Pitkä lupiinisuhde

22.6.2017

Turun yliopiston biologian laitoksella työskentelevä ekologian dosentti ja akatemiatutkija Satu Ramula aloitti lupiiniseurannan vuonna 2010, kun hän tutki vieraslajien populaatiodynamiikkaa. Puutarhasta karanneisiin haitallisiin vieraslajeihin kuuluva lupiini pysyi mukana myös kasvi-invaasioiden syntyä tarkastelleessa hankkeessa.

Akatemiatutkija Satu Ramula valmistui alun perin floristiksi mutta jatkoi pian opintojaan ja päätyi tutkijan uralle. 

Nyt lupiinilla on tutkimuskasvin rooli Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa, jossa Ramula tutkii, miten eri eliölajien populaatiot reagoivat ympäristönmuutokseen. Lupiinin ja parinkymmenen muun kasvin lisäksi hankkeessa tarkastellaan myös muiden eliölajien kuten nisäkkäiden ja erilaisten hyönteisten populaatioita.

Ramula käyttää tutkimuksessa populaatiomalleja, joihin hän tutustui väitöskirjaa tehdessään. Silloin hän tarkasteli matriisimallimenetelmällä kangasmaitikan ja suo-ohdakkeen elinvoimaisuutta.

”Nyt tavoitteena on sanoa jotakin siitä, onko ympäristönvaihtelu haitallisempaa tietyille kuin toisille eliöryhmille. Teoreettiset mallit ennustavat, että se on ylipäätään haitallista. Joidenkin uusien mallien mukaan jotkut lyhytikäiset tai vieraslajit voivat jopa hyötyä ympäristönvaihtelusta. Kokeellista tietoa on vielä varsin vähän. Siksi käytämme kansainvälisistä tietokannoista etsittyä pitkäaikaisaineistoa eri eliöryhmistä ja katsomme, mitä sen pohjalta voi sanoa”, kertoo Satu Ramula.

Lupiini poikineen

Vaikka Ramula toteaa, ettei ole sinällään kiinnostunut tietyistä kasvilajeista, suhde lupiiniin on pysynyt tiiviinä ja elinvoimaisena. Näin siitäkin huolimatta, että Ramula saa käsiinsä allergiaoireita, kun hän kasveja mitatessaan koskettaa niitä.

Kaikki Ramulan lupiinien seurantapaikat ovat olleet aivan tavallisia, tienvarsilla näkyviä karkulaiskeskittymiä ilman sen kummempia koealuemerkintöjä. Aiempiin tutkimuksiin liittyneet, Kuopion lähellä sijainneet lupiinin seurantapaikat ovat jo kadonneet raivaustöiden takia. Jäljellä on Turun ympäristössä 20 lupiinipaikkaa, joita Ramula seuraa vuosittain.

”Kun aloitin lupiinien seurannan, jokaisessa paikassa oli vähintään sata yksittäin merkittyä yksilöä.  Nyt myös kasvatan lupiineita ruukuissa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Tarkoituksena on tarkastella, ovatko taimien vasteet keskenään saman tyyppisiä, vaikka ne ovat peräisin useista eri populaatioista.” 

Suomen Akatemian myöntämästä viisivuotisesta rahoituksesta on jäljellä vielä kolme vuotta. Ensimmäisiä englanninkielisiä julkaisuja on lähetetty tieteellisiin lehtiin, ja Ramula kirjoittaa parhaillaan korjattua versiota lupiinin torjuntatoimen yleistettävyydestä.

Lupiinia pidetään haitallisena, koska se varsin robustina kasvina syrjäyttää putkilokasvillisuutta omalta kasvualueeltaan ja vähentää myös hyönteislajidiversiteettiä. Kimalaisia kyllä riittää lupiiniviidakoissa, koska kimalainen on lupiinin pääpölyttäjä. Niittäminen on yleinen tapa yrittää pitää ahkerasti leviäviä lupiineja aisoissa.

Ramulan mukaan haitallisten vieraslajien torjuntatoimet kannattaa keskittää kasvien elinkierron kriittisimpiin vaiheisiin. Se tehostaa torjuntatoimia eli säästää aikaa ja rahaa.

”Lupiini pitäisi niittää juuri ennen siemenkotien kypsymistä. Jos lupiinia yritetään torjua niittämällä se liian aikaisin, se ehtii kyllä kasvattaa uudet kukkavanat ja siemenkodat syksyksi”, täsmentää Ramula.

Pitkäaikaisaineistojen tärkeys

Koska Ramula on seurannut lupiineitä vuodesta 2010 lähtien, hänen seurantajaksonsa pituus ylittää jo keskimääräisen kasvien seurantajakson pituuden. Ramulan mukaan kasveja seurataan harvoin viittä vuotta pidempään. Yli 20 vuoden pituiset kasvimaailman seurannat ovat hyvin harvinaisia. Niitä kuitenkin tarvittaisiin. Tämänkin hankkeen haasteisiin kuului pitkäaikaisaineistojen vähyys.

”Meillä on tavoitteena tuottaa myös ohjeistuksia siitä, miten populaatioita voisi seurata. Seurantajaksojen pituus on tärkeässä asemassa, koska muutaman vuoden seurantajakson pohjalta on vaikea sanoa juuri mitään yleispätevää”, toteaa Ramula.

Hankkeeseen on löytynyt kansainvälisistä tietokannoista joitakin meille sopivia kasveja, joita on seurattu yli 20 vuotta. Yhdysvalloista löytyi lupiinin lailla hernekasveihin kuuluva laji, monivuotinen Astragalus scaphoides, jota esiintyy ainoastaan tietyllä alueella Lounais-Montanassa. Sitä on seurattu useammassa paikassa peräti 27 vuotta. Englantilainen seuranta-aineisto on peräisin valtion viljelmiltä Lontoon pohjoispuolelta. Sen sisältämiin kasveihin kuuluu muun muassa unikko, jota esiintyy Englannissa yleisenä rikkakasvina.”

Artikkelien lisäksi tutkimustuloksista on tarkoitus tehdä populaarijulkaisu projektin loppuvaiheessa. Satu Ramula on myös päättänyt kantaa kortensa kekoon kansainvälisen kasvitietokannan sisällön kartuttajana. Hän aikoo laittaa lupiiniaineistonsa kansainväliseen kasvialan open access -tyyppiseen Compadre-tietopankkiin, jonka Rob Salguero-Gómez tiimeineen lanseerasi vuonna 2015. Vastaava eläintietokanta on nimeltään Comadre.

”Lupiiniaineisto menee sinne, jotta siitä voisi joskus olla hyötyä muillekin, jotka haluavat tehdä vaikka vertailutyyppistä tutkimusta ruohovartisten kasvien populaatiodynamiikassa. Pitkäaikaisaineistojen tärkeys ja arvo saattavat usein tulla esille vasta myöhemmin, kun muut ihmiset käyttävät niitä synteesin tekemiseen”, toteaa Satu Ramula. 

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 22.6.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »