SV EN

Akateemikko Riitta Hari etsii uusia näkökulmia ihmismieleen

(29.11.2010)

Akateemikko, akatemiaprofessori Riitta Hari on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu aivotutkija. Aivokuvantamismenetelmien ja niiden sovellusten kehittäjänä hän on vaikuttanut ratkaisevasti alan etenemiseen. Parhaillaan Hari keskittyy tutkimaan vuorovaikutustilanteiden aivotapahtumia – ja kulkee jälleen kärkijoukoissa.  

Aalto-yliopiston kylmälaboratorion aivotutkimusyksikköä johtavan Riitta Harin ja hänen ryhmänsä tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu magnetoenkefalografian (MEG) ja sen sovellusten pitkäjänteinen kehittäminen.

MEG:llä mitataan aivotoimintoihin liittyviä heikkoja magneettikenttiä ja saadaan tietoja aivotoiminnoista millisekuntien tarkkuudella. Tuloksia voidaan hyödyntää perustutkimuksen lisäksi neurologisten sairauksien diagnostiikassa ja seurannassa.

Fysiikan laboratoriosta kliiniseen diagnostiikkaan

”Riensin lääkiksessä heti ensimmäisenä lukukautena fysiologian laitokselle kyselemään aivoihin liittyvää opetusta tai tutkimusta. Sainkin sieltä pian oman pöydänpätkän, mutta mitään ohjausta ei silloin ollut”, muistelee Helsingin yliopistosta vuonna 1980 lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi valmistunut Riitta Hari uransa alkuaikoja.

Väitöskirjan loppuvaiheessa hän hakeutui yhteistyöhön Teknillisen korkeakoulun (TKK) sydänmagnetismitutkijoiden kanssa ja alkoi käyttää apulaisprofessori Toivo Katilan ryhmän kehittämää 1-kanavaista mittalaitetta aivojen tutkimukseen.

Toden teolla Hari pääsi tieteen makuun, kun karismaattinen kylmälaboratorion johtaja, professori Olli V. Lounasmaa kutsui hänet ”Aivoryhmän” vetäjäksi vuonna 1982. Erikoislääkäripaperit takataskussaan, Suomen Akatemian nuoren tutkijan toimen juuri saaneena Hari uskalsi jättää sairaalan vakituisen viran ja heittäytyi kokopäiväiseksi tutkijaksi.

Akateemikko Lounasmaan ja Harin yhteistyö sujui erinomaisesti: Hari tutki aivoja ja Lounasmaa johti uuden sukupolven mittalaitteiden kehittämistä.

”Alkuaikojen tutkimus oli pakosta hyvin MEG-keskeistä, sillä meillä oli käytössä vain tämä yksi menetelmä”, Hari sanoo. ”Niinpä laajensimme tutkimuskysymyksiämme siten, että vähitellen saimme aivotoiminnoista varsin hyvän kokonaiskäsityksen – paremman kuin keskittymällä vain johonkin aivoalueeseen tai yksittäiseen ilmiöön, kuten monet muut ryhmät tekivät.” 

Näin tutkimusryhmä tulikin hyvin valmistautuneena 1990-luvulle, jonka Yhdysvaltain senaatti julisti aivojen vuosikymmeneksi. Maailmalla panostettiin tuolloin runsaasti aivokuvantamiseen. Se houkutteli alalle uusia tutkijoita, ja tietämys kasvoi vauhdilla.

”Mekin hyödyimme tästä buumista, ja osaltamme myös vaikutimme siihen. Ihmisaivojen kuvantaminen on mullistanut käsityksiämme käyttäytymisen ja aivotoimintojen suhteista. Menetelmien huiman kehityksen myötä aivokuvantamislaboratorioissa kohtaavat nykyisin sekä aivojen että mielen tutkijat”, Hari innostuu.

Aivoista mieleen

Runsaan kymmenen vuoden ajan Hari on edennyt kohti ihmismielen ymmärtämistä käyttämällä entistä luonnonmukaisempia koeasetelmia.

Hänen haaveenaan on ”kahden ihmisen neurotiede” eli kaksien aivojen samanaikainen tutkiminen, jotta saataisiin tietoa sosiaalisen vuorovaikutuksen aivoperustasta.

”Aivojamme muokkaavat eniten juuri toiset ihmiset, joten tähän suuntaan on mielestäni välttämätöntä edetä, kun yritetään ymmärtää ihmismieltä. Kahden ihmisen muodostama dyadi on mielen tutkijalle järkevämpi analyysiyksikkö kuin yksittäinen ihminen.”

Luonnonmukaisempia koetilanteita kehitellään myös Aalto-yliopiston kolmen korkeakoulun yhteisessä aivoAALTO-hankkeessa. Tutkimuksen kohteena on muun muassa elokuvan vaikutus ihmismieleen.

”Hyvillä elokuvaohjaajilla on tärkeää tietoa ihmismielen toiminnasta. Tämä on hyvä välivaihe, kun pyrimme tiukasti kontrolloiduista koeolosuhteista arkipäivän vuorovaikutustilanteisiin. Pääsemme pureutumaan esimerkiksi siihen, miten samanlaisena ihmiset kokevat maailmansa”, Hari visioi.

Hän kuvaa työtä haastavaksi riskitutkimukseksi, jossa liikutaan koko ajan epävarmalla pohjalla; joudutaan kehittämään uusia koeasetelmia, laitteita, signaalianalyysiä ja käsitteitä.

”Jotta emme putoaisi aivan tyhjän päälle, etenemme yleensä kahdella rintamalla niin, että osa projekteistamme on traditionaalisempaa aistin- ja liikealueiden tutkimusta.” 

Tutkijat odottavat tuloksistaan uusia näkökulmia myös rikkoutuneiden aivojen ja särkyneen mielen korjaamiseen.

Yhteistyö ja tutkimustulokset voiman lähteenä

Riitta Hari on tehnyt yhteistyötä monien eri alojen tutkijoiden kanssa, matemaatikoista humanisteihin. Laaja-alaisuudesta kertoo myös hänen julkaisutuotantonsa: 285 referoitua alkuperäisjulkaisua sekä 70 kansainvälistä yhteenvetojulkaisua ja kirjankappaletta. Hän on ohjannut lääketieteen, neurotieteen, fysiikan ja psykologian aloilta yhteensä 34 väitöskirjaa.

”Kun ympärillä on eri-ikäisiä ja eritaustaisia tutkijoita, joilla kaikilla on palava halu ymmärtää aivoja ja mieltä, niin aina syntyy jotakin uutta ja kiinnostavaa. Uudet havainnot ja yllättäviä ajatuksia herättävä hyvähenkinen, välillä hulluttelevakin keskustelu pitävät pystyssä ja antavat voimia vastusten ylittämiseen.”

Julkisuutta Hari on yrittänyt parhaansa mukaan välttää, mitä kuvaa ehkä sekin, että lääkärimatrikkelissa hänen harrastuksekseen on merkitty erakkoelämä.

”Mutta koska teemme tutkimusta yhteiskunnan varoilla, meillä on tietenkin velvollisuus kertoa tuloksistamme myös yleisölle”, hän muistuttaa.

Akateemikon arvosta Hari sanoo olevansa hämmentynyt, mutta kiitollinen. Hän pitää sitä tunnustuksena neurotieteelle ja aivokuvantamiselle enemmän kuin itselleen, ja toivoo sen tuovan alalle ansaittua huomiota. 

Saavutuksia ja tunnustuksia

Riitta Hari on aloittanut juuri kolmannen viisivuotiskautensa akatemiaprofessorina (2010–2014). Hän johtaa myös Systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen huippuyksikköä.

Harin saamista tunnustuksista mainittakoon kunniatohtorin arvo Lissabonin yliopistossa 2003, Louis-Jeantet Prize for Medicine -palkinto 2003, Advancement of European Science -palkinto 1987, Yhdysvaltain tiedeakatemian jäsenyys 2004 – sekä Suomen tiedepalkinto 2009, kunniatohtorin arvo Kuopion yliopistossa 2005 ja Matti Äyräpää -palkinto 2001. Akateemikon arvon akatemiaprofessori Riitta Hari vastaanotti marraskuussa 2010.


Teksti: Paula Böhling

Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »