Tajunta on tieteen suurimpia arvoituksia

23.8.2016

Tajunta on edelleen yksi tieteen suurimmista arvoituksista. Professori Antti Revonsuo on jo pitkään pohtinut tajunnantutkimuksen keskeisiä kysymyksiä muun muassa unitutkimuksen avulla. Nyt Revonsuon tutkimusryhmä myös mittaa näkötajuntaan liittyviä sähköisiä ilmiöitä Turun yliopiston monitieteisessä kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksessa.

Alun perin Antti Revonsuo kiinnostui filosofiaa, psykologiaa ja neurotieteitä yhdistävästä tajunnantutkimuksesta oman unimaailmansa herättämien kysymysten takia. Teini-ikäisenä nähdyt unet saivat miehen pohtimaan unimaailman luonnetta tajunnantilana. Miten oli mahdollista seikkailla mielin määrin erilaisissa paikoissa, jotka yhtäkkiä vain katosivat?

Kun filosofiaa ja psykologiaa opiskellut Revonsuo törmäsi amerikkalaisen filosofin Thomas Nagelin maineikkaaseen artikkeliin ”What Is it Like to Be a Bat?”, se vaikutti häneen syvästi. Vuonna 1974 julkaistu moderni klassikko korosti subjektiivisen tietoisen elämysmaailman merkitystä vastalauseena reduktionistiselle ajatukselle, jonka mukaan mieli on sama kuin aivot tai eräänlainen tietokoneohjelma.

”Nagelin loistavan oivalluksen jälkeen keskusteluun liittyi 1980–90-luvuilla muiden filosofien lisäksi myös psykologeja ja neurotieteilijöitä. Ensimmäisissä kansainvälisissä konferensseissa virisi vuoropuheluita siitä, miksi meistä tuntuu ylipäätään joltakin olla olemassa, ja miksi meillä on tajunnallinen kokemusmaailma”, Revonsuo täsmentää.

Aikanaan eksoottinen aihe

Revonsuo alkoi tehdä tajunnantutkimukseen liittyvää väitöstään monitieteisen keskustelun vilkastumisen aikoihin. Vaikka aihe oli vieras hänen ohjaajilleen, nämä suhtautuivat Revonsuon tutkimuksiin avarakatseisesti ja antoivat tukensa tuolloin vielä eksoottiselta kuulostaneelle aiheelle, jota oli pitkään vierastettu. Psykologian alan väitöskirja ”On the Nature of Consciousness; Theoretical and Empirical” valmistui vuonna 1995.

Revonsuo korostaa merkitystä, joka Suomen Akatemian rahoituksella on ollut uusille alueille suunnanneen tutkijan uralle.

”Tuohon aikaan väitöskirjan tekijät saivat suoraan hakea rahoitusta tutkimussuunnitelmallaan ja työskentelivät ikään kuin Suomen Akatemian leivissä virkamiehinä, vaikkakin korkeakoulun laitoksille sijoitettuna. Ehdin aikoinani käydä koko ”virkamiesputken” läpi nuoremmasta vanhempaan tutkijaan. Nykyisin rahoitus kanavoituu laitoksille isojen projektien kautta. Yksittäisen väitöskirjan tekijän on paljon vaikeampaa saada rahoitusta hankkeelleen, jos aihekin on niin erikoinen, ettei juuri kukaan muu ole sitä tutkinut”, Revonsuo toteaa.

”Oli kyllä upeaa ja onnekasta päästä nauttimaan maksimaalisesta akateemisesta vapaudesta varsin varhaisessa vaiheessa. Olen usein miettinyt, että ilman sitä en olisi pystynyt rakentamaan tutkimusryhmää, jossa lähestymme tajunnantutkimusta monitieteisestä näkökulmasta.”

Tieteellisen kultasuonen lähde?

Tällä hetkellä Turun yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksen ydinryhmään kuuluu kymmenisen tutkijaa, jotka askartelevat visuaaliseen tajuntaan, unennäköön ja hypnoosiin sekä anestesiologien kanssa toteutettavaan konsortiohankkeeseen kuuluvien kysymysten parissa. Revonsuo sanoo toimivansa ryhmässä lähinnä tajunnanfilosofiasta kiinnostuneena teoreetikkona.

”Tässä ollaan edelleen aivan Descartesin jalanjäljillä pohtimassa, mitä ihmisen tajunnallinen sielu ja mieli ovat perusolemukseltaan ja kuinka ne kiinnittyvät fyysiseen kehoomme ja aivoihimme. Meillä ei ole vieläkään filosofisesti tyydyttävää ratkaisua siihen, mikä on aivojen ja tajunnanilmiöiden välinen suhde. Tajunnanfilosofian ei kuitenkaan pitäisi olla irrallaan empiirisestä tieteestä vaan läheisessä vuorovaikutuksessa sen kanssa. Eli filosofienkin velvollisuus olisi pyrkiä kehittämään teoriansa empiirisen tiedon pohjalta.”

Revonsuon mukaan tajunnantutkimus pysyi pitkään koskemattomana alueena, koska behavioristit pitivät tajunnallista mieltä metafysiikkana, jota ei pystytty mittaamaan objektiivisesti. Psykologia haluttiin nähdä yhtä kovana tieteenalana kuin luonnontieteetkin, joten ongelmallinen keskustelu selitystä vailla olevasta tietoisuudesta ja tajunnasta lakaistiin maton alle aina Nagelin artikkelin aiheuttamaan keskustelunavaukseen asti.

”Behavioristien mielestä subjektiiviset ilmiöt piti työntää filosofiaan, koska niiden olemassaoloa ei voitu tieteellisesti todentaa. Kun ne kiellettiin tieteellisinä tutkimusaiheina, sillä ostettiin se, että psykologiaa voitiin ajatella luonnontieteiden kaltaisena, objektiivisilla mittareilla todennettavissa olevana tieteenä.”

”Nyt käsitys tieteestä on muuttunut. Tajunnasta ja tietoisuudesta voidaan tehdä legitiimiä tiedettä, ja tieteen tehtävänä on löytää ne menetelmät, joiden avulla tämä onnistuu. Tänään tajunnantutkimus puhuttaa nobelisteja, ja siitä julkaistaan juttuja maailman johtavissa tieteellisissä julkaisuissa. Aiheen parista on mahdollista löytää tieteellinen kultasuoni, koska tutkimatonta maaperää on paljon”, Revonsuo uskoo.

Visuaalisen tajunnan metsästys

Suomen Akatemian rahoittamassa visuaalista näköhavaintoa tutkivassa hankkeessa tutkimusryhmä tarkastelee, miten näköinformaatio pääsee tietoisuuteen – eli miten näköärsykkeestä tuleva informaatio käsitellään aivoissa siten, että se muodostaa subjektiivisesti koetun tajunnansisällön. Tutkimuksessa testataan useita keskenään ristiriitaisia teorioita näkötajunnan luonteesta. Kokeissa käytetään aivosähkökäyrätutkimusta, transkraniaalista magneettistimulaatiota sekä rakenteellista aivokuvantamista. Hankkeen tulosten avulla pyritään ymmärtämään näkötajunnan syntymekanismeja sekä arvioimaan eri tietoisuusteorioiden uskottavuutta. Samalla hanke pyrkii syventämään ymmärrystä tietoisuuden ja aivojen välisestä suhteesta, mikä on nykytieteen ja filosofian keskeisimpiä tutkimuskohteita.



”Neurotieteilijät sanoivat jo 1990-luvulla, että pitäisi alkaa tutkia, mitä tapahtuu aivoissa, kun oikeasti nähdään jotakin ja informaatio saapuu tajuntaamme. Varsinainen näköjärjestelmä tunnetaan jo varsin hyvin. Nyt pitäisi saada selville tajunnan rooli tapahtumassa. Visuaalisen tajunnan metsästäminen aivoista on se iso, kuuma tutkimusalue kansainvälisestikin. Sitä pidetään avaimena koko tajunnan ongelman ratkeamiseen.”

Koehenkilöille tehtävissä kokeissa tutkijat mittaavat näkötajuntaan liittyviä aivosähköisiä ilmiöitä ja selvittävät, missä aivokuoren osissa ne tapahtuvat. Aivokuoren eri osien toimintaa myös häiritään lyhyesti magneettipulsseilla, mikä paljastaa ovatko nämä alueet näkötajunnan kannalta välttämättömiä. Koehenkilöiltä otetaan subjektiivinen, kokemuksellinen raportti impulssien aiheuttamista visuaalisista kokemuksista. Niiden pohjalta tutkitaan eri aivoalueiden roolia visuaalisen tajunnan synnyttämisessä.

”Migreenistä ja epilepsiasta kärsiviä ei oteta koehenkilöiksi, koska heillä aivokuori on herkempi voimakkaille sähköisille häiriöille ja niiden leviämiselle aivokuorella. Itsekin koen välillä aurallisia migreenikohtauksia, joihin ei tosin liity päänsärkyä. Niiden aikana voi tavallaan itse tarkastella omaa aivokuortaan.”

”Haasteellisinta on pyrkiä teoreettisesti ymmärtämään, miten aivoaktivaatio synnyttää subjektiivisia kokemuksia eli mielensisältöjä ja mielentiloja, jotka vaikuttavat olevan jotakin muuta kuin tätä fysikaalista maailmaa”, Revonsuo toteaa.

Lue myös juttu Teorioita unien merkityksestä

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 23.8.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »