Hyvä tutkimussuunnitelma kertoo tarinan

1.9.2017

”Tutkimussuunnitelman pitäisi olla kuin hyvä tarina, joka herättää mielenkiinnon ja kantaa alusta loppuun saakka. Lukijalle pitää käydä selväksi, mitä tutkitaan, miten ja mitkä ovat odotettavissa olevat tulokset. Nykyään on tärkeää osata kuvata myös tulosten hyödynnettävyyttä”, sanoo elintarvikehygienian professori Johanna Björkroth, joka kuuluu myös hakemuksia arvioivaan Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikuntaan.

Toimikunnan ohjeissa otetaan kantaa hakemuksissa usein toistuviin haasteisiin ja heikkouksiin ja ylipäätään siihen, millainen on hyvä hakemus. Björkroth on nyt luvannut kertoa, miten paremman tutkimussuunnitelman kirjoittaminen onnistuu. Vaikka kenenkään hakemus tuskin kaatuu pieniin tyyliseikkoihin, kilpailu rahoituksesta on kovaa ja riittämätön hakemus saattaa johtaa siihen, ettei hyväkään idea tule rahoitetuksi.

”Täytyy muistaa, että ehkä noin kymmenen prosenttia hakijoista saa rahoituksen. Jos ajattelee kuinka monta hakemusta arvioijat lukevat, niin totta kai korkean arvosanan saavat helpommin selkeät ja hyvät hakemukset, joissa on alusta saakka mietitty, miten asiat esitetään.”

Mitkä sitten ovat hakemusten yleisimmät puutteet? Björkroth mainitsee ensimmäisenä liian pitkät johdannot: ”Tutkijat tuntevat oman tutkimusalueensa yksityiskohtaisesti ja se saattaa johtaa siihen, että he innostuvat kirjoittamaan todella pitkiä johdantoja. Johdannon pitäisi olla naseva.”

Tutkimussuunnitelma onkin eräänlainen tilankäytön mestariteos. Jos annetut sivumäärät kuluvat aiheen suuripiirteiseen esittelyyn ja alan kiinnostavien tutkimuskysymysten kuvailuun, käytännön tutkimusprosessin ja menetelmien kuvaus jää helposti liian suppeaksi. Rajaukseen kannattaa kiinnittää huomiota jo aihetta ja tutkimuskysymyksiä valittaessa. Kaikkea ei voi tutkia, vaan uskottavan tutkimussuunnitelman kulmakivi ovat ymmärrettävät ja huolella valitut tavoitteet. Tutkijan on tärkeää pitää mielessä myös rahoituskauden pituus ja se, mitä sen aikana on realistisesti mahdollista saavuttaa.

”Tutkimussuunnitelman terä tulee siitä, että lukijalle tehdään selväksi, miksi juuri tätä halutaan tutkia ja miten homma aiotaan käytännössä hoitaa kotiin. Konkretia on tärkeää.”

Selkeys ja ymmärrettävyys ovat iso osa hakemusta. ”Monesti hakemuksissa on todella hyvä idea, mutta sitä ei olla kuvattu riittävän selkeästi eikä hanke siksi mene rahoitukseen. On kirjoittajan vastuulla selittää tutkimushankkeen pääpiirteet niin selkeästi, että lukija sen ymmärtää.”

Hyvän tutkimussuunnitelman tunnusmerkit

Hakemuksen kirjoittaminen kannattaa aina aloittaa rahoittajan ohjeista. Vaikka olisi jo kokenut tutkija ja kirjoittanut paljon hakemuksia, jokin on saattanut muuttua tai vaatimuksiin tulla jotain uutta. Ohjelmatyyppisissä hauissa täytyy myös tarkkaan miettiä, sopiiko oma aihe haun teemaan ja vastaako se esitettyihin kysymyksiin.

”Akatemialla on selkeät ohjeet siitä, miten tutkimussuunnitelma kirjoitetaan. Ohjeen voi vaikka kopioida omaan Word-tiedostoon. Näin saa valmiit alaotsikot, joiden alla on kerrottu, mitä kuhunkin kohtaan kuuluu täyttää. Näin jokaiseen kohtaan tulee varmasti kirjoitettua se, mitä pyydetään”, Björkroth vinkkaa.

Hyvien hakemusten leimaa antava piirre on se, että tutkijoilla on esittää alustavaa dataa tutkimusaiheesta. ”Tutkijat ovat ehkä jo aloittaneet jotain tekemään ja esittäneet tutkimuskysymyksensä ja -objektinsa sen valossa. Lukijan mielenkiinto herää heti, jos tutkijoiden aiemmasta tutkimustyöstä nousee jokin mielenkiintoinen havainto ja tarina lähtee siitä kantamaan eteenpäin.”

Aiempi perehtyminen tutkittavaan ilmiöön tuo hakemukselle myös uskottavuutta: tutkijat tietävät, mitä ovat tekemässä. Alustavaa dataa voi lisäksi hyödyntää kuvissa ja graafeissa, joissa tutkittavat ilmiöt avataan arvioijalle.

”Selkeissä hakemuksissa tekstin rytmittäminen ja tutkimusaiheiden avaaminen hyvillä kuvilla korostuvat. Näin on etenkin luonnon- ja terveystieteissä. Tekstin rytmityksen pitää toki olla tieteen tradition mukainen, ja esimerkiksi humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä teorioiden avaaminen kirjallisesti voi olla tarkoituksenmukaisempi lähestymistapa.”

Ajankäytön suunnittelu palkitsee

Puutteellisten hakemusten taustalla on useimmiten kiire. Tutkijoille on tuttua, että hakemuksen viimeistely ja tarvittavien lomakkeiden kokoaminen tahtovat jäädä viime tippaan.

”Jos jotain saisin päättää tutkijoiden puolesta, niin antaisin kaikille sellaisen huijausdeadlinen muutamaa päivää ennen hakemuksen oikeaa viimeistä jättöpäivää. Silloin ehtisi vielä huokaista ja antaa hakemuksen jonkun toisen luettavaksi. Ulkopuolinen osaa sanoa, säilyykö punainen lanka ja onko hakemus ymmärrettävä. Tuorein silmin usein itsekin huomaa, mitä yksityiskohtia kannattaisi jättää pois ja miten saa tuotua niitä kultaisia ideoita vahvemmin esiin”, Björkroth toteaa.

Kirjoittamisen lisäksi aikaa on varattava ajatustyölle. Tutkimusaiheen kypsyttely ja rajaaminen on syytä aloittaa heti kun mahdollista, niin välttää monet sudenkuopat hakemusta kirjoittaessa. Jos viime hetkellä huomaa, ettei tutkimusidea oikein toimikaan ja alkaa kesken kirjoittamisen vaihtaa suuntaa, Björkrothin mukaan se välittyy helposti tekstiin. Tarina ei ole systemaattinen eikä läpileikkaava päämäärä kirkastu lukijalle.

”Itse aloitan jo varhain pohtimaan yhteistyökumppaneiden kanssa, mikä on se juttu, mitä hakemuksessa halutaan arvioijille välittää. Sitten kun aihe on päätetty, alan kirjoittaa sitä auki niin, että aloitan hypoteeseista, tavoitteista ja tietyistä kuvista. Tätä näkee yleisestikin hyvissä hakemuksissa, että aihe on mietitty ikään kuin kuvana ja sitä kautta tulee konteksti, missä se esitellään.”

Realistinen aikataulutus pitää tuoda hakemuksessa esiin myös tutkimushankkeen toteutukselle. ”Loppupeleissä hankkeen myy lukijalle sillä, että alaprojekteille tai muille hankkeen osille on suunniteltu uskottava aikataulu.” Toinen pohdittava asia on budjetti. Hakujen rahoituskatot on syytä pitää mielessä, kun suunnittelee esimerkiksi hankkeen työntekijämääriä. ”Nykyään budjetit pitää usein käsitellä kotilaitoksen tai tiedekunnan talousvastuullisen henkilön kanssa, jotta kokonaiskustannusmalli on varmasti laskettu oikein ja yliopisto voi antaa hyväksynnän hankkeen toteuttamiselle. Sillekin on varattava aikaa”, Björkroth muistuttaa.

”Sen haluaisin vielä sanoa, että vaikka ensimmäisellä kerralla tulisi lunta tupaan, arvioitsijoiden huomautukset kannattaa kuitenkin lukea. Tutkimussuunnitelmien kirjoittaminen on oppimisprosessi, jossa kehittyy joka vuosi. Kun korjaa esille tuodut asiat seuraavana vuonna ja pisteet voivat nousta seuraavassa haussa.”

Teksti: Oona Riitala
Kuva: Marjo Aaltomaa

Viimeksi muokattu 5.9.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »