Loppuraportti on tärkeä tieteellisen vaikuttavuuden indikaattori

7.4.2017

Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta tarkistaa ja hyväksyy vuosittain rahoittamiensa hankkeiden loppuraportit. Toimikunnan yhtenä tehtävänä on seurata rahoittamiensa hankkeiden tuloksellisuutta. Tutkijatapaamisten lisäksi loppuraporttien tarkistaminen on keskeinen keino osoittaa toimikunnan rahoittamien hankkeiden tieteellisen vaikuttavuuden laajuus. Tämän lisäksi toimikunta tarkastelee tekemiensä tiedepoliittisten linjausten toteutumista loppuraporteista tehtävien analyysien pohjalta. Loppuraporttien laatiminen on jälleen ajankohtaista, kun vuoden 2016 lopussa päättyneiden hankkeiden raportoinnin määräaika on kesäkuussa 2017.

Viime vuonna toimikunnalle toimitettiin hyväksyttäväksi 126 loppuraporttia eri rahoitusmuotojen tutkimushankkeista. Tutkijat toimittivat tunnollisesti raportit määräaikaan mennessä. Ainoastaan yksi raportointivaiheessa oleva hanke jäi raportoimatta. Hankkeen vastuuesittelijä tarkastaa raportin ja pyytää tarvittaessa täydennyksiä vastuulliselta johtajalta. Viime vuonna täydennyksiä pyydettiin noin kymmenkunnalta. Raportit oli laadittu etupäässä hyvin.

Akatemiahanke-, akatemiatutkija- ja tutkijatohtorirahoitusmuotojen loppuraportteja tarkasteltiin tarkemmin. Yhteensä raportteja oli 72 (akatemiahankkeista 33, akatemiatutkijoilta 13 ja tutkijatohtoreilta 26 raporttia) ja ne käsittivät 42 miljoonan euron rahoitusosuuden. Hankkeet olivat olleet käynnissä vuosina 2008 – 2015. Raportit edustivat laajasti biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan toimialaa. Tieteenaloista suurimmat rahoitusvolyymit jakautuivat seuraavasti: biokemia ja biofysiikka 12 prosenttia, ekologia, evoluutiobiologia ja ekofysiologia 26 prosenttia, kasvibiologia 9 prosenttia ja solu ja molekyylibiologia 10 prosenttia.

Raportoidut hankkeet olivat tuottaneet hankkeen päättymiseen mennessä merkittävän määrän  julkaisuja, yhteensä 746 A1 ja A2 tason vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja. Kun otetaan huomioon, että 70 prosenttia hankkeen julkaisuista tehdään viiden vuoden kuluessa hankkeen päättymisestä ja vain 30 prosenttia hankkeen aikana, luku ei anna täydellistä kuvaa raportoitujen hankkeiden tieteellisestä tuloksellisuudesta. Eniten julkaisuja suhteessa hankkeiden määrään oli tuotettu akatemiatutkijarahoitusmuodossa, seuraavaksi eniten akatemiahankkeissa ja luonnollisesti vähiten tutkijatohtorirahoitusmuodossa. 35 prosenttia julkaisuista käsitteli ekologiaa, evoluutiobiologiaa ja ekofysiologiaa. Kansainvälisten julkaisujen lisäksi hankkeissa oli sen päättymiseen mennessä suoritettu yhteensä 112 tutkintoa, joista akatemiahankkeissa 53 tohtorin- ja 21 maisterintutkintoa ja akatemiatutkijan tehtävässä 38 tohtorintutkintoa.

Toimikunta tarkasteli raporteista myös merkittävien kotimaisten ja kansainvälisten infrastruktuurien hyödyntämistä hankkeissa ja ilahtuneena totesi, että akatemiahankkeissa 52 prosenttia, akatemiatutkijoista 62 prosenttia ja tutkijatohtoreista 42 prosenttia ilmoitti hyödyntäneensä merkittäviä tutkimusinfrastruktuureja. Kansainvälisten infrastruktuurien hyödyntäminen kohdistui erityisesti Hollantiin, Ranskaan, Saksaan, Sveitsiin, Brittein saarille, Ruotsiin, Viroon ja USA:han.  Akatemiahankkeista 76 prosenttia oli tehnyt yhteistyötä ulkomaalaisen tahon kanssa. Yhteistyöorganisaatioista suurin osa oli yliopistoja. Keskeisimmät yhteistyömaat olivat Saksa, Britannia ja USA.

Toimikunta pitää kansainvälistä liikkuvuutta erittäin tärkeänä erityisesti tutkijatohtorivaiheessa ja kiinnittää rahoituspäätöksissään erityistä huomiota siihen, miten liikkuvuus tukee tutkijan urakehitystä ja tutkimussuunnitelman toteuttamista. Vuosien 2010 – 2012 hauissa edellytettiin tutkijatohtoreilta liikkuvuutta ulkomaille. Raporttien perusteella liikkuvuus on toteutunut huonosti, vain 46 prosenttia rahoituksen saaneista on liikkunut tutkimussuunnitelmassaan esittämällä tavalla. Toimikunta tulee edelleen kiinnittämään liikkuvuuteen erityistä huomiota.

Suurin osa vastuullisista johtajista raportoiduissa akatemiahankkeissa ja akatemiatutkijoista oli syntyperäisiä suomalaisia. Sen sijaan tutkijatohtoreissa ulkomaalaistaustaisten osuus oli 27 prosenttia. Vuonna 2016 rahoituksen saaneissa hankkeissa ulkomaalaistaustaisten osuus akatemiahankkeissa on noin 10 prosenttia, akatemiatutkijoissa 8 prosenttia ja tutkijatohtoreissa 38 prosenttia. Tutkijatohtoreiden mediaani-ikä oli 34 vuotta, akatemiatutkijoiden 38 vuotta ja akatemiahankkeiden vastuullisen johtajan 50 vuotta. Rahoitusinstrumenttien mediaani-ikä on pysynyt lähes muuttumattomana.

Tasa-arvon edistäminen on yksi Akatemian tiedepoliittisista kriteereistä. Raportoiduista tutkijatohtoreista naisia oli 46 prosenttia, akatemiatutkijoista 38 prosenttia ja akatemiahankkeiden vastuullisista johtajista vain 24 prosenttia. Ilahduttavasti naisten osuus on kasvanut rahoituksen saaneissa tutkijatohtori- ja akatemiahankerahoitusmuodoissa. Vuonna 2016 myönteisen rahoituspäätöksen sai naistutkija 36 prosentissa akatemiahankkeista ja 56 prosentissa tutkijatohtoreista. Toimikunta kiinnittää erityisesti huomiota sukupuolten väliseen tasa-arvoon akatemiahankerahoitusmuodossa.

Laura Raaska
Kirjoittaja työskentelee yksikön johtajana Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen yksikössä.

Viimeksi muokattu 7.4.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »