Suomen Akatemia vastaa kritiikkiin rahoituspäätöksistä

7.4.2016

Atte Oksanen ja Pekka Räsänenkäsittelivät 7.4. Turun Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan rahoituspäätöksiä ja rahoitetun tutkimuksen tuloksellisuutta. Kirjoittajien näkemykset perustuvat heidän vielä julkaisemattomaan artikkeliinsa, jonka kirjoittajat ovat lähettäneet Suomen Akatemialle. Tutkijoiden julkaisemattoman artikkelin aineistossa ja analyysissä on vakavia puutteita. Tästä johtuen heidän johtopäätöksensä ovat ongelmallisia ja jopa virheellisiä.

Keskeisiä huomioita:

  1. Suomen Akatemian rahoittamien humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoiden tieteellisten julkaisujen lukumäärä on tosiasiallisesti selvästi suurempi kuin mitä Oksasen ja Räsäsen selvityksessä väitetään. Tutkijat käyttävät aineistoa, joka kattaa huonosti humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen julkaisut.
  2. Tieteenalojen julkaisukäytännöt ovat erilaisia. Oksasen ja Räsäsen analyysissä ei ole huomioitu tieteenalakohtaisia eroja, minkä takia johtopäätökset ovat vääriä.
  3. Julkaisujen lukumäärä ei ole tutkijan tieteellisten ansioiden ainoa mittari.
  4. Suomen Akatemia perustaa rahoituspäätökset tutkimussuunnitelman tieteellisen tason kansainväliseen vertaisarviointiin.
  5. Päätöksenteossa ei suunnata rahoitusta joillekin tietyille yliopistoille vaan Akatemian rahoitus jaetaan kansainvälisen vertaisarvioinnin pohjalta parhaille tutkijoille.
  6. Suomen Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisut ovat Akatemian toimintaa arvioineiden kansainvälisten selvitysten mukaan selvästi tieteellisesti vaikuttavampia kuin muiden suomalaisten tutkijoiden.

Suomen Akatemian rahoitus tuottaa tuloksia       

Suomen Akatemian rahoitus jaetaan kansainvälisen vertaisarvioinnin pohjalta. Toisin kuin Oksanen ja Räsänen vihjaavat, toimikuntien päätöksenteossa ei suunnata rahoitusta joillekin tietyille yliopistoille. Koska Helsingin yliopistossa työskentelee eniten humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoita, sieltä tulee näiltä aloilta eniten hakemuksia Suomen Akatemiaan. Helsingin yliopiston saama rahoitusmäärä ei kerro sen suosimisesta Akatemian toimikunnan rahoituspäätöksissä.

Helsingin yliopiston tutkijoiden hakemusten hyväksymisprosentti ei poikkea olennaisesti muiden yliopistojen vastaavista luvuista. Helsingin yliopiston hakemusten läpimenoprosentti on vuosina 2005–2015 ollut tämän toimikunnan päätöksissä 26 prosenttia, Turun yliopiston 24 prosenttia ja Tampereen yliopiston 25 prosenttia.

Oksanen ja Räsänen käyttävät lähteenä Scopus-tietokantaa. Se ei ole humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla niin kattava kuin kirjoittajat antavat ymmärtää. Siksi kirjoittajien käsitys Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisumääristä on virheellinen. Tietokantojen väliset erot ovat hyvin tiedossa ja niitä koskevaa tutkimustietoa on helposti saatavilla.

JUULI-julkaisutietoportaalissa on kaikkien suomalaisten yliopistojen tutkijoiden julkaisutiedot avoimesti saatavilla vuodesta 2011 alkaen. Tämän tietokannan mukaan Suomen Akatemian rahoittamien humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden tieteellisten julkaisujen lukumäärä on tosiasiallisesti selvästi suurempi kuin mitä Oksasen ja Räsäsen selvityksessä väitetään. www.juuli.fi

Oksanen ja Räsänen kommentoivat myös eri tieteenalojen julkaisumääriä. Tieteenalojen julkaisukäytännöt eroavat kuitenkin toisistaan. Siksi tieteenalojen vertailu julkaisujen lukumäärien perusteella johtaa virheellisiin johtopäätöksiin.

Toisin kuin kirjoittajat toteavat, Suomen Akatemian toimintaa on arvioitu. Vuonna 2013 julkaistussa kansainvälisen arviointiryhmän raportissa todettiin, että Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisut ovat selvästi tieteellisesti vaikuttavampia kuin muiden suomalaisten tutkijoiden. Tämän arvioinnin perusteella Akatemian tutkimusrahoitus on vaikuttavaa ja rahoitetut tutkijat tieteellisesti tuloksellisia.

Suomen Akatemia pitää tärkeänä, että rahoituspäätösten perusteista ja tutkimuksen tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta keskustellaan. Samalla on kuitenkin varmistettava, että käytetyt aineistot ja menetelmät soveltuvat kulloinkin valitun tarkastelun tavoitteisiin.

Akatemian rahoittama tutkimus tieteellisesti vaikuttavaa

Suomen Akatemiasta tehtyä kansainvälistä arviointia vuodelta 2013 varten selvitettiin Akatemialta rahoitusta saaneiden tutkijoiden tieteellistä vaikuttavuutta bibliometristen menetelmien avulla. Selvityksen mukaan Suomen Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisut olivat tieteellisesti vaikuttavampia kuin muiden Suomessa työskentelevien tutkijoiden julkaisut kaikilla päätieteenaloilla. Selvitys tehtiin Web of Science -tietokannasta, ja se kattoi eri tieteenaloilta 2 136 tutkijalta yhteensä yli 18 000 julkaisua. Humanistisilta ja yhteiskuntatieteellisiltä aloilta tarkasteluun sisällytettiin psykologian ja taloustieteiden julkaisut. (Lähde: Evaluation of the Academy of Finland. Reports of the Ministry of Education and Culture, Finland 2013:14 (s. 79)].

Akatemia on myös teettänyt tuoreen bibliometrisen analyysin päättyneiden huippuyksiköiden julkaisuaktiivisuudesta ja tieteellisestä vaikuttavuudesta. Leidenin yliopiston CWTS-yksikön toteuttama analyysi (2015) kertoo, että huippuyksiköissä tehty tutkimus on selkeästi tieteellisesti vaikuttavampaa kuin vastaava alan muu suomalainen tutkimus.

Lukuun ottamatta psykologiaa ja taloustieteitä kansainväliset viittaustietokannat Scopus ja Web of Science ovat valitettavasti edelleen ongelmallisia aineistolähteitä humanististen ja yhteiskuntatieteiden tuloksellisuuden tarkastelussa. Tämä johtuu siitä, että ne eivät sisällä merkittävää osaa humanististen alojen ja yhteiskuntatieteiden tieteellisistä julkaisuista eikä julkaisujen saamista viittauksista. Monilla aloilla Scopuksen ja Web of Sciencen kattavuus on alle 50 prosenttia, jopa alle 10 prosenttia tieteellisistä julkaisuista.  Ilmiö on erittäin hyvin tunnettu bibliometrisessä tutkimuksessa, minkä takia Scopukseen tai Web of Scienceen perustuvia julkaisu- ja viittausanalyysejä ei usein edes tehdä humanistisista ja yhteiskuntatieteellisistä julkaisuista.

Eri tieteenalojen julkaisuareenoista ja -määristä on tehty paljon tutkimusta, joka osoittaa että humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen välillä on hyvinkin suuria eroja. Siksi Oksasen ja Räsäsen esittämä yksinkertainen vertailuasetelma ei toimi analyysissä kovinkaan hyvin.

JUULI-tietokannasta kattava katsaus julkaisumääriin

JUULI-tietokannan mukaan vuosina 2010–2012 kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnalta  rahoituksen saaneet akatemiatutkijat ja tutkijatohtorit ovat julkaisseet huomattavasti enemmän kuin mitä Oksasen ja Räsäsen Scopus-tietokannasta saamat luvut osoittavat. (taulukko 1.)

Akatemiatutkijoiden julkaisuja tarkasteltaessa JUULIn aineisto ei kata kaikkia rahoituskauden julkaisuja, koska akatemiatutkijoiden kausi on viisivuotinen ja portaali sisältää julkaisut vain neljältä vuodelta (sama koskee vuonna 2012 aloittaneita tutkijatohtoreita, joiden rahoitus kestää vuoteen 2015).

Suomen Akatemian KY-toimikunnan päätöksellä 2010-2012 rahoitettujen akatemiatutkijoiden ja tutkijatohtorien tieteelliset julkaisut 2011-2014.

Rahoitus

Rahoituskausi

Julkaisut

Mediaani

Mediaani per vuosi

AT 2010 (n=16)

2010-2015

2011-2014

9

2,3

AT 2011 (n=17)

2011-2016

2011-2014

6

1,5

AT 2012 (n=17)

2012-2017

2012-2014

8

2,7

TT 2010 (n=44)

2011-2013

2011-2014

6

1,5

TT 2011 (n=42)

2011-2014

2011-2014

5

1,3

TT 2012 (n=38)

2012-2015

2012-2014

4

1,3

Lyhenteet: AT=akatemiatutkija, TT=tutkijatohtori

Julkaisutyypit: vertaisarvioitu alkuperäisartikkeli tieteellisessä lehdessä, vertaisarvioitu katsausartikkeli tieteellisessä lehdessä, vertaisarvioitu artikkeli kokoomateoksessa, vertaisarvioitu artikkeli konferenssijulkaisussa, tieteellinen erillisteos (monografia)

Aineistolähteet:  Suomen Akatemian rahoituspäätöshaku, JUULI-julkaisutietoportaali, www.juuli.fi

Bibliometrinen analyysi on hyvä työkalu oikein käytettynä

Julkaisu- ja viittausmääriin perustuvilla tarkasteluilla on oma roolinsa esimerkiksi suurten yksiköiden tai tieteenalojen arvioinnissa. Tieteenalojen julkaisu- ja viittauskäytännöt eroavat paljon toisistaan ja siksi eri alojen julkaisu- ja viittausmäärien vertaaminen niitä normalisoimatta johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. Julkaisumäärät tutkijaa kohti vaihtelevat aloittain sekä Suomessa että muualla tieteenalojen luonteen vuoksi. Myös viittauskäytännöt alojen välillä eroavat suuresti toisistaan: esimerkiksi psykologiassa julkaisut saavat keskimäärin paljon enemmän viittauksia kuin humanistisissa tieteissä.

Julkaisujen lukumäärä tai viittausmäärä ei ole itsessään tieteen laadun mittari ja siksi myös yksittäisten tutkimusrahoitushakemusten arvioinnin ja päätöksenteon tulee perustua vertaisarviointiin. Rahoitetun hankkeen tuloksellisuutta ei myöskään voi tarkastella pelkästään julkaisu- tai viittausmäärien pohjalta. Tieteen laatu nojautuu hyvin vahvasti vertaisarviointiin.

Tutkimussuunnitelma rahoituspäätöksen perusteena

Suomen Akatemian tutkimusrahoituspäätökset perustuvat tutkimussuunnitelman ja hakijan tieteellisten ansioiden arviointiin. Hakemukset arvioidaan tieteellisissä asiantuntijapaneeleissa, joiden jäsenet ovat kansainvälisiä alansa arvostettuja tutkijoita. Akatemialla on tiukat ohjeistukset, joiden pohjalta varmistetaan se, etteivät esteelliset henkilöt osallistu hakemusten käsittelyyn. Paneeli antaa hakemuksesta yhden lausunnon.

Koska hakemukset arvioidaan paneeleissa, joissa ei ole suomalaisia jäseniä lainkaan, on arvioinnin pääpaino eurooppalaisen käytännön mukaisesti tutkimussuunnitelman tieteellisessä laadussa eikä hakijan aikaisemmissa tuotoksissa.

Toisin kuin Oksanen ja Räsänen vihjaavat, toimikuntien päätöksenteossa ei suunnata rahoitusta joillekin tietyille yliopistoille vaan Suomen Akatemian rahoitus jaetaan kansainvälisen vertaisarvioinnin pohjalta. Koska Helsingin yliopistossa työskentelee eniten humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoita, sieltä tulee näiltä aloilta eniten hakemuksia Suomen Akatemiaan. Helsingin yliopiston saama rahoitusmäärä ei kerro sen suosimisesta Akatemian toimikunnan rahoituspäätöksissä.

Helsingin yliopiston tutkijoiden hakemusten hyväksymisprosentti ei poikkea olennaisesti muiden yliopistojen vastaavista luvuista. Helsingin yliopiston hakemusten läpimenoprosentti on vuosina 2005–2015 ollut tämän toimikunnan päätöksissä 26 prosenttia, Turun yliopiston 24 prosenttia ja Tampereen yliopiston 25 prosenttia. (taulukko 2.)

Yliopistojen saamien akatemiahanke-, akatemiatutkija- ja tutkijatohtorimyöntöjen osuus suhteessa yliopistoista lähetettyihin humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen hakemuksiin Suomen Akatemian KY-toimikunnan rahoituspäätöksissä vuosina 2005–2015, %.

Yliopisto

Rahoitusmyöntöjen osuus   hakemuksista (%)

Aalto-yliopisto

27

Helsingin yliopisto

26

Itä-Suomen yliopisto

24

Jyväskylän yliopisto

24

Lapin yliopisto

22

Lappeenrannan teknillinen   yliopisto

10

Oulun yliopisto

21

Svenska handelshögskolan

22

Taideyliopisto

18

Tampereen teknillinen   yliopisto

11

Tampereen yliopisto

25

Turun yliopisto

24

Vaasan yliopisto

27

Åbo Akademi

21

 

 

 

Lisätietoja

  • Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori Anneli Anttonen, Tampereen yliopisto, p. 050 318 6063, etunimi.sukunimi (at) staff.uta.fi
  • Yksikön johtaja Liisa Savunen, Suomen Akatemia, p. 029 533 5122, etunimi.sukunimi (at) aka.fi

Suomen Akatemian viestintä
Riitta Tirronen
viestintäjohtaja
p. 029 533 5118
riitta.tirronen (at) aka.fi

Viimeksi muokattu 10.4.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »