Jukka Reivinen: Johan nyt on markkinat

21.9.2011

Kesä 2010. Istumme iltapäivällä viiniköynnösten alla Tavernassa lasillisella jossain pienessä kylässä Rhodoksen keskiosissa, jonne vuokra-automme kiipesi kanssamme kiemuraista vuoristotietä pitkin. Olemme ainoat asiakkaat. Kysyessämme kuppilan pitäjältä matkalla näkemistämme laajoista metsäpaloalueista, isäntä innostuu näyttämään valokuvia ja kertomaan taannoisista paloista, jotka olivat uhata koko kylän olemassaoloa. Katoksen eteen pysähtyy pakettiauto, jonka takaosasta kuljettaja ottaa esille muutaman vaatemyyntitelineen. Kaksi naista ostaa ilmeisesti lastenvaatteita. Hetken kuluttua pakettiauto lähtee liikkeelle ja pysähtyy 50 metrin (!) päähän ja myyntitelineet ovat jälleen esillä. Ilmeisen tehotonta, mietin. Maksan laskumme isännälle ja hän rikastuu reilun tunnin loikoilustamme jotain viiden ja kymmenen euron välillä. Isännän pihalla loistaa uudenkarhea maasturi. En muista pyysinkö tai sainko kuittia.

Reilut parikymmentä vuotta aikaisemmin. Olemme tulleet laivalla Ateenasta Paroksen saarelle. Yhden rannalla nukutun yön jälkeen joku paikallinen emäntä nappaa meidät suoraan rannalta ja ehdottaa äidillisesti kotimajoitusta seuraaviksi öiksi. Juna-laiva-ranta -yöpymisten ryydyttäminä tartumme tarjoukseen heti. Käy ilmi, että majoituspaikassa on tukevat kiviseinät, hakasella lukittava ovi, vaan ei kattoa. Mutta mitäs’ pienistä. Olemme Etelä-Euroopassa. Kaikki on niin halpaa jopa pienellä opiskelijabudjetilla. Syöminen, majoitus, mopovuokrat, Retsina, kaikki. Tämä oli ja on minun Kreikkani.

Niin silloin kuin nykyäänkin tätä alhaisen tuottavuuden kiireettömyyttä ja unenomaisuutta kokemaan kuskataan joka vuosi lukematon määrä ihmisiä. Ja kaiketi kreikkalainen elämäntapa on kadehdittavaa, koska turisteista ei ole ainakaan tähän mennessä ollut puutetta. Ilmeisesti kukaan turisteista ei ole kuitenkaan ollut töissä rahoitusalalla. Muutoin viimeaikaiset lehtien ykkösuutiset, vakavat naamat ja Euroopan poliittisten päättäjien kokoustelut eivät ole ymmärrettävissä. Kertokaa minulle äkkiä, mistä pankkikonttoreista Kreikkaa on lainoitettu, niin menen heti pyytämään 100 miljoonaa euroa lainaa alhaisella korolla markkinointikustannuksiin, koska olen keksinyt ikiliikkujan ja valoa nopeamman raketin.

Niin vuoden 2008 pudotuksesta, kuin nyttemmin Kreikan ja muutamien muidenkin valtioiden velaksi elämisen aiheuttamista ongelmista on syytetty nimenomaan julkista sektoria. Näinhän se on, että noiden maiden poliittinen johto voi syyttää vain itseään ja he joutuvat vastaamaan kansalle (miten?) opportunismistaan halvan rahan markkinoilla. Vika ei ole Kreikan tai muiden jonossa seuraavien kriisivaltioiden kansalaisten. Sitä vastoin rahoitussektorin löysästä luototuskäytännöstä, velallisten luovan kirjanpidon tosiasiallisesta hyväksymisestä ja moraalikadosta seuraavat ongelmat, jotka paisuvat globaalissa taloudessa valitettavasti systeemitason ongelmiksi ja kaikkien kärsittäviksi, on vastuussa rahoitussektori yksin ja ainoastaan. Kuten vanha sananlaskukin toteaa ”ei se tyhmä ole, joka pyytää, vaan se, joka antaa”. Toisaalta olemme itse luoneet järjestelmän, jossa olemme näiden aina hyvää tarkoittavien markkinoiden panttivankeina, yksilöinä ja valtioina.

Kreikkaa ollaan nyt sitten ihan tosissaan joukolla auttamassa. Tai siis pankkeja. Puhutaan solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta, jotka käsitteet aikaisemmin tosin liitettiin yksilöihin ja yhteisöihin, jotka olivat joutuneet vähemmän miellyttäviin tilanteisiin ilman omaa tahtoaan. Näiden käsitteiden käytöllä on kuitenkin helppo hämärtää todellisuutta ja syyllistää pankkien pääomittamista ja nykytoiminnan mielekkyyttä epäileviä veneenkeikuttajia. Pakotetaan Kreikka yksityistämään kaikki mahdollinen ja nitistetään julkinen sektori minimiin! Rakennetaan Ateenan Akropoliille vesipuisto! Totta tosiaan tässä on Chicagon koulukunnan taloustieteilijöiden ja markkinaliberaalien rajoittamattomien markkinoiden uskonlahkolaisten todellinen märkä uni. Hei, kokeillaan tätä Kreikalla!

Suurta sääliä ja empatiaa koen näitä rahoitusalan ammattilaisia kohtaan, jotka ovat nyt menettäneet yöunensa tai työpaikkansa, kun pelimerkeille ei ole oikein tahtonut löytyä päivän hintaa ja kun luottoluokittajiinkaan ei enää voi uskoa. Mutta mitä me luemme lehdistä? Näpit irti johdon palkkioista! Rahoitusala kärsii sääntelystä! Sääntely nostaa transaktioiden hintaa, mikä puolestaan ehkäisee markkinoiden innovatiivisuutta! Historian valossa vaikuttaa siltä, että rahoitusmarkkinoiden innovatiivisuus ilmenee lähinnä sellaisten instrumenttien räätälöimisenä, joilla kauppatavara pyritään saamaan näyttämään aivan joltain muulta kuin se todellisuudessa on. Miljoonien ihmisten ammattiryhmä, joiden tehtävänä on ainoastaan myydä ja ostaa numeroita toisiltaan lisäävät yhteistä hyvinvointia yhtä paljon, kuin lottoporukat.

Vaan ratkaisuksipa ruvetaan täällä rakentamaan eurobondeja. Ei se mitään, jos vielä äsken puhuttiin credit default swapeista tai strukturoiduista instrumenteista yleensä ja niiden vaaroista. Tehkäämme taas pelipapereita markkinoiden tyydyttämiseksi, joiden samojen papereiden sisään leivotaan sekä kuraa, että kultaa. Ja rahoittajathan voivat myöntää Kreikalle lainaa, kunhan vain lainoille löytyvät takaajat. Ei hätää, esikuvana muille apuun rientää suuri ja esimerkillisesti hoidettu kansantalous – Viro. Helsingin Sanomissa 19.9.2011 julkaistun artikkelin mukaan Viron valtio 6,5 miljardin euron vuosibudjetillaan olisi mahdollisesti valmis takaamaan Euroopan väliaikaisen vakuusrahaston kautta lainoja lähes kahdella miljardilla! Hallelujaa, lisää tällaisia takaajia, niin ehkä voin jonain päivänä vihdoin ostaa Saarenmaan itselleni.

Tony Judt kirjoitti  ”Huonosti käy maan” nimisessä kirjassaan markkinatoimijoiden keisarin uusista vaatteista. ”Meidän on opittava uudelleen arvostelemaan niitä, jotka meitä hallitsevat. Mutta tehdäksemme sen uskottavasti meidän on vapauduttava mukautuvuuden kierteestä, jonka loukkuun olemme valtaapitävien tavoin jääneet.”

Blogiarkisto

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »