Anne Kovalainen ja Seppo Poutanen: Yliopistojen rahoituskriisin monet kasvot

1.7.2011

Stanfordin työhuoneissamme yliopiston hot spot - sijainnista Silicon Valleyn lisäksi muistuttaa kirjahyllyssä oleva iso musta reppu. Se on työhuoneissa San Andreaksen siirroksen päällä pakollinen varuste maanjäristysten varalta. Vaikkei järistys tapahtuisikaan lähiaikoina, tuntui maaliskuussa Japanin maanjäristyskatastrofin jälkeen tarpeelliselta tarkistaa repun sisältö: pieni suojateltta, alumiinihuopa, steriloitua vettä, kuivaruokaa, veivattava taskulamppu, led-lamppu, pinsetit lasinsirpaleiden nyppimiseen, haavavoidetta, sidetarvikkeita, tulitikkuja. Ei siis mikään turha työturvallisuusreppu.

Kaliforniassa – kuten muuallakin USA:ssa – talouden hidas toipuminen parin vuoden takaisesta rahoituskriisistä sekä osavaltion budjettivajeen kasvu vaikuttavat yliopistosektorilla tällä hetkellä luonnonmullistuksia enemmän. Stanfordissa ja muissa yksityisissä yliopistoissa rahoituskriisi näkyi vuosi sitten pääomien arvon reippaana sulamisena.  Valtionyliopistoissa rahoitusvaje tuntuu edelleen jatkuvina budjettirahoituksen leikkauksina. Kalifornian valtionyliopistossa korotetaan tänä vuonna lukukausimaksuja, jäädytetään palkankorotuksia, luovutaan rakennus- ja korjaushankkeista ja jätetään avoimia opetus- ja tutkimustoimia täyttämättä. Yksityisten yliopistojen säästökeinot ovat pitkälti samanlaisia, mutta rahoitusmarkkinoiden toipuminen näkyy yksityisten yliopistojen kohdalla jo lahjoitusvarojen ja pääomasijoittamisen tuottojen kasvuna.

Rahoitusmarkkinoiden toipuminen on kuitenkin ollut hidasta, ja etenkin Kaliforniassa osavaltion talouden toipuminen vielä hitaampaa. Niin yksityiset kuin valtionyliopistot ovat taloudellisessa kurimuksessa, jolle on vaikea nähdä loppua. Stanfordissa, joka on Harvardin ja Yalen jälkeen kolmanneksi suurin yksityinen yliopisto lahjoituspääomien koolla laskettuna, yliopistolle asetettu säästötavoite kulujen karsimiseksi oli vuosi sitten 100 miljoonaa. Konkreettisesti se on tarkoittanut kahden vuoden aikana yli 500 työtehtävän osittaista, väliaikaista tai pysyvää vähentämistä. Harvardissa tavoite oli vielä tuntuvasti korkeampi. Luvut voivat säikäyttää ja tarkoittavat siis myös tutkijoiden työurissa muutoksia, erityisesti ilman pysyvää tointa olevien tutkijoiden kohdalla.

Yksityiset yliopistot ovat kuitenkin sikäli poikkeus, että suurimmat niistä ovat hyvin toimivia suuryrityksiä, joiden peruspääoma lasketaan miljardeissa dollareissa. Nämä suuryritykset kamppailevat parhaasta asiakaskunnasta l. opiskelijoista, joista valituille tarjoutuu tilaisuus maksaa kymmeniä tuhansia dollareita vuodessa lukukausimaksuina.  (Näiden suuryritysten asiakkaita kuuluukin sitten palvella monipuolisesti, mistä ääriesimerkki lienee se, että Stanfordissa voi opiskelija pitää omaa hevostaan yliopiston tallissa noin 500 dollarin kuukausimaksua vastaan. Yliopiston talleilla on useita työntekijöitä hevosia hoitamassa.)

Entä miten tällaisen yliopiston maine tai ”brändi” rakentuu? Reputation building on Yhdysvalloissa parhaimpien yliopistojen vahvin kilpailukeino. Loistava maine ja sen ylläpito ei rakennu mainostoimistolta ostetun imagon sisälle tai muutaman vuoden välein vaihtuville strategioille. Vahvimpien tutkimusyliopistojen maine perustuu, varsin yksinkertaisesti , tutkimuksen ja opetuksen monipuolisuudelle sekä pysyvälle laadulle. Nämä kaksi kivijalkaa antavat yliopistoille kilpailuvaltin, jota on rakennettu vuosikymmenten ja vuosisatojen ajan. Ulkoiset ohjausvälineet kuten kapea erikoistuminen, yliopiston sisäinen kilpailu tai vaikkapa tutkimuksen tuotosten yksioikoinen pisteytys sisäisenä tutkijoiden arvon mittana näyttävät varsin vähän käytetyiltä USA:n tutkimusyliopistoissa.  

Stanfordin yliopiston vahva maine rakentuu humanististen, yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden varaan: 80 % perustutkinnon suorittajista ja 40 % tohtoriopiskelijoista on Humanities and Sciences  –koulun kasvatteja. Tutkimustoiminnan laajuus ja monipuolisuus mutta myös muu toiminta yliopiston taiteilijaresidensseistä, konserttitalosta ja kahdesta yliopistosairaalasta aina henkilökunnan asuntolainojen korkotukijärjestelmään ja lineaarikiihdyttämöön (SLAC, jota liittovaltio rahoittaa) rakentaa tutkimusyliopiston mainetta. Halpaa tämä ei ole, ja vahvan tutkimuskulttuurin ja ainutlaatuisen opetuskulttuurin varaan rakentuvan ”brändin” ylläpito tulee tulevaisuudessa entistä kalliimmaksi. Opettajien runsas määrä opiskelijaa kohden (5-7 opettajaa/opiskelija) ei kenties vielä näyttäydy uhkaavana kulueränä yksityisissä yliopistoissa, mutta tilanne tullee jatkossa muuttumaan. Tenure-positionin saaminen on entistä vaikeampaa. Väitelleiden yliopisto-opettajien (assistant professor ja associate professor) lyhytaikaiset siirtymiset yliopistosta toiseen tuovat välillä mieleen jalkapalloilijoiden siirtoikkunan.

Tutun kuuloista? Elämme globaalissa maailmassa.

Anne Kovalainen ja Seppo Poutanen

Kuva: Turun yliopisto/viestintä

Akatemiaprofessori Anne Kovalainen ja erikoistutkija, dosentti Seppo Poutanen ovat tiedekunnan kutsumina vierailevina tutkijoina Stanfordin yliopistossa, School of Humanities and Sciences, Clayman Instituutissa.

Viimeksi muokattu 23.3.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »