Eläimet osana monimuotoista yhteiskuntaa

9.3.2017

Äärimmäisen vakavat globaalit ongelmat kuten eläinten sukupuuttoaalto ja ilmastonmuutos johtuvat ihmisen toiminnasta. Vaikka tästä on runsaasti tietoa, ihmiset jatkavat toimintaansa kestävän kehityksen vastaisesti. Toisaalta yhä useammin keskustellaan myös siitä, että muut elolliset olennot pitäisi ottaa vahvemmin huomioon osana yhteiskuntaa. Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke “Eläinten toimijuus yhteiskunnassa: näkökulmia Suomesta 1890-2040” pyrkii omalta osaltaan ymmärtämään ihmisen ja eläinten vuorovaikutuksellisia suhteita. Hanke tarkastelee teemaa yleisen historian, kansatieteen ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulmista vielä ensi vuoden elokuuhun saakka. 

Nelihenkisessä Turun yliopiston ryhmässä kansatiedettä edustavat professori Helena Ruotsala ja tutkijatohtori Jussi Lehtonen. Professori Taina Syrjämaa ja tutkijatohtori Tuomas Räsänen ovat ryhmän historioitsijat. He myös toimittivat kansainvälisiä artikkeleita sisältävän Shared lives -kokoomateoksen, joka ilmestyy toukokuussa. Ryhmä on toistaiseksi julkaissut lähinnä englanniksi, mutta sen tavoitteena on julkaista myös suomeksi, sillä tiedolle on paljon kysyntää. 

Tutkimushankkeen jäsenillä on tutkijaprofiililtaan hyvin erilaiset taustat. Jokainen on tuonut ryhmään omaa osaamistaan ympäristöhistoriasta tulevaisuudentutkimukseen. Professori Syrjämaan mukaan kaikkia yhdistää pyrkimys laajentaa tutkimusfokusta sekä näkemys siitä, että luontoa ja kulttuuria ei voi eikä pidä erottaa toisistaan. Tutkijat haluavat problematisoida tutkimuksen ihmiskeskeisyyttä ja pyrkiä siihen, ettei automaattisesti valita vain ihmisen näkökulmaa. 

“Kun tarkastelimme yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen tutkimusta, huomasimme, että toimijuuden käsitettä oli käsitelty vähiten. Ensin on tutkittu pikemminkin ihmistä subjektina ja eläintä objektina, eli miten ihmiset mieltävät ja arvottavat eläimiä. Sekin on hyvin tärkeää mutta me halusimme nostaa esille eläinten aktiivisen roolin ja vuorovaikutuksen”, sanoo professori Taina Syrjämaa.   

”Haluamme myös korostaa, että nykyisiin globaaleihin ongelmiin johtaneet ihmisten toiminta- ja ajattelutavat ovat historiallisia. Kun niitä tarkastellaan pidemmällä aikavälillä, voidaan ymmärtää paremmin, miksi toimimme niin kuin toimimme. Se ymmärrys on ensimmäinen edellytys toiminnan muutokselle, joka mahdollistaisi ihmisen ja eläinten välisen tasapainoisemman vuorovaikutussuhteen.”

Eläimetkin ovat yksilöitä

Tutkimuksessa tarkastellaan niin kesyjä, puolivillejä kuin villejä eläimiä kissoista ja koirista poroihin, laulujoutseniin, susiin ja saimaannorppiin. Esille nousevat erityisesti kaupunkilemmikit, avustajaeläinten merkitys tulevaisuudessa, suomalaisten ikonisten villieläinten toimijuus sekä susien, koirien ja porojen välinen vuorovaikutus. Tutkijat ovat jakautuneet kahteen työryhmään, joista kummassakin on yksi historioitsija ja yksi kansatieteilijä. Professori Ruotsala ja Tuomas Räsänen tarkastelevat ihmisen ja villieläinten suhteita. Professori Syrjämaan ja Jussi Lehtosen kohteena ovat kesyt eläimet. 

Käytännössä tutkimustyö etenee monin tavoin. Kaikilla jäsenillä on omat tapaustutkimuksensa. Professori Ruotsala on tutkinut poronhoitoyhteisöjä kansatieteen näkökulmasta. Tulevaisuudentutkimukseen perehtynyt Jussi Lehtonen on järjestänyt tulevaisuusverstaita avustajaeläimistä vanhuspalveluissa. Ympäristöhistoriaan erikoistunut Tuomas Räsänen puolestaan on tehnyt arkistotutkimusta luonnonsuojelullisen ajattelun kehittymisestä ja ihmisen suhteesta merikotkiin. 

Professori Syrjämaan oma tutkimus kohdistuu seuraeläimiin 1800-luvun lopulta lähtien, ja hän on tarkastellut esimerkiksi varhaisia koiranäyttelyitä. Urbanisoituvassa ja modernisoituvassa yhteiskunnassa perinteiset ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen tavat eivät enää toimineet. Etääntymisen sijasta syntyi uusia läheisiä ihmisten ja eläinten välisiä suhteita, jotka eivät suoranaisesti liittyneet elinkeinon ansaitsemiseen.

“On haasteellista, että kaikki historialliset aineistot ovat ihmisen tuottamia. Siitä huolimatta tutkimus on mahdollista– varsinkin kun yhdistetään eri tieteenalojen osaamista.”   

Vaikka käytettävissä olevat lähteet rajoittavat yksilötasoista tarkastelua, niistä nousee Syrjämaan mukaan esille, että esimerkiksi ensimmäisten koiranäyttelyiden koirilla oli hyvin erilaisia taustoja ja mitä ilmeisimmin myös erilaisia kokemuksia ihmisten kanssa elämisestä. Eläinten liikkuvuus maasta ja alueelta toiselle oli yllättävänkin vilkasta.

- Eläimetkään eivät ole massaa vaan yksilöitä. Yksilöllisyyden havaitseminen ja tunnustaminen on tärkeää. On helppo suhtautua välinpitämättömästi tai kylmäkiskoisesti suuriin anonyymeihin ryhmiin. Kun tunnistaa yksilön, asiat näyttävät heti paljon monisyisemmiltä. Tämä koskee myös yleisemmin vierautta ja toiseutta ja siten myös ihmistenvälisiä suhteita.

Elämä kissan kanssa herättää kysymyksiä

Vaikka professori Syrjämaa sanoo, että ihmisen ja lemmikkieläimen suhde on valtasuhteena epätasa-arvoinen, hän näkee lemmikin ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa synkkien väärinkäytösten ohessa myös paljon positiivisia ominaisuuksia. Tätä päivää tosin varjostaa esimerkiksi lisääntyvä kulutus, joka ei tähtää eläinten hyvinvointiin vaan ihmisten huvittamiseen.

“Hauskat kotivideotkin perustuvat usein sille, että esimerkiksi kissalla on päällä kummallinen asu, jossa se ei voi liikkua kunnolla. Kenellä siinä sitten on hauskaa…?”

Toisaalta Syrjämaa toteaa olevansa kyllä kiinnostunut siitä, miten ihmisen ja eläimen suhde on materiaalisesti välittynyttä. Hän tutkii erityisesti, miten lemmikit ovat ”omistaneet” ja käyttäneet tiloja ja esineitä. Vanhat valokuvat ja kerätty muistitieto kertovat siitä, miten lemmikit ovat jakaneet tiloja ihmisten kanssa. ”Voi miettiä sitäkin, ovatko eläimet ottaneet haltuun enemmän tiloja ja esineitä kotona, kun niiden vapaus liikkua ulkona on tullut rajallisemmaksi…”

Professori Syrjämaa kertoo kasvaneensa kissojen kanssa maalla, Porin saaristossa. Nykyisin perheeseen kuuluu 7-vuotias Sipi-kissa, joka on adoptoitu Turun eläinhoitolasta. ”Minulle on uutta, että kissa kulkee kanssani ulkona valjaissa. Käymme päivittäin kävelyllä ja kuljemme kissan tahtiin. Usein seisomme pitkään paikallamme jossakin puskassa, kun koiranomistajat hölkkäävät ohitse vauhdikkaasti.”

Kissa-arki ruokkii tutkimushankkeeseen liittyvää ajattelua. ”Sipin kanssa yhdessä eletyt hetket synnyttävät kysymyksiä. Ja kysymys on se pohja, mistä tutkimukset lähtevät liikkeelle.” Varsinainen tutkimusaineisto on jo vaikuttanut suoraan professori Syrjämaan henkilökohtaisia elämäntapoja koskeviin päätöksiin.

”En ennenkään syönyt paljon lihaa mutta nyt en syö sitä lainkaan. Päätös syntyi aika nopeasti sen jälkeen, kun olin alkanut perehtyä tämän projektin aineistoihin.”

 

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

 

 

Viimeksi muokattu 9.3.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »