Mitä esityksellä voi tehdä?

25.4.2017

Syksyllä käynnistynyt tutkimushanke Miten tehdä asioita esityksellä lähestyy esitystä neljältä eri näkökulmalta ja pyrkii myös päivittämään performatiivisuuden teoriaa suhteessa uusmaterialistiseen teoriaan. 

Esitystutkimusta edustavan hankkeen nimi assosioituu brittiläisen filosofi J.L. Austinin teokseen How to Do Things with Words, joka julkaistiin Austinin kuoleman jälkeen vuonna 1962. Puhetekoteorian klassikkoteos julkaistiin suomeksi kaksi vuotta sitten Näin tehdään sanoilla -nimisenä.

Miten tehdä asioita esityksellä -tutkimushanke sijoittuu Tutkeen, joka on vuonna 2007 perustettu Esittävien taiteiden tutkimuskeskus Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Suomalaisen esitystaiteen ja taiteellisen tutkimuksen edelläkävijöihin kuuluva Annette Arlander toimi Tutken johtajana 2007-2009 Nykyisin sitä johtaa Leena Rouhiaisen jälkeen Kirsi Rinne. Viimeksi Arlander toimi taiteellisen tutkimuksen professorina Kuvataideakatemiassa.

Arlander korostaa pitävänsä Miten tehdä asioita esityksellä? -hankkeeseen liittyvää johtajuuttaan lähinnä nimellisenä. 

”Meillä on tiukka nelihenkinen tiimi, jonka kaikilla jäsenillä on selkeästi omat osa-alueensa ja omat käsityksensä siitä, mitä esitys on ja mitä sillä voi tehdä. Meillä on myös tavoitteena täydentää performatiivisuuden teoriaa. Se on paljon luvattu. Yksin en lähtisi sitä tekemään”, sanoo Annette Arlander.

Useimmat ryhmän jäsenet ovat sekä taiteilijoita että tutkijoita, jotka lähestyvät aihetta niin esitysten, työpajojen kuin akateemisten julkaisujen avulla. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yliopistonlehtori Hanna Järvinen on tanssihistorioitsija. Esitystaiteilija Pilvi Porkola pohti väitöstyössään esitystä tutkimuksena, dokumentaarisuuden, henkilökohtaisuuden ja poliittisuuden paikkana. Viime vuonna väitellyt Tero Nauha on tarkastellut performanssin roolia nyky-yhteiskunnassa, hänen työnsä otsikon voi suomentaa Skitsotuotanto: Taiteellinen tutkimus ja performanssi immanentin kapitalismin kontekstissa. Nauha on Arlanderin mukaan ryhmän teoreetikko ja kiinnostunut filosofisista kysymyksistä. 

”Suomenkielinen sana esitys tarkoittaa osin eri asioita kuin englanninkielinen sana performance. Tässä tutkimushankkeessa pohdimme esityksen käsitettä myös suomeksi ja sitä, voisimmeko kenties sen kautta tuoda jotakin uutta kansainväliseen keskusteluun.”

Taide on vuorovaikutusta maailman kanssa

Taiteilijana, opettajana ja tutkijana työskentelevä Arlander valmistui alun perin teatteriohjaajaksi ja väitteli tohtoriksi 1999. Tällä hetkellä hän toimii vierailevana tutkijana Kuvataideakatemiassa ja työskentelee Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa kasvien kanssa esiintymiseen liittyvän projektin parissa. Esitystutkimuksessa häntä kiinnostaa erityisesti taiteelliseen tutkimukseen liittyvä julkaisutoiminta ja sen kehittäminen.

”Taiteessa on aina kyse vuorovaikutuksesta maailman kanssa. Taiteellisen tutkijan pitää selvittää, mitä muutoksia joku työ saa aikaan paperilla, pihalla, omassa pulssissa. Barbara Boltin mukaan nuo muutokset voivat olla diskursiivisia, affektiivisia tai materiaalisia–vaikkapa jonkun esityksen rakentamisen tuottaman jäteläjän muodossa.”

”Taiteellisessa tutkimuksessa tarvitaan julkaisumuotoja, joissa taide pääsee vahvemmin mukaan. Taide itsessään on toki julkaisumuoto. Ei voi vain tehdä taidetta ja sitten kirjoittaa siitä tieteellistä artikkelia, vaikka me ensimmäisen sukupolven taiteelliset tutkijat usein teemme juuri niin. Jonkinlaisia verkkojulkaisumuotoja, kuten kansainvälinen JAR tai kotimainen Ruukku, on kokeiltu jo jonkin aikaa.”

Tutkimushankkeen aikana Arlander pureutuu julkaisutoiminnan kysymyksiin myös oman 12-vuotisen Animal Years -taideprojektinsa aikana kertyneen aineiston avulla. Kyse on kiinalaisen kalenterin mukaan nimetyistä videoteoksista, jotka Arlander kuvasi Harakan saaressa peräkkäisinä vuosina 2002-2014. Ensimmäisen teoksen nimeksi tuli Hevosen vuosi, koska se kuvattiin hevosen vuonna. 

”Mietin tämän tutkimushankkeen aikana, mitä Animal Years -videoteosten materiaaleilla voi tehdä ja miten voisin toteuttaa niiden kanssa myös live-esityksiä.” 

”Joidenkin mielestä kunnon performanssia ei toisteta, mutta jo varhaiset performanssitaiteilijat ymmärsivät 1960-luvulla, että teokset pitää dokumentoida. Vaikka paikalla olisi ollut vain 20 ihmistä, teokset säilyvät sekundääriselle yleisölle ja materiaalin pohjalta voi tuottaa uusia esityksiä.”

”Kun kysymme, mitä esityksellä voi tehdä, tarkastelemme varsinaisen live-tapahtuman lisäksi myös sitä, mitä tapahtuu, kun esitys dokumentoidaan ja siitä puhutaan ja kirjoitetaan.” 

Keväällä Venetsiaan

Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen hanke käynnistyi viime syksynä. Ensimmäisen seminaarin jälkeen käytännön työ on edennyt muun muassa erilaisia harjoituksia sisältävien yhteisten ”hyppelysessioiden” sekä tutkijoiden omien, erillisten esitysprojektien muodossa. Ensimmäiset esitykset ajoittuivat jo syksyyn. 

”Hanna Järvinen työskenteli yhdessä koreografi Liisa Pentin kanssa, joka loi uuden tulkinnan Vatslav Nižinskin baletista Jeux 1913. Esityksen olosuhteita ja materiaalisuutta tutkiva Pilvi Porkola toteutti Maunulan tyhjennetyssä kirjastossa ääniteoksen, joka kuunneltiin kuulokkeilla. Tero Nauha äänitti teoreettisen tekstin vinyylille ja skrätsäsi sitä esityksessään”, kertoo Arlander.

Pilvi Porkolaa on myös työllistänyt performanssin oppikirjan toimittaminen. Vertaisarvioituun taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisuun Ruukkuun ryhmä toimittaa teemanumeron. Keväällä tutkijat suuntaavat Venetsian biennaaliin, missä Taideyliopisto toteuttaa The Utopia of Access -teemaisen tutkimuspaviljongin. 

”Osallistumme paviljonkiin järjestämällä kaksipäiväisen tapahtuman, johon kuuluu työpajoja, esityksiä ja videoita. Meillä on tavoitteena pohtia, mitä tarkoittaa open access esitykseen, joka katoaa.”

Taideyliopisto toteuttaa tutkimuspaviljongin yhdessä pohjoismaisten kumppaneiden kanssa. Arlanderin mukaan Suomi on ollut Pohjoismaista edelläkävijämaa taiteellisen tohtorikoulutuksen tasolla. Ruotsissa on silti pitkät perinteet taiteellisen tutkimuksen rahoittamisessa, sillä Vetenskapsrådet jakaa projektitukea taiteelliselle tutkimukselle. Suomessa taiteellisen tutkimukseen post doc -tasolla on havahduttu vasta viime aikoina.

”Taideyliopistossa tehdään toki paljon muutakin tutkimusta kuin taiteellista tutkimusta. Kuvataideakatemiassa ja Teatterikorkeakoulussa taiteellinen tutkimus on kattotermi, jonka alla tutkimus voi olla hyvinkin monipuolista taiteellisesti, teoreettisesti, historiallisesti tai pedagogisesti painottunutta tutkimusta. Taiteellinen tutkimus moninaistuu.”

Miten tehdä asioita esityksellä – hankkeen etenemistä voi seurata Taideyliopiston verkkosivuilta https://www.uniarts.fi/en/howtodothingswithperformance
hankkeen verkkoarkistosta https://www.researchcatalogue.net/view/281037/281038
tai sen blogista https://howtodothingswithperformance.wordpress.com

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 26.4.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »