Monien tulkintojen Viipuri

8.7.2016

Viipurin symboleja suomalaisten mielissä: Viipurin linna, Jussi Mäntysen Hirvi-veistos sekä Alvar Aallon suunnittelema kirjasto.

 

Viipurin kaupungilla on suuri symbolinen merkitys sekä suomalaisille että venäläisille. Kaupungin historiaa käsitellyt seminaari järjestettiin Suomen Akatemian tutkimushankkeen puitteissa Viipurissa kesäkuussa.

Kaupunkitilan merkitykset ennen ja nyt -tutkimushanke tarkastelee Viipurin kaupunkia 1500-luvulta nykypäivään. Loppusuoralla olevan hankkeen tavoitteena on selvittää, millaisten historiallisten prosessien kautta Viipurin kaupunkitila on muodostunut ja millaisia merkityksiä kaupungille, sen rakennuksille ja tiloille on aikojen saatossa annettu.

Tutkijat lähestyvät kaupunkia toisaalta konkreettisena tilana, johon sodat, tulipalot ja kaupunkisuunnittelu ovat jättäneet jälkensä. Toisaalta tutkijoiden kiinnostuksen kohteena on Viipuri kuviteltuna ja tulkittuna tilana, joka näyttäytyy erilaisena suomalaisten ja venäläisten mielissä.

Tutkimushankkeen osapuolia ovat Itä-Suomen yliopiston Historia- ja maantieteiden laitos sekä Pietarin valtionyliopiston historian laitos. Projektiryhmässä on yhdeksän suomalaista ja kymmenen venäläistä tutkijaa. Hanketta johtavat Suomessa professori Kimmo Katajala ja Venäjällä professori Sergei G. Kashchenko. Suomen Akatemia rahoittaa hanketta vuosina 2014–2016 osana Ihmisen mieli -tutkimusohjelmaa.

Hankkeet tulokset kootaan kirjaksi, joka ilmestyy loppuvuodesta. Englanninkielisen teoksen Meanings of an Urban Space. Understanding the historical layers of Vyborg julkaisee saksalaiskustantamo Lit Verlag.

Kartat tutkijan apuna

Viipurista tiedetään vähän, mutta puhutaan paljon, sanoi professori Jukka Korpela Itä-Suomen yliopistosta. Historiallisten karttojen avulla on pystytty selvittämään, millainen kaupunki on ollut ennen tulipaloja. Nykytekniikka mahdollistaa karttojen digitoimisen, yhdistelyn ja monenlaisen eteenpäin kehittelyn.

Kun on yhdistetty Viipurin karttoja 1600-luvun alkupuolelta aina 1800-luvun loppupuolelle, havaitaan, miten kaupungin historiallinen keskus on ajan saatossa siirtynyt, ja millaisia vaikutuksia muurin purkamisella ja sotilasrakentamisella on ollut. 1600-luvulla teknologia oli kuitenkin alkeellista, ja kartoissa esiintyy paljon mittausvirheitä. ”Mittausvirheet kasvoivat usein mittauksen edetessä, koska ei käytetty kolmiomittausta”, kertoi tutkija Antti Härkönen Itä-Suomen yliopistosta.

 

”Valeporvarit” hyötyivät kaupunkioikeuksista


Viipurilla oli 1800-luvun alussa kahdet kasvot, viralliset ja epäviralliset. Dosentti Piia Einonen Jyväskylän yliopistosta kertoi ajasta, jolloin tullirajat ja kaupunginmuurit menettivät merkityksensä. Kaupunkiin tulijan piti kuitenkin aina rekisteröityä, vaikkei fyysisiä portteja ollut. Tilapäinen työvoima liikkui vapaammin, mutta etenkin juutalaisia ja irtolaisia kontrolloitiin tiukasti. 

Virallinen Viipuri hahmottuu säilyneistä asiakirjoista. Todellisuus oli toisenlainen, sillä valvominen muuttui vaikeammaksi, kun fyysiset rajat olivat hävinneet. Viipurin kautta kulki paljon liikennettä, sillä se oli reitti Pietariin. Esimerkiksi maaorjia tuli kaupunkiin luvatta. He majoittuivat esikaupunkeihin.

Vilkkainta liikennettä aiheuttivat venäläiset kauppiaat. Alettiin puhua valeporvareista, joilla tarkoitettiin venäläisiä kauppiaita, jotka olivat virallisesti kirjoilla Viipurissa, vaikka asuivat muualla. Viipurin kaupunkioikeudet takasivat heille paremman kohtelun suomalaisina porvareina.

 

Kaupunkisuunnittelu tarttui esikaupunkien ongelmiin

1920–1930-luvulla esikaupunkien hallitsematonta kasvua pidettiin Suomessa ongelmana. Esikaupunkien rakennuskanta oli ränsistynyttä ja kuolleisuus suurta. Kaupunkisuunnittelusta tuli hallinnon työkalu, jolla pyrittiin vaikuttamaan koko yhteiskunnan kehitykseen, kertoi tutkija Jussi Semi Itä-Suomen yliopistosta.

Ilmiö näkyi myös Viipurissa, jonka pääarkkitehdiksi tuli suomalainen Otto-Iivari Meurman. Hän otti suunnitteluun vaikutteita Saksasta ja muualta Keski-Euroopasta.

Erilaisilla suunnitteluelementeillä pyrittiin luomaan esikaupunkeihin kontrollia ja järjestystä. Taloudellisuus ja tehokkuus olivat ajan keskeisiä arvoja. Maaseutua pidettiin kaupunkia terveellisempänä ympäristönä, joten kaupunkeja kehitettiin myös viherrakentamisella.

 

Esimerkki historian poliittisesta käytöstä

Palataan vielä keskiajalle. Keskiaikainen Viipuri on professori Jukka Korpelan mukaan erinomainen esimerkki historian käytöstä. ”Sukulaisilla on tapana kutsua Viipuria vapautetuksi alueeksi. Mutta onko Viipuri vapautettu, valloitettu vai luovutettu? Kaikki ovat yhtä hyviä näkökulmia asiaan”, Korpela totesi.

Historia on poliittinen tiede, Korpela muistutti. ”Historia on siitä hyvä tiede, että se on luotu legitimoimaan valtaa. Se on satu, joka legitimoi uskontoa ja ruhtinaan valtaa.”

 

”Itse asiassa Viipurin historiasta tiedetään vähän, mutta siitä kerrotaan paljon. Se on muodostunut tärkeäksi, koska Viipuri on tärkeä suomalaisille, mutta myös nykyisille venäläisille. Sen historia muodostaa osan meidän identiteetistämme.”

Näkökulmasta riippuen Viipuri on läntisten valloittajien ja ristiretkeläisten tukikohta, jolla uhataan Venäjää, taikka läntisen sivilisaation etuvartioasema. Keskiajalla nykyisiä kansakuntia ei kuitenkaan vielä ollut. ”Historia ei voi eikä saa legitimoida mitään. On hauskaa katsoa, kun sitä käytetään poliittisesti, mutta ei sitä saa tosissaan ottaa”, Korpela varoitti.

Mahtava linna

Viipuri oli tärkeä kauppakeskus viikinkien ja hansakaupan aikaan. Se on esitetty myös Ruotsin ulkopolitiikan keskuksena.  Viipuria voi tarkastella yhtenä kolmesta ruotsalaisesta kaupungista, jossa on ollut kaupunginmuuri. Ruotsalaisten rooli on jäänyt historian kertomuksissa yleensä sivuosaksi. ”Heitä voidaan pitää korkeintaan ristiretkeläisinä ja vihollisina”, Korpela totesi.

Ruotsalaiset perustivat Viipurin linnan vuonna 1293. Siitä huolimatta linnaa pidetään näkökulmasta riippuen joko vanhana suomalaisena tai vanhana venäläisenä linnana.

Viipurin linna kesti ensimmäiset neljä piiritystä, jotka tapahtuivat ennen tuliaseiden aikakautta, kertoi Kirill Nazarenko Pietarin valtionyliopistosta. Sen jälkeen kaupunkilaiset joutuivat kohtaamaan tuhon kolmesti. Yksi piiritys onnistuttiin vielä torjumaan. Viipurin linna tiedettiin 1700-luvun lopulla niin vahvaksi, ettei sinne yritettykään hyökätä.

Myöhemmin Viipurin linnasta on tullut symboli suomalaisten puolustustaistelulle. Kirjallisuus on luonut suomalaisten tutkijoiden mukaan liioitellun kuvan mahtavasta, isosta Viipurin linnasta. Viipurin linna symboloi suomalaista sisua, karjalaisuutta, menetettyä Karjalaa ja länsi vastaan itä -asetelmaa. ”Se on kaiken symboli”, summasi tutkija Jani Karhu Itä-Suomen yliopistosta.

Viipurin ihana menneisyys yhdistettynä siihen, että kaupunki on menetetty, on synnyttänyt vilkkaan muisteluperinteen Suomessa.

Monrepos pääsi rappeutumaan

Monrepos on Viipurin pohjoisosassa sijaitseva puisto- ja luonnonsuojelualue. Se oli aikanaan yksi Suomen tunnetuimmista puistoista. Puiston pääportti on kopio alkuperäisestä, ilmeisesti Carl Ludvig Engelin suunnittelemasta portista.

Puistossa on perinteiselle maisemapuistolle tyypillisiä puusta tehtyjä siltoja, huvimajoja ja muita elementtejä. Narkissoksen lähteen vedellä on uskottu olevan parantavia voimia.

Ludwigsteinin saarella, korkean mäen huipulla on goottilaistyylinen linna. Se on hautakappeli, jonka rakennutti 1820-luvulla vanhempiensa hautapaikaksi kartanon silloinen omistaja Paul Nicolay. Kävijät saavat tyytyä ihailemaan muistomerkkiä kauempaa, sillä saareen ei pääse.

Sodan jälkeen puisto ja siellä sijaitseva kartano pääsivät ränsistymään pahasti. Monrepos’n kartano toimi sodan jälkeen sotilaiden lepokotina, kertoi dosentti Yury Shikalov Itä-Suomen yliopistosta. ”Sotilaat tekivät tuhoa ja hävittivät muun muassa Väinämöisen patsaan.” Patsas on sittemmin rekonstruoitu.

1950-luvulla Monrepos’ta tehtiin kulttuuri- ja lepopuisto, jollainen piti olla Shikalovin mukaan jokaisessa Neuvostoliiton kaupungissa. Puistossa oli esimerkiksi karuselli. Myöhemmin puisto annettiin urheilijoiden käyttöön, minkä johdosta sen luonto alkoi kärsiä. ”Kartano pääsi huonoon kuntoon, eikä sitä korjattu kunnolla. Freskojen päälle vedettiin maalikerros”, Shikalov kertoi.

 Väinämöisen patsas, maisemapuistolle tyypillinen puusta tehty silta ja Monrepos'n portti.

 

Teksti ja kuvat: Tuula Toivio

 

 

Viimeksi muokattu 8.7.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »