakko tässäkin on jotakin vilunkia olla), tämä käsikirjoitus oli ihan huulella alan parhaimpaan lehteen (eihän tämä sitten huono voi olla), tekijänä on hyvä ystäväni (en tosin tunne aihepiiriä kunnolla, mutta eivät minun kaverini mitään roskaa julkaise), tai että nämä tutkijat ovat esitelmissään kritisoineet meidän hienoja tuloksiamme (senkin roistot, tekisipä mieli näpäyttää), …

Taitaa olla harhakuvitelma, että pystyisin arvioimaan objektiivisemmin tieteellisen julkaisun kuin taideteoksen hyvyyttä. Vaikutelmalla ne menevät molemmat. Mistä näistä tauluista maksetaan huippuhintoja 20 vuoden kuluttua tai minkä julkaisun vanaveteen syntyy aivan uusi tutkimusala? En osaa sanoa, mutta mukavampaa on hyvien kuin huonojen hengentuotteiden parissa—alasta riippumatta.

Riitta Hari

Akatemiaprofessori, akateemikko Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »