SV EN

Tutkijanuraportaikko edistää tieteen parasta

31.10.2016

Suomen Akatemia tukee neliportaista tutkijanuramallia, joka alkaa tutkijankoulutuksesta ja päätyy vakinaistuneeseen professoriin, jolla yleensä on jo mittava ura. Näistä vaiheista Akatemia rahoittaa kolmea eli väitöksen jälkeistä tutkijatohtorivaihetta, sen jälkeen tulevaa itsenäistyvän tutkijan vaihetta ja viimeisenä professorivaihetta.

Ensimmäisessä vaiheessa tehdään väitöskirjaa esimerkiksi tutkijakoulussa, kokeneemman tutkijan hankkeessa tai Suomen Akatemian huippuyksikössä. Akatemia ei rahoita tätä vaihetta muutoin kuin rahoittamiensa hankkeiden puitteissa. Muutoin rahoituksesta huolehtivat yliopistot, tutkimuslaitokset tai säätiöt.

Toisessa portaassa eli väittelyn jälkeisessä vaiheessa tutkija voi saada Akatemialta tutkijatohtorin rahoitusta. Tätä vaihetta kutsutaan myös post doc -vaiheeksi. Akatemialta voi hakea kolmivuotista tutkijatohtorirahoitusta  0-4 vuotta väittelyn jälkeen. Kaikki tutkijatohtorit eivät ole Akatemian rahoittamia vaan osa saa rahoituksensa omasta yliopistostaan tai säätiöiltä. Akatemia rahoittaa ensisijaisesti jo väitelleitä tutkijoita hankkeissaan.

 

Akatemian tutkijatohtoreiden määrä ei ole kiinteä, vaan kullekin tieteelliselle toimikunnalle on annettu valtuus, mitä voi käyttää tähän ja akatemiatutkijoihin, kertoo Suomen Akatemian tutkijanuratyöryhmää vetävä tiedeasiantuntija Sanna Marjavaara. Sen pohjalta toimikunnat voivat tehdä linjauksensa, miten jakavat rahat.

Tutkijatohtoreiden hakijamäärät ovat nousseet tähän vuoteen saakka niin, että rahoitettavien määrä on laskenut noin kymmeneen prosenttiin hakijoista tai jopa alle, mikä on Marjavaaran mukaan kipukynnyksellä. Tänä vuonna hakijamäärä laski pitkästä aikaa, minkä Marjavaara arvioi johtuvan mahdollisesti sekä yliopistojen irtisanomisista että Akatemian muuttuneista hakuvaatimuksista, joihin nyt tuli uutena liikkuvuusvaatimus eli puoli vuotta työtä jossakin toisessa tutkimusympäristössä. Yliopistojen irtisanomiset taas vaikuttavat siihen, että monet nuoret tutkijat ovat joutuneet siirtymään muualle töihin.

Akatemiatutkijan rahoitus mahdollistaa oman tutkimusryhmän

Kolmanteen tutkijaportaaseen kuuluvat itsenäiset tutkijat kuten apulaisprofessori- ja yliopistolehtoritason tutkijat. Heitä ja muita itsenäisiä tutkijoita varten Akatemialla on akatemiatutkijan rahoitus. Myös hankerahoituksen voi saada tässä vaiheessa oleva menestynyt tutkija. Hän voi olla myös niin sanottu tenure track eli yliopistojen omalla tutkijanurapolulla. Akatemiatutkijoita valitaan reilut 60 vuosittain. Akatemiatutkijan rahoitukseen kuuluu myös kuluraha, jonka avulla tutkija voi perustaa oman tutkimusryhmän. Kukin toimikunta päättää sen suuruudesta. Akatemiatutkijoiden myöntöprosentti on jo pitkään ollut kymmenessä prosentissa.

”Tätä on pidetty tiukkana, mutta viimeisten selvitysten mukaan Akatemialla on ihan hyvä määrä akatemiatutkijoita, kun ajatellaan, että kyseessä on usein miljoonainvestointi tutkijaa kohti”, korostaa Marjavaara. Hän myös muistuttaa, että akatemiatutkijan rahoitus vie usein eteenpäin uralla niin, että suurimmasta osasta rahoituksen saaneita tulee myöhemmin professoreja.

Henna Tyynismaa Helsingin yliopistosta on niitä tutkijoita, jotka ovat saaneet akatemiatutkijan rahoituksen heti tutkijatohtorin tehtävän jälkeen, hänen tapauksessaan jopa vähän päällekkäin. Tällä hetkellä hän on PHealth-akatemiaohjelman hankkeen koordinaattori.

”En usko, että olisin ilman Akatemian rahoitusta enää tutkimuksen parissa. Tutkijatohtorin rahoitus mahdollisti liikkuvuuden Lontooseen ja akatemiatutkijan itsenäistymiseni tutkijana”, arvioi Tyynismaa uraansa.

Kaikkien portaiden rahoitus mahdollista saavuttaa

Neljännessä vaiheessa vakinaistunut professori voi hakea Akatemialta akatemiahanketta, akatemiaprofessuuria tai huippuyksikköä.

Professori Johanna Mappes Jyväskylän yliopistosta on esimerkki siitä, kuinka Akatemialta voi saada kaikkien vaiheiden rahoituksen. Hän väitteli vuonna 1994 ja sai vuoden päästä Akatemian silloisen tutkijatohtorin tehtävää vastaavan rahoituksen ja heti sen perään akatemiatutkijan viran. Siinä ollessaan hän sai ensimmäisen Akatemian tiedepalkinnon. Vakinaisen evoluutioekologian professuurin hän sai vuonna 2008 ja akatemiaprofessuurin vuosiksi 2009-2013. Tällä hetkellä hän on huippuyksikön johtaja. Lisäksi hän on saanut hankerahoitusta.

”Olen Akatemian suurkuluttaja, kiitos siitä! Akatemian rahoitukset ovat olleet ehdoton edellytys omalle tutkijanuralleni. Teen perustutkimusta ja Akatemia on Suomen tärkein perustutkimuksen rahoittaja. Toki tutkijan alku-uralla myös säätiöiden ja yliopiston stipendit olivat tärkeitä”, kertoo Mappes.

Akatemian rahoitus tukee myös ulkopuolisen rahoituksen saamisessa

Lisäksi Akatemia kannustaa hakemaan Akatemia ulkopuolisia rahoituksia. Esimerkiksi ERC-rahoituksen hakemisessa on koulutettu hakijoita. Sitä on saanut jo moni akatemiatutkijana oleva tutkija. Marie Skłodowska-Curie -rahoitus  mahdollistaa ulkomailla tehtävän tutkimustyön. Sen lisäksi tutkimusryhmien vetäjät voivat saada hyviä tutkijoita ulkomailta Suomeen MSCA-rahoituksella. Sitä voi hakea jo ennen väittelyä.

Tyynismaa ja Mikko Möttönen Aalto-yliopistosta ovat molemmat saaneet ERC-rahoituksen akatemiatutkijana ollessaan. Tyynismaa on sitä mieltä, että hän ei olisi ilman akatemiatutkijan rahoitusta menestynyt haussa. ERC-rahoituksen hän taas uskoo auttavan pääsemisessä Tenure track -uralle. Möttönen on saanut jo kolme ERC-rahoitusta.

Möttönen aloitti väittelyn jälkeisen tutkijanuransa Akatemian liikkuvuusrahoituksella Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Tutkijatohtorin rahoituksen hän sai vuonna 2007, heti sen jälkeen akatemiatutkijan tehtävän vuonna 2010. Hän on tällä hetkellä ryhmänjohtajana Laskennallisen nanotieteen huippuyksikössä. Lisäksi hän sai Akatemian kärkihankerahoituksen.

”Mielestäni on ollut tärkeää, että olen voinut itse hakea rahaa Akatemialta nuorena tutkijana. Muutoin meritoituminen ei olisi tapahtunut omilla ehdoillani. Nyt kun akatemiatutkijan projektini on ohi, olen yrittänyt hakea akatemiaprofessorin tehtävää. Se olisi seuraava tarvitsemani iso askel urallani. Nyt akatemiaprofessorihaku on uudistumassa ja odotan innolla, jos se soisi paremmat mahdollisuudet päästä mukaan syvälliseen arviointiin”, pohtii Möttönen.

Ulkomaalaisella samat mahdollisuudet kuin suomalaisellakin

Ulkomaalaisen tutkijan mahdollisuudet saada rahoitusta ovat samat kuin suomalaisenkin, jos hän onnistuu pääsemään suomalaiseen tutkimusryhmään. Marjavaara korostaa, että tärkeintä on tutkimuksen laatu ja Suomen etu. Ulkomaalaisten tutkijoiden osuudet Akatemian rahoituksessa vastaavat heidän osuuttaan hakijoissa.

Ranskalainen Goëry Genty toimii tällä hetkellä professorina Tampereen teknillisessä yliopistossa. Hän tutustui Suomeen jo kesäopiskelijana vuonna 1997. Väitöksensä hän teki 28-vuotiaana Teknillisessä korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa, ja sen jälkeen hänelle tarjottiin tutkijan töitä. Hän onnistui saamaan Akatemian tutkijatohtorin paikan ja sen perään akatemiatutkijan tehtävän, mikä mahdollisti oman tutkimusryhmän perustamisen. Siitä hän siirtyi Tampereen teknilliseen yliopistoon Tenure track -uralle. Lisäksi hän on saanut Akatemialta hankerahaa muun muassa Fotoniikka ja modernit kuvantamismenetelmät -akatemiaohjelmasta.

”Akatemian rahoitus on erityisesti mahdollistanut minulle oman tutkimusryhmän perustamisen. Akatemia myös on antanut minulle mahdollisuuden tutkia fotoniikkaa 15 vuotta”, kertoo Genty.

Brittiläinen akatemiatutkija William Hennah tuli Suomeen ehkä siitä tavallisimmasta syystä eli naisen perässä. Hän aloitti opiskelunsa Lontoon King’s Collegessa. Siellä hän innostui molekyyligenetiikasta mutta siirtyikin neurotieteisiin ja psykiatristen sairauksien pariin. Silloin hän tapasi suomalaisen tytön, jonka kanssa meni naimisiin. Akateemikko Leena Palotie tarjosi hänelle mahdollisuutta väitöskirjan tekoon ryhmässään. Niinpä Hennah muutti Suomeen vuonna 2000. Hän sai kuitenkin EMBO:n väitelleen tutkijan rahoituksen kahdeksi vuodeksi Edinburghin yliopistoon. Sen jälkeen hän palasi Suomeen ja Meilahteen Suomen molekyylilääketieteen instituuttiin FIMM:iin Palotien ryhmään saatuaan tutkijantohtorin rahoituksen. Palotien kuoleman jälkeen hän jatkoi itsenäisenä tutkijana ja sai akatemiatutkijan rahoituksen.

”Se on mahdollistanut minulle oman ryhmän perustamisen ja vakiinnuttaa tutkijanurani Suomessa”, Hennah korostaa. Hän kertoo saaneensa myös säätiöiden apurahoja ja Marie Skłodowska-Curie -rahoituksen, mikä on auttanut kansainvälisten yhteistyöverkostojen luomisessa.

Teksti: Leena Vähäkylä
Henkilökuvat: Pekka Kiirala ja Anita Westerback
Kuvio: Älytiedote

Viimeksi muokattu 4.11.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »