Pukusuunnittelun tutkimusmenetelmiä luomassa

29.8.2016

Sofia Pantouvaki kotiutui Suomeen 22 vuotta sitten Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Nyt hän kehittää Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa tutkimusmenetelmiä pukusuunnittelun luovien prosessien, pukujen valmistuksen ja merkityksen tutkimukseen. Suomen Akatemian rahoittama viisivuotinen tutkimushanke on edennyt puoleen väliin.

Kun Pantouvaki opiskeli lavastuksen lisäksi pukusuunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa keväällä 1994, pukusuunnittelun kurssit toteutettiin vielä vaatetussuunnittelun laitoksella. Varsinainen näyttelijöiden, oopperalaulajien, tanssijoiden ja muiden esiintyvien taiteilijoiden pukuja suunnittelevien ammattilaisten teatteripukukoulutus käynnistyi lavastustaiteen laitoksella vuonna 2003.

Pantouvaki olisi aikoinaan voinut lähteä Erasmus-vaihtoon myös Italiaan, Ranskaan tai Englantiin. Hän päätyi kuitenkin Suomeen, koska maa tuntui eksoottisemmalta vaihtoehdolta kuin kolme tutumpaa. Valinta osoittautui onnistuneeksi. Suomen talvikaan ei säikäyttänyt. Pantouvaki sietää talvea paljon paremmin Suomessa kuin Kreikassa.

”Suomessa on kuiva ilmasto ja tehokas lämmitys. Kreikan kosteassa talvessa +5°C:n lämpötila tuntuu samalta kuin -15°C Suomessa”, Pantouvaki kertoo.

Suomessa Pantouvaki kohtasi myös opettajan, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen ja ohjasi merkittävällä tavalla hänen elämäänsä.

”Minua opetti maineikas Maija Pekkanen, joka työskenteli 37 vuotta Helsingin Kaupunginteatterin pukusuunnittelijana. Hän on opettanut monia kuuluisia pukusuunnittelijoita kuten Erika Turusta. Olemme edelleen hyviä ystäviä.”

 

Suomen Erasmus-kautensa jälkeen Pantouvaki ehti opiskella ja opettaa useissa korkeakouluissa sekä tehdä väitöksen ja työskennellä myös lavastus- ja pukusuunnittelijana muun muassa Milanon La Scalan oopperatalossa. Ympyrä sulkeutui, kun hän 18 vuotta myöhemmin palasi Suomeen ja aloitti työskentelyn pukusuunnittelun professorina Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa.

”Voin nyt opettajana ja tutkijana antaa takaisin jotakin täällä aikoinaan saamastani opista, jonka siemenet ovat kehittyneet ja kasvaneet kaikkien näiden vuosien ja kokemusteni aikana”, Pantouvaki täsmentää.

Vaikka lavastustaiteen laitos sijaitsee edelleen Hämeentiellä ja Helsingin pieni ydinkeskusta tuntuu Pantouvakin mielestä yhtä siistiltä, rauhalliselta ja toimivalta kuin vuonna 1994, paljon on muuttunut. Taideteollisesta korkeakoulusta on tullut osa Aalto-yliopistoa. Internetistä ja digitalisoitumisesta on tullut pysyvä osa lähes kaikkien arkea.

 

Tarve ja into tutkimiseen

Työ pukusuunnittelun ja tutkimuksen parissa on innostavaa. Pantouvakin viimeisin ylpeyden aihe on keväällä lanseerattu vertaisarvioitu julkaisu Studies in Costume & Performance, jota hän toimittaa yhdessä kahden englantilaisen kollegan, Donatella Barbierin ja Kate Dorneyn kanssa.

Viimevuotinen Critical Costume -tapahtuma onnistui myös hyvin. Se nosti esille pukusuunnittelun tutkimuksen metodologiaan liittyviä kysymyksiä niin 32 taiteilija-tutkijan presentaatioiden kuin kolmipäiväisen näyttelyn avulla. Ensi vuonna Pantouvakin ryhmällä on seminaari Taiwanissa pidettävässä World Stage Design -tapahtumassa, joka vastaa maailman lavastajien ja pukusuunnittelijoiden olympialaisia.

Nyt on jo liikuttu eteenpäin ajoista, jolloin lyhytfilmin pukujen valinta siirrettiin usein jonkun tyylitajuisen tyttöystävän harteille. Tänään tehtävään palkataan useimmiten ammattimainen pukusuunnittelija kehittelemään kokonaiskonseptia yhdessä ohjaajan ja käsikirjoittajan kanssa. Pukusuunnittelua koskevaa tutkimusta ei kuitenkaan ole tehty kovinkaan paljon, koska alan ammattilaisilta on puuttunut tarpeellinen tutkijan koulutus.

Pantouvakin mukaan on jo korkea aika tutkia ja kartoittaa syvemmin ja laajemmin pukusuunnittelun ja pukusuunnittelijoiden roolia ja merkitystä esiintyjien identiteettien määrittelyssä, tarinankerronnassa sekä taiteellisten ja kulttuuristen vaikutelmien luomisessa.

”Tähän asti pukusuunnittelusta ovat kirjoittaneet lähinnä teatteriteoreetikot, joilta puuttuu syvempi omakohtainen kokemus ja näkemys alan ydinasioista. Nyt on itse pukusuunnittelijoiden vuoro kertoa, mistä pukusuunnittelussa on kyse.”

Pantouvakin ryhmä lähestyy Pukututkimuksen metodologiat -hankkeen aiheita tapaustutkimuksen kautta. Päätavoitteena on luoda vahva metodologinen strategia pukusuunnittelun luovien prosessien, pukujen valmistuksen ja merkitysten tutkimiseen kaikilla esittävän taiteen alueilla. Lisäksi pyritään kartoittamaan alan kansainvälistä tutkimusta ja tutkijoita: keitä nämä harvalukuisat tutkijat ovat ja mitä he tekevät.

”Me myös koulutamme uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita. He eivät välttämättä ole iältään kovin nuoria. Heillä saattaa olla jopa 30 vuoden työkokemus pukusuunnittelijana, mutta tutkijoina he ottavat vasta ensiaskeleitaan.”

Pantouvakin johtaman tutkimusryhmän aiheet vaihtelevat suomalaisten 1930–60-lukujen elokuvien puvustuksista ja Liisi Tandefeltin pukusuunnittelusta nykytanssin esintymispukuihin, digitaalisten työkalujen käyttöön pukusuunnittelussa ja pukusuunnittelun merkitykseen tietokoneella tuotettujen CGI-elokuvien hahmojen luomisessa. Entinen tanssija Jorge Santoval puolestaan tarkastelee ihmisten itsensä kehittelemiä ”roolipukuja” laajemmin osana arjen pukeutumiskulttuuria. Hän haastattelee mm. drag-kulttuurin edustajia sekä kanadalaisia jalkapallofaneja, jotka pukeutuvat kannattamansa joukkueen väreihin, kun menevät katsomaan ottelua.

Tapaustutkimusten pohjalta ryhmä pyrkii esittämään ehdotuksia siitä, miten pukusuunnittelun merkitystä ja vaikutusta voi tarkastella eri näkökulmista ja kuinka aiheita ja ajatuksia voi kehitellä eteenpäin seuraavissa alan tutkimusprojekteissa.

 

 

Puvun henkilökohtaistaminen

Sofia Pantouvakin omat tutkimusaiheet pohjaavat hänen kahteen suunnitteluprojektiinsa, jotka hän toteutti läheisessä yhteistyössä Teatterikorkeakoulun näyttelijöiden ja Sibelius-Akatemian laulajien kanssa.

”Teatterikorkeakoulun projektissa tapasin näyttelijöitä harjoitusten lisäksi myös kahden kesken. Keräsin talteen keskusteluissa esille nousseita muistoja, mieltymyksiä ja muita tärkeiksi koettuja asioita, jotka integroin osaksi pukuja. Koristeisiin ilmestyi viittauksia mm. eläimiin, kasveihin ja lomapaikkoihin. Kun näyttelijät näkivät henkilökohtaistetut pukunsa, he tunnistivat ne omikseen kertomustensa pohjalta syntyneistä yksityiskohdista, vaikka he eivät välttämättä edes muistaneet puhuneensa niistä.

Sibelius-Akatemian Myrsky-projektiin Pantouvaki pyysi avuksi myös omia oppilaitaan, jotka saivat haastatella laulajia näiden taustahistoriasta, eri paikkoihin liittyvistä tuntemuksista, lempiväreistä ja -materiaaleista. Pantouvaki pyysi myös jokaista esiintyjää tuomaan harjoituksiin tietyn objektin, joka liittyi prosessin senhetkisen tilanteen nostattamiin tuntemuksiin ja ajatuksiin.

”Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia esineitä esiintyjät toivat harjoituksiin. Eräs esiintyjä toi lusikan. Sillä hän viittasi kiireisiin päiviin, joiden aikana ei ehditty pitää kunnollista lounastaukoa. Sekin analysoitiin ja otettiin mukaan suunnitteluprosessiin, jossa henkilökohtaistettujen pukujen kuvioaiheita, värejä ja yksityiskohtia luotiin haastateltujen antaman informaation pohjalta. ”

Projektin aikana Pantouvaki pystyi tarkastelemaan, miten esiintyjän omien kertomusten pohjalta henkilökohtaistettu roolipuku muuttui tälle paljon läheisemmäksi ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttaisi myös esiintyjän suoritukseen ja yleisön reaktioihin.

”Välitän esiintyjistä ja siitä, minkälainen olo heillä on roolipuvussaan. Uskon että he esiintyvät paremmin, jos roolipuvut suunnitellaan henkilökohtaisemmiksi ja mukavammiksi yhteistyössä heidän kanssaan. Myös minä koin nämä projektit hyvin läheisiksi ja muistelen niitä vieläkin hyvillä mielin. ”

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 29.8.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »