Maijastina Kahlos: Mistä tutkijalle voimia?

13.6.2011

Mistä tutkija ammentaa energiansa? Jokaisella on siihen omat niksinsä ja omat salaiset tai julkisemmat voiman lähteensä. Itse ammennan voimaa liikunnasta.

Olen tässä myöhäisherännäinen mutta sitäkin kiihkeämpi. Löysin kuntoilun riemun ja hyödyn joitakin vuosia sitten, kun havahduin tietotyöläisen ominaisiin vaivoihin, selkäsärkyyn ja hiirikäteen. Riensin kuntosalille, mutta muutaman vuoden päästä kuntosaliharrastus alkoi tuntua yksinäiseltä. Usein oli helppo lusmuilla ja jättää treeni väliin. Aina tuntui olevan tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä. Arvioin, että menettäisin niin ja niin monta tuntia päivässä ja viikossa, ja se kaikki olisi pois kallisarvoisesta työajasta.

Näin selittelin itselleni ja kyhjötin selkä kyyryssä tietokoneen ääressä. Kun niska ja hartiat taas ilmoittivat olemassaolostaan, keksin lähteä ohjattuihin jumppiin. Tajusin tarvitsevani ohjaajan ja vertaisryhmän, kannustusta ja piiskausta.

Vie aikansa löytää oma lajinsa. On tuskallista kammeta lajia, joka ei vain sovi omaan olemiseen. Olen kokeillut erilaisia mutkikkaista askelsarjoista rakentuvia jumppia ja kärsinyt nolouden tunteista, kun en ole pysynyt tanssiaskelien tahdissa gasellien kaltaisten liikkujien keskellä. Oman lajin löytämisessä tarvitaan itsetuntemusta, siis omien rajoitusten tunnistamista ja myöntämistä. Jos ei kirmaa kuin gaselli, voi olla sitkeä poni, joka ei häikäise askelkuvioilla ja nopeudella, mutta jaksaa ja vielä jaksaa.

Laji, jonka löysin oli bodypump, jossa väännetään rautaa. Joku ehkä kutsuisi tätä äijälajiksi, mutta bodypumpissa kävijöistä ylivoimainen enemmistö on naisia. Ideana ei ole ladata tankoa täyteen painoja vaan kuntoilla kohtuudella. Lajissa kehitetään kestävyyttä, ei raakaa voimaa. Toinen lempilajini on circuit training eli suomeksi kuntopiiri, jossa käydään pari kolme kertaa läpi rata monenlaisia liikkeitä. Molempien lajien viehätys on siinä, että samalla liikkuu yksin ja yhdessä.

Nuorempana saattoi ajatella luottavaisesti, että henki on tärkeintä. Mutta iän karttuessa ihminen muistaa olevansa psykofyysinen kokonaisuus. Antiikin kreikkalaisten ihanne hengen ja kehon kiinteästä vuorovaikutuksesta tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta tämä on ilmeisesti koettava omakohtaisesti. Kehosta on pidettävä huolta, ja henkinen puolikin jaksaa paremmin.

Sami Koski, Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen kirjassaan Antiikin urheilu (Atena 2004) toteavat, että antiikin Kreikassa vapaan kansalaisen kasvatukseen kuului hengen sivistyksen ohella myös hyvän fyysisen kunnon hankkiminen ja ylläpitäminen. Klassisen Ateenan gymnasioneissa pyrittiin kehittämään molempia, henkeä ja kehoa. Monien urheilulajien katsottiin kehittävän fyysisen voiman ja kestävyyden lisäksi myös ihmisen henkisiä ominaisuuksia, lujuutta, urheutta, lempeyttä ja maltillisuutta. Omalla kohdallani liikuntaharrastus on kasvattanut paitsi sitkeyttä, myös jotain kärsivällisyyden kaltaista.

Työnantajan paras sijoitus ja lahja työntekijöille on järjestää hyvät liikuntamahdollisuudet ja jopa antaa näiden käydä jumppaamassa työajalla. Kynnystä kannattaa eri keinoin madaltaa, koska ihminen joka tapauksessa haraa vastaan ja keksii kaikki mahdolliset esteet. Tutkijana, joka itse päättää ajankäytöstään, minulla on ollut kaikki maailman mahdollisuudet lähteä liikkumaan. Silti ehdin kehittää kattavan valikoiman verukkeita. Minulla meni vuosia tajuta, että se aika ja vaiva, jonka jaksaa käyttää liikuntaan, palaa moninkertaisena jaksamisena takaisin.

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »