EN

Suojelubiologi jäljittää laitonta villieläinkauppaa somessa ja savannilla

15.11.2016

Laiton villieläinkauppa on huumekaupan jälkeen toiseksi merkittävin laittoman kaupan muoto maailmassa. Se uhkaa monien upeiden eläinlajien, kuten sarvikuonon, tiikerin ja norsun säilymistä. Suojelubiologiaa tutkiva Suomen Akatemian tutkijatohtori Enrico Di Minin tekee tutkimushankkeessaan näkyväksi laittoman villieläinkaupan eri vaiheita metsästysalueilta kuluttajamarkkinoille.

Laittoman villieläinkaupan reittejä ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin. Siksi Di Minin halusi tarttua tarpeelliseen ja maailmalla ajankohtaiseen tutkimusaiheeseen, joka hyötyisi monitieteisestä suojelubiologian näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnetään ensimmäisenä myös sosiaalisista medioista saatavaa dataa laittomaan villieläinkauppaan liittyvien sosiaalisten verkostojen selvittämiseksi. Sosiaalisen medioiden kanavia käytetään yhä enenevästi villieläinten, kuten orankien, laittomaan kauppaan.  

Huoli siitä, että villieläinten tila huononee typerryttävää vauhtia, on todellinen. ”Tämän haastattelun aikana, yksi tai kaksi sarvikuonoa on tapettu laittomasti Etelä-Afrikassa. Norsuja kaadetaan 15 minuutin välein. Tilanne on äärimmäisen huono.”

Di Minin kertoo, että sarvikuonon sarvien kauppa on ollut kiellettyä vuodesta 1977 ja norsunluun kauppa on ollut kiellettyä vuodesta 1989 lähtien, mutta suurin osa norsuista ja sarvikuonoista on menetetty täyskiellon jälkeen. Laittomaan villieläinkauppaan liittyy paljon kaupallista kiinnostusta. ”Sarvikuonon sarvea ja norsunluuta ostavat varakkaat ihmiset Kaukoidässä lähinnä Kiinassa ja Vietnamissa. Norsuja salametsästävät afrikkalaiset ovat köyhiä ja norsuja kaadetaan jopa vain sadan dollarin tähden.”

Laittoman norsunluun arvo markkinoilla on noin 1500 euroa kilolta. Sarvikuonojen sarvien hinta liikkuu lähes 50 000 eurossa kilolta, mutta sarvikuonoja on Afrikassa enää vain 26 000 yksilöä.

Di Mininin mukaan salametsästyksestä hyötyvät ovat Afrikan ulkopuolella toimivia markkinakeinottelijoita, jotka uhkapelaavat uhanalaisten eläinten kustannuksella. Afrikkalaiset suojelualueiden puistonvartijat taas ovat köyhiä, jotka koettavat suojella eläimiä yhtä köyhiltä salametsästäjiltä.

Tutkijat päätöksenteon tukena

Di Mininin mielestä suojelualueiden ympärillä asuvien yhteisöjen tulisi hyötyä suojelualueiden olemassaolosta, jotta ei syntyisi tarvetta salametsästää eikä suojelualueita menetettäisi. Laillisen kaupan avulla voitaisiin hallita lajien katoamista ja rahoittaa luonnonsuojelutyötä. Di Mininin mukaan suojeluun liittyy paljon tuntemuksia, eivätkä tutkimustulokset aina vastaa eläinsuojelujärjestöjen näkemyksiä.

”Tutkijana minun täytyy todistaa tutkimustulokseni, ja tulokset kertovat, että joissakin tapauksissa laiton villieläinkauppa voidaan lopettaa vain kieltämällä kaikki kauppa, kuten maakävyn tapauksessa. Tällä hetkellä kuitenkin norsujen ja sarvikuonojen suojelutoimet epäonnistuvat täyskiellosta huolimatta. Siksi on syytä pohtia vaihtoehtoja, kuten sarvikuonon sarvien ja norsunluun laillista kauppaa.”

Maakävyt ovat täysin harmittomia otuksia, joiden lihaa käytetään keitoissa ja niiden suojaavia suomuja perinteisessä lääkinnässä. Maakäpy on luonnossa harvinainen näky, mutta se on maailman eniten laittomasti kaupattu nisäkäs.

Laittomaan villieläinkauppaan liittyviä ilmiöitä Di Minin lähestyy hyvin rakenteellisilla tasoilla ja korostaa biologian ja muiden tieteiden kohtaamista politiikkaa tukevan tiedon tuottamiseksi. ”Suojelubiologian maisteriopintoni Iso-Britanniassa vaikuttivat syvästi siihen, millainen tutkija nykyisin olen. Kurssilla biologiaa törmäytettiin poikkitieteellisesti taloustieteen, oikeustieteen ja yhteiskuntatieteiden kanssa. Tutkimuksessani on voimakas taloudellinen ote”, Di Minin kertoo.

Suomi on Di Mininin kaltaiselle tutkijalle erittäin tärkeä työympäristö. ”Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, ja kaikki työ on läpinäkyvää. Koska tutkimuksemme on vertaisarvioitua ja tutkijantyö on riippumatonta, meihin ja tekemäämme tutkimukseen luotetaan”, Di Minin kertoo.

Muiden tutkijoiden tapaan Di Minin viettää mieluusti aikaa tietokoneen äärellä puurtaen analyysia, mutta hänestä tutkijan työ ei pääty vielä siihen. Sen lisäksi että Di Minin julkaisee kollegojensa kanssa korkeatasoisissa julkaisuissa, hän ahkeroi puhuen ja keskustellen eri toimijoiden kanssa vahvistaakseen tutkimuksensa vaikutusta käytännössä.  

Di Mininin tutkimuksia sarvikuonon sarven kaupasta ja trofeemetsästyksestä on hyödynnetty päätöksenteossa Etelä-Afrikassa. Trofeemetsästys on villieläinten metsästämistä metsästysmuistoiksi. ”Etelä-Afrikan ympäristöministeriö on pyytänyt minua toimimaan asiantuntijana ja minusta on tärkeää selittää asioita ja tiedettä näkemysteni taustalla. He tietävät, että tekemämme tutkimus on puolueetonta ja sitä voi käyttää päätöksentekoprosessissa.”

Tutkimushankkeen artikkelit eivät jää vain Naturen tai Sciencen kaltaisten huippujulkaisujen sivuille, vaan kaikki aineisto ja välineet julkaistaan avoimena, mikäli ne eivät sisällä arkaluonteista materiaalia. ”Sain niin paljon väitöskirjaani apua ihmisiltä, jotka työskentelevät suojelualueiden parissa, että haluan antaa takaisin”, Di Minin kertoo. Näin kehitysmaiden asiantuntijat ja luonnonsuojelualueiden työntekijät pääsevät myös käsiksi tietoon.

Ympäristön moninaisuus parantaa biologin työtä

”Kasvoin Afrikassa ja ensimmäinen villieläin, jonka muistan nähneeni, oli leijona. Oikeastaan se oli lauma leijonia kansallispuistossa, josta leijonat ovat sittemmin kuolleet sukupuuttoon. Kuten monet muutkin alalla, suhtaudun kiihkeästi eläinasioihin, mutta olen myös kiinnostunut ja huolestunut ihmisten jatkuvasti kasvavasta määrästä ja ihmisten vaikutuksesta luontoon”, kertoo Di Minin. Hän kuvailee luonnonsuojelualueita ihmisten ympäröiminä saarina.

Tehdäkseen tutkimusta sarvikuonoista ja afrikkalaisista suojelualueista juuri Suomessa, pitää olla joko hyvä mielikuvitus tai kansainvälinen ote tutkimustyöhön. Di Minin on italialainen, mutta kasvanut monissa Afrikan maissa, tehnyt kandidaatintutkinnon Italiassa ja maisterintutkintonsa sekä suojelubiologiaa käsittelevän väitöskirjansa Iso-Britanniassa ja Etelä-Afrikassa. Suomeen Di Minin päätyi vuonna 2012, kun hän liittyi Atte Moilasen tutkimusryhmään. Di Mininin mielestä ”aina on mahdollista palata kotiin”.

”Minua on auttanut se, että olen tehnyt tutkintoni ja post doc -projektini eri maissa, yliopistoissa ja eri laitoksissa. Nuorten tutkijoiden on hyvä haastaa itseään ja nähdä maailmaa.” Suomea hän pitää tutkijalle erittäin lupaavana ja tutkimusympäristöiltään korkean tason paikkana työskennellä. ”Ulkomailla minulta kysellään elämisestä ja työskentelystä Suomessa. Monet olisivat kiinnostuneita tulemaan tänne, kun he näkevät, että teen yhä kiinnostavaa tutkimusta, julkaisen ja olen olemassa!”

Kenttätöissä Afrikassa ei vaarallisiltakaan tilanteilta ole vältytty. Di Minin on joutunut suojelualueilla niin konekiväärin piipun kohteeksi Zimbabwessa kuin hurjistuneen urosnorsun takaa-ajamaksi. Di Minin muistuttaa jännittävien tarinoiden taustalta, että puistotyöntekijöille aseiden kohtaaminen on liian arkipäiväistä ja taas norsujen ja muiden villieläinten jahtaamaksi joutuminen on osa kokemusta afrikkalaisella savannilla. ”Savannilla minä olen tunkeutuja ja eläimet elelevät vain omassa ympäristössään. Toivon, että voin työlläni vaikuttaa näiden ympäristöjen ja upeiden lajien säilymiseen.”

Teksti ja kuva: Joonas Aitonurmi

Enrico_Di_Minin_omia_3 Copy_Anna Haussman_760.jpg

Kuva: Anna Hausmann

Viimeksi muokattu 15.11.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »