EN

Populismi ei välttämättä ole uhka demokratialle

22.2.2017

Onko populismi uhka nykydemokratialle vai ei? Suomen Akatemian rahoittamat populismin ja demokratian tutkijat kokevat sen monella tavalla, osa uhkana osa ei. Vaikka moni asia tuo mieleen 1930-luvun, kansalaiset ovat nykyään paljon valveutuneempia. Mutta demokratiaa ei voida enää toteuttaa täysin perinteiseen tapaan.

Akatemiatutkija Juha Herkmanin mukaan paljon riippuu siitä, miten populismi määritellään. ”Tällä hetkellä näyttää olevan melkoinen populismin noususuhdanne. Eliitin lisäksi etenkin oikeistopopulismissa vedotaan kansan ’alkuperäisyyteen’ ja tehdään ero muualta tuleviin maahanmuuttajiin. Aika pitkän tasaisen kauden jälkeen monet haluavat poliittista muutosta ja ilmaisevat tyytymättömyyttään politiikkaan ja poliitikoihin populismia kannattamalla. Politiikan ulkopuolelta tulevien ehdokkaiden ohella tuntuu olevan jälleen myös vahvan johtajan kaipuuta”, Herkman selvittää.  

”Täytyy sanoa, että jonkin verran pelottaa, kun historian tuulahduksia 1900-luvulta muistelee. Ajassamme on aika paljon samoja virtauksia kuin 1930-luvussa. Oikeistopopulismin suosio on joissain maissa saanut aikaan autoritäärisiä hallintomalleja. Unkarissa tilanne vaikuttaa erittäin huolestuttavalta, kun oppositio, media ja muut vastavoimat on ajettu niin ahtaalle. Puolassa hallituksen vastavoimilla näyttäisi vielä olevan jonkin verran vaikutusta ja jopa mahdollisuuksia estää pahimpia lakiuudistuksia ja vallan keskittämistä. Yhdysvalloissa ja monissa muissa länsimaissa vielä suurin osa ihmisistä uskoo demokratiaan ja puolustaa sitä autoritäärisiä pyrkimyksiä vastaan.”

Siksi Herkman ei uskokaan, että edessä olisi uusi totalitaarinen kausi, mutta hänestä pitää seurata ja yrittää murtaa voimakkaita vastakkainasetteluja kansakuntien, etnisten ryhmien ja kulttuurien välillä, rajojen sulkemista ja lisääntynyttä kansallismielisyyttä ja protektionismia. Hän tutkii Akatemian rahoituksella Helsingin yliopistossa pohjoismaista populismia mediassa.

Taustalla taloudellinen epävarmuus ja monikulttuurisuuden lisääntyminen

”Luottamus perinteisiin edustuksellisen demokratian instituutioihin ja varsinkin puolueisiin on heikentynyt, mutta ei suinkaan niin paljon kuin usein annetaan ymmärtää”, arvioi professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta. Hänen arvionsa mukaan populismin kannatuksen taustalla onkin todennäköisesti aika vahvasti ihmisten kokema taloudellinen epävarmuus ja yhteiskuntien muutos kohti monikulttuurisempia valtioita. Samaan aikaan valta on karannut kauemmas kansainvälisille organisaatioille, EU:lle tai 'markkinavoimille'.

”On täysin loogista, että kansainvälistymiseen kriittisemmin suhtautuvat väestönosat ilmaisevat huolestumistaan myös vaaliuurnilla äänestämällä enemmän nationalistisia poliittisia voimia.”

Raunion mielestä puolueet ovat edelleen eurooppalaisen vallankäytön ytimessä. Eniten huolissaan hänen mielestään tulisi olla EU:n ulkopuolisista Euroopan maista, joissa demokraattiset instituutiot ovat usein hataria ja poliittinen kulttuuri on johtajakeskeistä. Hän muistuttaa, että myös unionin itäisemmissä jäsenmaissa ilmenee selkeää tukea vahvoille johtajille (ns. strongman rule) ja tästä voivat hyötyä ennen kaikkea suorilla vaaleilla valitut presidentit, jotka mielellään korostavat rooliaan kansallisten etujen vartijoina.

”Eräs meneillään oleva tutkimukseni kohdentuu presidentteihin EU:n jäsenmaissa. Sen mukaan heikko luottamus hallitukseen ja laajemmin puoluepolitiikkaan myötävaikuttaa presidenttien vallankäyttöön. Presidentit myös vetoavat usein suoraan kansaan kyseenalaistaen maidensa hallitusten toimia” Raunio kertoo. Akatemian rahoituksella hän on tutkinut Pohjoismaiden parlamentteja, kansalaisia ja demokratiaa.

Demokratiat kykenevät itsepuolustukseen

Jyväskylän yliopiston yliopistotutkijan Urpo Kovalan mielestä protestiliikkeet ovat pääsääntöisesti olleet lyhytaikaisia, koska talouden vahvistuminen, pettymys populistipuolueiden saavutuksiin sekä liikkeiden vastavoimat syövät niiden kannatusta. ”Tähän on lisättävä varauksena kansainvälisen poliittisen tilanteen vaikutus – pakolaisongelma, populististen liikkeiden keskinäisvaikutus – joka saattaa hyvinkin muuttaa tätä yleistä tendenssiä”, hän arvioi.

Todennäköisintä Kovalan mukaan on, että demokratiat pääsääntöisesti kykenevät itsepuolustukseen. ”Toisaalta historia ei noudata todennäköisyyksiä: kuinka moni pystyi ennustamaan Jytkyn tai varsinkaan Trumpin vaalivoiton?” hän muistuttaa. 

Kovalan mukaan populismitutkimus ei ole kovin hyvin ottanut huomioon, että mukaan on tullut populististen liikkeiden keskinäinen toisiaan tukeva vaikutus ja pääsy valtaan. ”Viimeksi mainitun on yleensä ajateltu koituvan kyseisten liikkeiden kannatukselle kohtalokkaaksi, mutta populistien agenda voi silti ehtiä saada valta-asemista tukea, kuten Suomessa on erityisesti maahanmuuttopolitiikan alueella käynyt.” Kovala odottaa erityisellä mielenkiinnolla, missä määrin Trump joutuu antamaan vaatimuksistaan periksi. Kovala on tutkinut Suomen Akatemian rahoituksella retoriikan ja liikkeenmuodostuksen suhdetta populismissa.

Iso murros tulossa

Tutkijatohtori Lotta Lounasmeren mielestä on vaikeaa uskoa, että puolueisiin nojaava parlamentaarinen järjestelmä sellaisenaan voisi jatkaa elämäänsä: ”Parhaassa tapauksessa niin kutsutun suoran demokratian elementit poliittisissa järjestelmissä lisääntyvät ja paikallistasolla pystytään päättämään monista asioista. Tämä voi tosin toteutua ison kriisin kautta, ikään kuin pakon edessä.”

Helsingin yliopistossa työskentelevän Lounasmeren mukaan kansalaisten yhteiskunnallinen ja henkinen tietoisuus lisääntyvät koko ajan, ja erilaiset väärinkäytökset ja ylipäätään maailman tapahtumat tulevat tietoon yhä nopeammin ja laajemmin. ”Toinen tendenssi on ääri-ilmiöiden ja ääriajattelun lisääntyminen, mihin myös populismi liittyy, mikä kertoo kasvavasta menetyksen pelosta ja uhan kokemuksesta ja siitä, että toiset valitsevat sulkeutumisen ja omien etujen varjelemisen avautumisen sijaan.” Lounasmerestä positiivinen muutoksen hakeminen järjestelmän vähittäisen muutoksen avulla kohtaa nämä pelosta kumpuavat tendenssit. Ajan kuvaa on helppo päällisin puolin verrata esimerkiksi 1930-luvun tilanteeseen, mutta toisaalta kansalaisten koulutuksen ja tietoisuuden taso sekä mahdollisuus ottaa selvää asioista on aivan toista luokkaa.

”Koen, että Trumpin ja muiden äärinationalististen poliitikkojen valtaantulo kertoo järjestelmän ja länsimaisen yhteiskunnan äärimmäisestä kipuilusta, nykymuotoinen meno on tullut tiensä päähän, ja iso murros on tulossa. Tietysti nykyjärjestelmästä hyötyvät eliitit ja pieni sisäpiiri haluaisivat säilyttää asemansa ja omat etunsa, mikä voi aiheuttaa mittavia konflikteja”, arvioi Lounasmeri, joka Akatemian rahoittamassa tutkimuksessaan analysoi poliittisen vallan käyttöä haastattelemalla politiikan ja median vallankäyttäjiä heidän ajatuksistaan liittyen omaan rooliinsa, vastuuseensa ja niihin suhteisiin, jotka ovat heidän työssään tärkeitä.

Huonostikin voi käydä

Professori Marja Keräsen mielestä 1980-luvulta eteenpäin on ollut nähtävissä, että edustuksellisen demokratian välitysmekanismit suhteessa kansalaisiin ovat muuttuneet heikoiksi tai suorastaan vaihtaneet suuntaa. Kansalaisjärjestöjen ja puolueiden kyky välittää kansalaisten intressejä ja toiveita poliittiseen päätöksentekoon ja samalla myös aktivoida ihmisiä omaan toimintaansa oli hiipunut ja kanavat tähän välitykseen olivat tukkeutuneet. Ihmisten mahdollisuudet ottaa vaikuttavasti kantaa päätöksiin vähentyivät, puolueiden jäsenmäärät pienenivät ja kansalaisjärjestöjen asema asianvalmistelussa muuttui.

Jyväskylän yliopiston professori Keränen tutkii Akatemian rahoituksella osallistavaa käännettä demokratiassa. Sen ajatuksena on lisätä kansalaisten suoraa osallistumista edustuksellisen demokratian sijaan. Tästä näkökulmasta hän arvioi populismia niin, että länsimaiselle demokratialle voi käydä todella huonosti, jos kansalaisten ja poliittisen päätöksenteon välisiä välitysmekanismeja ei kyetä parantamaan tai selkeitä vastuu- ja tilivelvollisuussuhteita ei löydetä. Hän näkee populismin reaktiona edustuksellisen demokratian kriisiin, jossa välitysmekanismit kansalaisten ja poliittisen päätöksenteon välillä muuttuivat tukkoisiksi.

”Sen voi nähdä myös reaktioksi siihen, että monitasohallintaisessa maailmassa valta- ja vastuusuhteita on vaikea hahmottaa ja erotella. Epätasa-arvoa tuottavia mekanismeja ei silloin aina korjaa kehotus itsensä aktivoinnista. Tähän kriisiin osallistava käänne ei näytä tuovan ratkaisua vaan pikemminkin mahdollisuuden siihen, että marginalisoituneet kansalaiset marginalisoituvat myös osallistavien hankkeiden ulkopuolelle”, Keränen korostaa.

Teksti: Leena Vähäkylä

Viimeksi muokattu 22.2.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »