Näkökulmia hyvinvointiin keskiaikaisista lääkeresepteistä

14.7.2016

Valkoviiniä silmäsairauksiin ja koiruohoa unettomuuteen – keskiajalla sairaita ei jätetty kärsimään ilman parannuskeinoa. Historiantutkija ja Suomen Akatemian tutkijatohtori Susanna Niiranen tutki viime vuonna päättyneessä tutkimusprojektissaan Suomen ja Etelä-Euroopan alueella 1300–1400-luvulla laadittuja lääkereseptejä. Reseptikokoelmat kertovat aikakaudesta, jolloin terveys ja hyvinvointi puhuttivat.

”Kiinnostus terveyteen on universaalia, ja meidän aikanamme terveys- ja hyvinvointipuhe on hyvin pinnalla. Se on tärkeä aihe, josta koin voivani löytää tutkimuksellani uutta sanottavaa”, Niiranen kertoo. Akatemian rahoittamassa projektissa Niiranen perehtyi paitsi resepteihin myös keskiaikaisiin yhteisöihin niiden takana. Niiranen on sittemmin työskennellyt research associate -nimekkeellä Oxfordin yliopistossa ja yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa.

Uusia lähestymistapoja keskiajan lääketieteeseen

Keskiajan lääketieteellinen kirjallisuus oli tyypillisesti laadittu latinaksi, jota osasivat kirjoittaa ja lukea vain luostareiden ja yliopistojen oppineet. Niiranen on tutkinut Naantalin luostarissa ja Välimeren alueella kirjoitettuja reseptikokoelmia, jotka olivat kansankielisiä. Latinan sijaan Niirasen tutkimat reseptit oli laadittu ruotsiksi ja Välimeren alueella puhutulla oksitaanin kielellä.

”Keskiajan lääketieteen kansankielinen traditio on vähemmän tutkittu lähde keskiajan terveysajatteluun.  Kaikki tieto parantamisesta ei tullut vain oppineesta kulttuurista, vaikka asiaa käsittelevät lähteet ovatkin säilyneet pääasiassa sieltä.”

Niirasen mukaan kansankieliset reseptikokoelmat kertovat paljon keskiajan ihmisen maailmankuvasta. Kasvilääkintä, kristillinen retoriikka ja magia ilmenivät sulassa sovussa kirjoituksissa, jotka oli suunnattu latinaa taitamattomille maallikoille.

Kansankieliset reseptikokoelmat mahdollistivat myös vertailun maantieteellisten alueiden välillä. Niiranen löysi aineistoistaan sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia.

”Suomesta puhutaan usein periferiana. Tutkimuksessani selvisi, että monet ideat ja vaikutteet ovat saapuneet myös tänne pohjoiseen ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta välimerellisiä vaikutteita myös muokattiin omaan ympäristöön sopiviksi.”

Lääkeresepteissä sovellettiin Suomen alueella kasvavia lajeja. Esimerkiksi basilika voitiin korvata jollakin muulla pohjoisemmalla yrtillä. Niirasen mukaan monimutkaiset ohjeet ja eksoottiset ainesosaluettelot oli tarkoitettu varakkaammille, mutta yksinkertaisimmat reseptit sopivat myös vähävaraisille.

Vieraita ja tuttuja sairauksia

Lääkereseptien perusteella keskiajalla kaikkein tavanomaisimpia sairauksia olivat hammas-, silmä- ja korvavaivat. Reseptien joukosta löytyi lisäksi nykypäivän ihmisellekin tuttuja kuumetauteja, mutta keskiajan ihmiset käyttivät sairauksista toisenlaisia nimityksiä. Niiranen myös huomauttaa, että kaikki sairaudet eivät olleet edes täysin samoja kuin tänä päivänä.

Toisaalta jotkut 1300–1400-luvulla eläneiden ihmisten kokemista vaivoista tuntuvat hyvinkin moderneilta. Reseptikokoelmista löytyi valtavasti ohjeita unettomuuden hoitoon.

”Vaikka nykyisin usein ajatellaan unettomuuden johtuvan nykyisestä elämäntyylistämme, kärsivät ihmiset jo keskiajalla vähäisestä tai huonosta unesta. Keskiajalla ei ollut sähkövaloa, ja ihmiset tekivät paljon ruumiillista työtä ulkona.  Voisi ajatella unensaannin olleen keskiajalla helppoa nykymääritelmien valossa, mutta tutkimukseni on osoittanut toisin.”

Uni olikin yksi terveyden kannalta tärkeänä pidetyistä asioista. Keskiajalla korostettiin tasapainoa muun muassa levon, liikkeen, ravinnon, tunteiden ja ihmissuhteiden välillä. ”Jo keskiajalla terveyteen ja sen ylläpitämiseen suhtauduttiin hyvin kokonaisvaltaisesti”, Niiranen kertoo.

Yli 600 vuotta vanhoilla hoito-ohjeilla annettavaa nykyajalle

Keskiaikaisissa resepteissä käytettiin vielä nykyäänkin tunnistettavia vaikuttavia ainesosia. Esimerkiksi keskiajalla sydänvaivoihin käytetystä digitaliksesta, eli sormustinkukasta, on synteettisesti kehitetty sydänlääke.

Niirasen mukaan luonnontieteilijät ovat osoittaneet kiinnostusta hänen tutkimiaan lääkereseptejä kohtaan. ”Lääketutkimus on kiinnostunut historiasta löytyvistä uusista tai vanhoista lääkekasveista. Keskiaikaisten lääkkeiden ainesosia voidaan hyödyntää nykyajan lääkekehityksessä tai kosmetiikassa”, Niiranen kertoo.

Niirasen tutkimuksen tärkein johtopäätös on se, että keskiajalla ihmiset eivät jääneet terveyspulmineen yksin.

”Keskiaika nähdään usein pimeänä sotien ja sairauksien aikana, mutta tutkimistani lääketieteellisistä teksteistä välittyi halu parantaa. Sairauksia ei aina nähty synnin palkkana, vaan niitä selitettiin myös fyysisillä syillä. Keskiajan lääkäreillä oli samanlaiset eettiset velvoitteet hoitaa sairaita kuin nykyäänkin.”

Tutkimus osoitti, että keskiaikaiset hoitotavat kannustivat lääkärin tai muun parantajan ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen. Resepteillä ja parantajilla oli välittävä ja hoivaava rooli, joka saattoi olla hyvinkin tärkeä potilaan tervehtymisen kannalta. Myös nykyisin puhutaan plasebovaikutuksesta, jota Niirasen mukaan ei pidä väheksyä.

”Uskon, että vuorovaikutus on tärkeämpi osa parannusprosessia kuin arvaammekaan. En tietenkään halua keskiaikaista lääketiedettä takaisin, mutta näissä asioissa menneisyydellä voisi olla paljonkin sanottavaa ”, Niiranen toteaa.

Teksti: Hanna Talikka
Kuva: Marjo Aaltomaa

Viimeksi muokattu 14.7.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »