Päivi Törmä: Katse tutkimusinfrastruktuureihin ja tieteen tasoon

25.3.2011

Tutkimusinfrastruktuurit ovat kiireellisin ja tärkein asia Suomen tiedepolitiikassa, Suomen Akatemian hallituksen varapuheenjohtaja, professori Päivi Törmä kirjoittaa.

Infrastruktuurin eli tutkimuslaitteiston ja ympäristön rahoituksessa Suomi on jäljessä muista länsimaista. On perustettava mekanismi, joka rahoittaa infrastruktuuria säännöllisesti ja pitkäjänteisesti. Tähän on löydettävä rahoitus myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Asia on otettava mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Toinen merkittävä asia on Suomen tieteen taso. Se ei ole viime vuosina enää noussut, ja useat maat ovat ajaneet meistä ohi. Suomen tiedepolitiikka on tähän mennessä käytännössä noudattanut linjaa, jonka mukaan kaikkien tutkijoiden annetaan tehdä suurin piirtein mitä he haluavat, ja kaikille annetaan lähes samanlaiset, keskinkertaiset resurssit. Tällainen tiedepolitiikka toimii maan nostamisessa tieteen aloittelijasta – jollainen Suomi oli 1950-luvulla – tieteen hyvätasoisten maiden joukkoon, missä Suomi on nyt. Huipulle sillä ei kuitenkaan päästä eikä siellä pysytä.

Huipulle pääsemiseen tarvitaan tiedepolitiikkaa, joka tarjoaa parhaille tutkijoille maailmanluokan resurssit – tämä tarkoittaa sekä rahaa että myös aikaa keskittyä tutkimukseen.

Pienessä maassa on myös tärkeää osata tehdä valintoja tutkimusaloissa siten, että muodostuu kriittistä massaa ja vahvoja tutkimustraditioita. Suomen suhteellisen aseman kannalta on huolestuttavaa, että monet nousijamaat, kuten Kiina ja Singapore, samoin kuin vanhoista esimerkiksi Sveitsi, toteuttavat huipulle johtavaa tutkimuspolitiikkaa.

Ratkaisuksi 3+3+3 -malli

Tässä vaiheessa yleensä todetaan, että perustutkimukseen tarvitaan lisää rahaa. Realistisesti arvioiden julkisella sektorilla tuskin liikkuu valtavia uusia rahavirtoja lähivuosina jaettavaksi. Tutkimukseen suunnattava lisärahoitus tarvitaan kaikista kipeimmin infrastruktuurirahoitukseen. Siksi haluaisin seuraavassa esittää, miten olemassa olevien resurssien suuntaamisella saataisiin tutkimuksessa paljon aikaan.

Tilanteen korjaamiseksi ehdotan ratkaisua, jota kutsun 3+3+3 -malliksi. Siinä yliopistot (rehtorit, dekaanit, laitosjohtajat) sopivat professoreiden kanssa perusrahoituksen tasosta, jonka he saavat automaattisesti 5–10 vuoden ajan ja voivat käyttää miten haluavat. Taso olisi noin kolmen henkilön palkka, mutta voisi vaihdella 1–5 henkilön välillä professorin alasta ja menestyksestä riippuen.

Monet professorit onnistuisivat tämän lisäksi myös kilpaillun rahoituksen hankkimisessa: seuraava +3 tulisi jostain projektista, esimerkiksi Akatemialta, Tekesiltä, EU:lta tai ERC:ltä. On tehotonta ja jopa tieteelle vahingollista myöntää projekteja, joista voidaan rahoittaa vähemmän kuin kolme henkilöä. Useimmista Akatemian projekteista voi tällä hetkellä rahoittaa vain yhden henkilön, poikkeustapauksissa kaksi. Kolmen henkilön palkka tulisi asettaa alarajaksi sekä Akatemiassa että Tekesissä.

Myös säätiöiden olisi syytä siirtyä yhden jatko-opiskelijavuoden rahoittamisesta kerrallaan suurempiin kokonaisuuksiin ja turhan työn vähentämiseen, kuten ne ovat jo tehneet postdoc-poolissaan. Pieniä summia ei tarvitse jakaa, jos pienimuotoinen toiminta on jo katettu yllämainitulla perusrahoituksella.

Perusrahoitus takaa pitkäjänteisyyden

Jos professori olisi erittäin aktiivinen ja menestyksekäs, hän saisi kenties myös toisen +3 -projektin yllämainituista lähteistä tai säätiöistä ja tutkijakouluista. Perusrahoitus takaisi pitkäjänteisyyden ja tasoittaisi ulkopuolisen rahoituksen vaihteluja.

Tällöin professori ehtisi johtaa tutkimusta kunnolla, ja kun rahoituksesta vielä huomattava osa käytettäisiin postdoc-tutkijoihin, olisi siirrytty juniorivetoisesta puuhasta ammattimaiseen tutkimukseen.

Lisääntyvän hallinnon ohella erityisesti rahoituksen sirpaleisuus syö tutkijoiden aikaa. Rahoitushakemus vuodessa pitää professorin virkeänä, mutta hakemus kuukaudessa taittaa hänen tieteellisestä työstään kärjen. Valitettavasti hakemus kuukaudessa on lähempänä todellisuutta. Itselläni tutkimusryhmän rahoitus tulee tällä hetkellä kymmenestä eri lähteestä, mikä on varsin tyypillinen tilanne.

Mistä rahat?

Entä mistä rahat? Yliopistot voivat siirtyä 3+3+3 -malliin vähitellen siten, että resursseja siirretään muista yksiköistä niihin, jotka yliopisto on valinnut profiiliinsa ja aloittaa kokeilun niissä. Uusien professorirekrytointien ja opiskelijasisäänoton määrät olisi säädettävä sille tasolle, että professoreille on varaa antaa perusresurssit.

Yliopistoilla on tuhannen taalan paikka resurssien uudelleenjaolle ja profiloitumiselle, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Sitä kautta avautuu luonteva mahdollisuus siirtää resursseja alalta toiselle, tai jättää professuuri täyttämättä ja sen sijaan siirtää varat olemassa olevien professuurien perusrahaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö voi tukea niitä yliopistoja, jotka rohkeasti ja tuloksellisesti siirtyvät 3+3+3 -malliin. Rahoittajien rooli helpottuu, kun kokonaispotti jaetaan suuremmissa palasissa. Vastalauseita varmasti syntyy, mutta tärkeiden muutosten tekeminen ei koskaan ole helppoa.

Akatemialla merkittävä rooli tieteellisessä arvioinnissa

Miten sitten voidaan päättää, mihin suunnata resurssit, miten profiloitua, ketkä ovat tieteessä ”parhaita” ja mikä tutkimus on ”tärkeää”? Se on vaikeampaa kuin esimerkiksi urheilussa, mutta ei se täysin mahdotonta ole. Yksikäsitteisesti ja varmasti sitä ei kuitenkaan koskaan voida määrittää. Sen vuoksi evaluaatiokoneistoa on turha paisuttaa valtavaksi.

Viime aikoina yliopistot ovat tehneet paljon sisäisiä evaluointeja. Tulokset ovat harvoin olleet yllätyksiä; suurelta osin ne olisi voinut päätellä yksiköiden ja yksilöiden saaman Akatemian rahoituksen, virkojen ja toimien perusteella.

Suomen Akatemian merkittävä rooli sekä tähän asti että tulevaisuudessa on rahoituksen jakaminen korkeatasoiseen, puolueettomaan tieteelliseen arviointiin perustuen. Tieteellisin kriteerein toteutettu rahanjako on Suomen Akatemian keskeinen ja tärkeä rooli tiedepolitiikassa; lapsi, jota tulee varoa heittämästä pois minkään pesuveden mukana.  

teksti: Päivi Törmä

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »