EN

Some-tyyliä jo 1600-luvun demokratiassa

25.1.2016

Jos etsii yhtäläisyyttä nykyaikaan 1600-luvun Englannin sanomalehdistä ja pamfleteista, se löytyy some-kirjoittelusta. Akatemiaprofessori Markku Peltosen mukaan silloinkaan ei ollut mitään journalistisia tai eettisiä sääntöjä. Hänestä nykykirjoitukset ovat osin niin hirvittäviä, että niitä ei voi edes lukea. 1600-luvunkin lehdet olivat kärkeviä ja haukkuivat toisiaan. Osa kirjoittajista oli nykytavan mukaisesti nimettömiä, osa ei.

Demokratiaa 1600-luvun Englannissa tutkiva Peltonen näkee tuosta ajasta opiksi otettavan asian sen ajan demokratiassa. ”Se, mikä meistä nykyään vaikuttaa itsestään selvältä ja luonnolliselta, sitä ei aina ole ollut.”

Voi ollayllättävää, että 1600-luvun Englannissa on löydettävissä demokraattisia elementtejä. Maassahan oli sisällissotia, kun parlamentti ja kuningas taistelivat vallasta. Lopulta kuningas mestattiin ja parlamentin alahuone hallitsi muutaman vuoden, kunnes erinäisten kokeilujen jälkeen Oliver Cromwell hallitsi miltei yksinvaltiaana. Alahuoneen valtakaudella 1649-1653 Englanti oli ajan mittapuun mukaan demokratia. Jo sisällissotien aikana valta oli ollut paljoltialahuoneella, jonka tietyn omaisuustason saavuttaneet miehet olivat valinneet. Tämä valta myös säilyi kuninkuuden palauttamisen jälkeen. Peltonen tutkii teemaansa sanomalehtien, pamflettikirjoitusten ja muiden julkaisujen avulla.

Tutkimuksen kohteena olleet niin sanotut levellersit eli tasaajat, radikaaleja mielipiteitä esittäneet sotilaat kävivät neuvotteluja siitä, minkälainen poliittinen järjestelmä Englantiin pitäisi saada. Näistä neuvotteluista on säilynyt pöytäkirjoja, joita Peltonen käyttää myös lähteenään. Neuvotteluissa oli esillä niinkin radikaali ajatus kuin yleinen äänioikeus miehille. Lisäksi Peltonen on kiinnostunut myös muista demokratiaa ajaneista.

Ihmisten ajatukset kiinnostuksen kohteena

Tuona aikana alettiin myös pohtia keinoja, joilla vallassa olijoita voitaisiin kontrolloida. Levellersit ehdottivat, että vaalit olisivat mahdollisimman usein. Sama ihminen ei voisi olla ehdokkaana kuin yksissä vaaleissa. Myös muita hallinnossa työskenteleviä pitäisi kierrättää. Lisäksi pohdittiin sitä, voisiko parlamentti tuomita vallassa olijoita. Jotkut jopa ehdottivat, että kuka tahansa kansalainen voisi syyttää vallassa olijoita.

Peltonen kertoo olevansa erityisen kiinnostunut ajan ihmisten ideoista. Siksi tutkimuskohteena on sanomalehdistö. Se syntyi 1600-luvulla, ja julkaisujen määrä moninkertaistui tutkimusajankohtana. Peltosen mielestä tutkijat ovat aliarvioineet niitä. Samoin tutkijat ovat puhuneet vähän demokratiasta saatikka nähneet sen tuona aikana positiivisena. Alahuoneen valtaa ei välttämättä ole nähty demokraattisena.

”Vain levellersien äänioikeuskäsityksiä on pidetty demokratiana, koska ne näyttävät meidän demokratialtamme. Mutta 1600-luvullahan ei tiedetty, minkälainen nykyajan demokratia on. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että hallitsija on vastuussa kansanedustajille eli kansalle, koska valta tulee siltä. Se toteutui lopullisesti1690-luvulla.”

Yksi Peltosen tutkimuksen hypoteeseista on poliittinen epäily. Se liittyy lehdistöön, joka vahtii vallassa olijoita. Sen mukaan kansalla on oikeus epäillä kaikkia johtajia ja asettaa heidät tuomiolle. Demokraattisessa epäilyssä pohditaan keinoja, joilla vallassa olijoita voidaan kontrolloida. Näitä Peltonen on löytänyt erityisesti pamfleteista.

Habermasin haastaja

Lisäksi Peltonen pohtii poliittista osallistumista valtiomuodostuksen olennaisena osana. Peltosen mukaan 1600-luvulla syntyi moderni valtio, jossa hallintokoneisto toimi lakien avulla. Koneistoa tarvittiin verojen keräämistä varten.

”Ajatukseni on, että valtiomuodostus ei tapahdu vain ylhäältä päin, vaan onnistuakseen se tarvitsee paikallisen tason ja kansan poliittisen osallistumisen. Poliittista osallistumista ovat parlamentin lisäksi sanomalehdistö, pamfletit, ylipäänsä keinot kontrolloida vallassa olijoita. Poliittinen epäily on moderni termi, joten se on vähän lainausmerkeissä.”

Lisäksi Peltonen uskaltautuu haastamaan aikamme ehkä tunnetuimman ja arvostetuimman yhteiskuntateoreetikon Jürgen Habermasin julkisen elämänpiirin käsitteen. Peltonen ei yhdy Habermasin käsitykseen rationaalisuudesta, jonka mukaan 1600-luvulla olisi keskusteltu rationaalisesti poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista.

”Mielestäni keskustelut eivät olleet rationaalisia siinä mielessä, kuin Habermas ajattelee, vaan retoriikka toi niihin oman elementtinsä. Hänen ajatuksensa on, että paras ja vahvin argumentti voittaa. Mutta retoriikassa voi voittaa huonommillakin argumenteilla, jos on taitava puhuja. Demokraattisessa kulttuurissa ajatus siitä, että kaiken pitäisi olla rationaalista, on varsin outoa.”

Aatehistorian tutkimus maailman huipulla

Peltosen oman tutkimuksen lisäksi hänen ryhmässään tutkitaan Englannin hieman myöhemmän ajan poliittista kulttuuria sekä manner-Euroopan retoriikkakulttuuria ja Habsburgien hallitsijasuvun naissijaishallitsijoita. Peltosen mukaan tämä aihe sikisi retoriikkateemasta. Tutkija selvittää suvun prinsessojen kasvatusta, kuinka heitä valmennettiin sijaishallitsijan tehtävään. Lähteinä käytetään lähinnä kirjeitä.

Peltonen on aikaisemmin tutkinut muun muassa kohteliaisuutta. Suomen Akatemian nuorempana tutkijana (nykyisin tutkijatohtori) hän kirjoitti kirjan kaksintaisteluista, niiden kohteliaisuuskulttuurista. Kohteena eivät niinkään olleet ulkoiset säännöt vaan mitä kohteliaisuudella tarkoitettiin. Eli miellyttävää puhetta ja käytöstä. Onko kyse hyväntahtoisuudesta vastapuolta kohtaan vai onko ihminen aina itsekäs ja peittää sen kohteliaisuudella? Lisäksi Peltonen on ollut mukana tutkimassa Shakespearen populaaria politiikkaa tämän näytelmissä.

Peltonen jatkaa Helsingin yliopiston maailman maineessa olevaa aatehistoriallista tutkimusta, jota on tehty niin historiassa, filosofiassa, teologiassa kuin oikeustieteessäkin. Hänen mukaansa kaikkien sinänsä erilaiset tutkimusteemat sivuavat toisiaan. ”Olemme maailman 2-3 tunnetuimman yliopiston joukossa aatehistoriassa. Olemme pohtineet, että meidän pitäisi tehdä jotakin sille, että asemamme säilyisi. Ainakin aiheemme ovat kansainvälisiä ja kiinnostavat maailmalla.”

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuva: Linda Tammisto

Viimeksi muokattu 3.2.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »