Antiikin twiitit kirjoitettiin keramiikalle

24.1.2017

Kreikan ja latinan kielten lingvistinen tutkimus on vahvistunut viime aikoina. Suomalaisilla klassillisen filologian tutkijoilla on jo pitkät perinteet lingvistiikassa ja papyrustutkimuksessa. Nyt Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksella tutkitaan, miten antiikin kirjurit vaikuttivat toiminnallaan kielen kehitykseen.

Kun Rooma oli suurimmillaan ja vauraimmillaan keisari Trajanuksen ja Antonius Piuksen välisenä aikana noin vuosina 100-170, itäisestä Egyptistä louhittiin valtavat määrät komeaa, punaista porfyyria ja tummankirjavaa granodioriittia rikkaiden roomalaisten palatseihin. Myöhemmin samainen ylellinen materiaali siirrettiin palatseista kirkkoihin viestimään niiden mahdista ja vallasta.

Autiomaassa sijainneiden kivilouhosten alueelle sekä ne mereen ja Niiliin yhdistävien teiden varrelle nousi useita karuja linnakkeita suojaamaan louhoksia. Niissä asui suuret määrät louhinta- ja turvallisuustoimintaan osallistuneita ihmisiä. Nämä lähettivät ja vastaanottivat kirjeitä, jotka oli kirjoitettu papyrukselle tai keramiikanpalasille ruokokynällä, joka oli kastettu noesta, arabikumista ja vedestä koostuvaan musteeseen. Osa lähettäjistä kirjoitti kirjeensä itse, mutta monet ostivat kirjoitustyön ammattiin kouluttautuneelta kirjurilta, joka myi palveluksiaan jonotusperiaatteella mahdollisesti omassa ulos pystytetyssä myyntikojussaan.

Valmiit kirjeet matkasivat ensin aasin, kamelin tai hevosen kyydissä linnakkeesta toiseen nykyisen Hurghadan tienoilta Niilille ja aina Välimeren rannalle Aleksandriaan saakka.

Näitä Egyptissä ja Egyptistä jopa Roomaan ja takaisin matkanneita antiikin yksityiskirjeitä on säilynyt myös jälkipolville, ja ne kuuluvat nyt dosentti Martti Leiwon tutkimusmateriaaliin. Alkuperäiset viestit asuvat Kairossa ja Euroopan suurissa museoissa ja kirjastoissa muun muassa Lontoossa, Berliinissä ja Pariisissa. Papyrus on säilynyt Egyptin autiomaan kuivan ilman ansiosta, ja keramiikanpalaset ovat muutenkin hyvin kestäviä.

”Papyrus on orgaanista materiaalia, joka säilyy hyvin autiomaan kuivuudessa. Myös tulipalo säilöö papyruksen hyvin, kun materiaalia haurastuttava happi palaa pois ja orgaaninen aines hiiltyy”, sanoo Martti Leiwo. 

Ahkerien tutkijoiden ansiosta alkuperäismateriaalit on digitoitu verkkoon kaikkien saataville, joten tutkimusta voi tehdä vaikka kesämökillä.

Kielenmuutoksen edistäjät ja jarruttajat

Suomen Akatemian rahoittamaan Kirjurit työssä -hankkeessa työskentelee Leiwon lisäksi kolme muuta tutkijaa: Hilla Halla-aho, Marja Vierros ja Sonja Dahlgren. Nelihenkinen tiimi on tuntenut toisensa jo parisenkymmentä vuotta. Tämä on Leiwon mielestä erittäin tärkeää hyvään ja aikaa vievään perustyöhön panostavan tutkimusperinteen jatkumisen kannalta.

”Kunnollinen ja innovoiva tutkimus vie aikaa, kun halutaan selittää isoja asioita. Ei ole mitään mieltä yrittää saada tuloksia vuodessa. Tutkimuskohteen ymmärtäminen vie aikaa. Kun siitä jo tietää jotakin, löytää kysymykset, jotka haluaa ratkaista. Uuden luominen on mahdotonta, jos ei nähdä pohjaa selvästi. Tämä pätee mihin tahansa tutkimukseen”, sanoo Leiwo.

Kirjurit työssä -hanke juontaa juurensa ajasta, jolloin Martti Leiwo teki väitöstään Napolissa. Hän törmäsi latinankielisiin teksteihin, jotka oli kuitenkin kirjoitettu kreikkalaisilla kirjaimilla. Mieleen muistui oma lapsuus, jolloin hän opetteli venäläiset kirjaimet ja kirjoitti niillä suomea salakieleksi, josta kukaan ei saanut selvää.

Leiwoa alkoi vähitellen askarruttaa antiikin kirjureiden vaikutus kielelliseen lopputulokseen. Leiwon luennoilla samat kysymykset alkoivat kiinnostaa myös nykyisen tutkimusryhmän muita jäseniä. Nelivuotinen Kirjurit työssä -hanke pääsi käyntiin vuonna 2015. Sen tavoitteena on selvittää antiikin kirjureiden ja heidän äidinkielensä, yleisen kielitaitonsa sekä koulutuksensa osuutta kielenmuutokseen.

”Tutkimme erilaisten alkuperäismateriaalien kirjoittajien tekstejä ja sitä, miten koulutettujen kirjureiden tekstit eroavat niistä teksteistä, joiden kirjoittajat osasivat kirjoittaa mutta eivät olleet saaneet kirjurin koulutusta – eli sitä, miten tekninen ammattikielenkäyttö eroaa koulutyylisestä kielenkäytöstä”, täsmentää Leiwo. ”Myös kreikkaa kirjoittavat toisen kielen puhujat ovat tutkimuksen kohteena. Monet kirjoittajat eivät kirjoittaneet äidinkieltään, ja tämä näkyy hyvin heidän käyttämässään kreikassa.”

”Toinen teema käsittelee sitä, miten koulutetut kirjurit estävän kielenmuutosta käyttämällä teksteissä sellaista kieltä, jota ei käytetä puheessa. Jos kirjoittaja ei käytä teksteissään kirjoituskoulutuksen kautta annettuja muotoja, voidaan tutkia, onko kyse siitä, ettei hän osaa, vaiko siitä, ettei hän halua käyttää niitä muotoja. Osa kirjureista on ollut valmiimpi muuttumaan kielenkehityksen mukana, osa taas on halunnut toimia jarruna. Pyrimme selvittämään henkilötasolla, ketkä halusivat edistää ja ketkä jarruttaa kielenmuutosta.

Kirjureiden identifiointi kuuluu tutkimushankkeen suuriin haasteisiin.

”Koska teksteissä ei ole merkintöjä kirjureiden nimistä, joudumme paneutumaan asiaan käsialojen kautta. Tämä kyllä edellyttää pääsyä alkuperäismateriaalien lähelle aivan fyysisesti. Tietokoneen ruudulta ei pysty näkemään kaikkea olennaista.” 

Antiikin tunnot ja twiitti

Antiikin kirjureista tiedetään, että Egyptin hieroglyfejä piirtäneet kirjurit olivat vielä hyvin arvostettuja, korkeassa asemassa olleita taiteilijoita ja hallintovirkamiehiä. Kun Egypti kreikkalaistui ja roomalaistui, kirjureista tuli alempaan keskiluokkaan kuuluvia pikkuvirkamiehiä, joiden palkka oli sangen pieni. Ansiot nousivat vain, jos onnistui pääsemään korkeassa asemassa olleen henkilön omaksi kirjuriksi. Osittain tämä johtui myös siitä, että Egyptin eri kirjoitusmuotojen taiteilu oli niin paljon vaativampaa kuin kreikan tai latinan kirjoittaminen.

Kirjurit kirjoittivat kaikkea veroilmoituksista antiikin kirjailijoiden teoksiin ja yksityishenkilöiden kirjeisiin. Antiikin dokumentit kertovat siitä, miten käyttäydyttiin, tervehdittiin ja otettiin yhteyttä eri asemassa oleviin ihmisiin. Vaikka tekstit olisivat olleet luottamuksellisia, kirjureilla ei ollut salassapitovelvollisuuksia. Kopiosuojaustakaan ei tunnettu. Salakirjoitusmenetelmiäkin käytettiin, mutta niiden purkaminen on ollut vaikeaa.

Vaikka Martti Leiwo on keskittynyt tutkimaan nimenomaan yksityiskirjeitä, hän huomauttaa, että jo antiikin aikana virallisten dokumenttien byrokraattinen kieli oli yhtä hankalalukuista kuin nykybyrokraattien käyttämä kieli.

”On aika jännä huomata, että kielenkäytön perinne on aika vanhaa. Jo muinaisilla viranomaisilla oli kirjoittamisesta erilainen käsitys kuin yksityishenkilöillä tai vaikka kirjailijalla, joka kiinnittää huomiota ilmaisun kauneuteen.

Leiwon mukaan antiikin yksityiskirjeiden sisällöt kertovat myös siitä, kuinka vähän ihmisen perusajattelu on muuttunut parintuhannen vuoden aikana. Perustunteet näyttävät edelleen syntyvän samoista aiheista.

”Antiikin kirjeissä ihmisiä painavat samat ongelmat kuin nykyisin. Välillä valitetaan rasismistakin. Papyrusmateriaalissa on rakkauskirjeitäkin ja toisaalta myös esimerkiksi paikallishallinnolle osoitettuja valituksia väkivallasta kylpylöissä. Kaikki kävivät päivittäin kylpylöissä, joissa oli jatkuvasti ryöstöjä ja riitoja.” 

Keramiikalle kirjoitetut viestit olivat tilanpuutteen takia yleensä niin lyhyitä, että ne vastasivat pituudeltaan tämän päivän twiittejä.

”Kirjoitustilaa myös verottivat aikakauden kohteliasuusviestintään kuuluneet tervehdykset, jotka kirjoitettiin aina viestin alkuun ja loppuun. Varsinainen viesti saattoi typistyä pariin lauseeseen: ’Lähetä kalaa. Jos et saa tuoretta, lähetä edes suolattua.’ Keramiikanpaloilla saattoi kulkea myös tuskastuneita kommentteja: ’Olen kirjoittanut jo monta kertaa mutta en ole saanut vastausta!’

Nyt Leiwon johtama ryhmä alkaa jo valmistautua hankkeeseen liittyvään keväiseen kongressiin, joka järjestetään Suomen Ateenan-instituutissa 6.-8. huhtikuuta 2017. Paikka on Martti Leiwolle enemmän kuin tuttu. Hän työskenteli instituutin johtajana 2008-2013.

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 24.1.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »