SV EN

Nivelrikon diagnostiikka kehittyy – tavoitteena tunnistaa sairaus jo varhaisvaiheessa

26.5.2016

Nivelrikko yleistyy Suomessa väestön ikääntyessä. Aihetta tutkitaan useissa Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa.

Lihavuus, nivelvammat ja raskas fyysinen työ altistavat nivelrikolle. Sairauden perimmäistä syytä ei tunneta, kertoo dosentti Jari Arokoski Itä-Suomen yliopistosta. Nivelrikolle on tyypillistä rustopinnan rikkoutuminen ja nivelruston häviäminen nivelpinnoilta, mikä näkyy röntgenkuvassa nivelraon kaventumisena.

”Nivelmuutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa, eikä vaurioitunut rustokudos uusiudu ennalleen. Osa nivelrikkopotilaista kärsii kovista nivelkivuista, ja sairaus rajoittaa heidän toimintakykyään. Röntgenkuvissa voi näkyä nivelrikkoon viittaavia muutoksia, vaikka muutoksiin ei liittyisi kipuoireita”, Arokoski toteaa.

Nivelrikko johtaa Suomessa 600 000 lääkärikäyntiin vuodessa. Kustannuksiltaan kallein nivelrikon seuraus on toimintakyvyn heikentyminen. Eläketurvakeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen tilaston mukaan työkyvyttömyyseläkkeistä lähes 10 prosenttia maksetaan nivelrikon perusteella. Kaikkiaan tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamat suorat kulut ovat noin 600 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vastaa noin 11:a prosenttia kaikista sairauskuluista.

Uusia kuvantamismenetelmiä nivelrikkoon ja kudosmuutosten tarkkaan tunnistamiseen      

Tällä hetkellä nivelrikon diagnostiikka perusterveydenhuollossa pohjautuu sekä kliiniseen tutkimukseen että röntgenkuvaukseen, kertoo Oulun yliopiston apulaisprofessori, akatemiatutkija Simo Saarakkala.   

”Röntgenkuvista ei havaita alkuvaiheen muutoksia, vaan ainoastaan ne tapaukset, joissa on jo tapahtunut selviä kudosmuutoksia ja rustokudoksen tuhoutumista. Tarkempi kuvantamisdiagnostiikka mahdollistaisi kohdennettujen hoitojen kehittämisen ja sairauden kehittymisen paremman ennustamisen”, Saarakkala sanoo.    

Saarakkalan tutkimusryhmä kehittää tietokoneavusteista röntgenkuvien analyysimenetelmää, jotta varhaisvaiheen kudosmuutokset löydettäisiin paremmin ja kuvien tulkinta olisi tulkitsijasta riippumatonta. Ryhmä on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta ja Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC). Tulokset osoittavat, että röntgenkuvista voidaan analysoida erityisen hyvin luukudoksen rakennetta ja sen muutoksia sairauden eri vaiheissa. Ryhmä myös osoitti ensimmäistä kertaa, että tavallisesta röntgenkuvasta tehty tietokoneavusteinen analyysi kertoo todellisesta luun kolmiulotteisesta rakenteesta.    

Myös ultraäänikuvaus on Saarakkalan mukaan mahdollinen menetelmä nivelrikon varhaiseen havaitsemiseen. Menetelmä on edullinen ja helppokäyttöinen, ja sitä on hyödynnetty jo pitkään reumapotilaiden nivelten kuvaamisessa.    

”Nivelrikkoon sitä ei ole juuri käytetty. Vallalla on ollut pitkään virheellinen käsitys, että ultraääni ei sovellu polven nivelrikon diagnostiikkaan, koska sillä ei saada kuvaa painoa kantavalta nivelpinnalta”, Saarakkala toteaa.   

Saarakkalan ryhmän tutkimus, jonka tulokset julkaistiin Scientific Reports -lehdessä aiemmin tänä vuonna, kumoaa tämän käsityksen. Tutkimus osoitti, että ultraäänen avulla havaitaan perinteistä röntgenkuvausta paremmin luupiikit, nivelkierukan siirtymä sekä nivelrustomuutokset polven painoa kantavalla alueella. Ryhmä on jo aiemmin osoittanut, että tietokoneavusteista analyysimenetelmää voidaan soveltaa myös rustonalaisen luun tiheyden arviointiin ultraäänikuvista.    

”Näiden tutkimuksien perusteella voidaankin suositella ultraäänikuvantamisen nykyistä laajempaa hyödyntämistä perusterveydenhuollossa”, Saarakkala sanoo.    

Kliinisen kuvantamistutkimuksen lisäksi Saarakkalan ryhmä tutkii nivelrikon aiheuttamia kudosmuutoksia mikroskooppisella erotuskyvyllä. Tutkimuksessa hyödynnetään potilaiden kudosnäytteitä, joita saadaan elinluovuttajilta sekä tekonivelleikkauspotilailta. Saarakkalan tutkimusryhmän pidemmän tähtäimen visiona on yhdistää uusista kuvantamismenetelmistä saatava informaatio tietokonepohjaiseen tilastolliseen ennustemalliin, joka tukisi lääkäreitä hoitopäätösten teossa sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.    

Lisätietoja antavat:   

Dosentti Jari Arokoski, Itä-Suomen yliopisto, KYS, puh. 040-3553854,  sähköposti jari.arokoski@kuh.fi 

Apulaisprofessori Simo Saarakkala, Oulun yliopisto, puh. 0294-486002, sähköposti simo.saarakkala@oulu.fi     

Scientific Reports –lehden artikkeli: Podlipská, A Guermazi, P Lehenkari, J Niinimäki, FW Roemer, JP Arokoski, P Kaukinen, E Liukkonen, E Lammentausta, MT Nieminen, O Tervonen, JM Koski, S Saarakkala. Comparison of diagnostic performance of semi-quantitative knee ultrasound and knee radiography with MRI: Oulu knee osteoarthritis study. Sci Rep 6:22365, 2016. doi:10.1038/srep22365.

http://www.nature.com/articles/srep22365     

Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Tuula Toivio
puhelin 0295 33 5156
tuula.toivio@aka.fi

Viimeksi muokattu 26.5.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »