EN

Matalat hierarkiatasot helpottavat strategista tutkimusta

30.11.2016

Suomen strategista tutkimusta helpottavat matalat hierarkiatasot, sillä ne mahdollistavat tutkijoille pääsyn tapaamaan maan ylintä poliittista ja elinkeinoelämän johtoa. Näin vuorovaikutus tutkijoiden ja päättäjien sekä virkamiesten välillä helpottuu, mikä taas auttaa tutkimuksen suuntaamisessa yhteiskunnan tarvitsemille aloille.

Matalat hierarkiatasot ovat mahdollistaneet muun muassa sen, että strategisen tutkimuksen ohjelmajohtajat ovat päässeet yhdessä strategisen tutkimuksen neuvoston STN:n puheenjohtajan Per Mickwitzin kanssa keskustelemaan valtioneuvoston kanssa. Samoin tutkijat ovat päässeet keskustelemaan eduskunnan tulevaisuus- ja sivistysvaliokuntien kanssa.

Strategisen tutkimuksen rahoitusta ei ole vielä kovinkaan monessa maassa eikä mallia ole haettu suoraan mistään. Tanskassa ja Yhdysvalloissa on hieman saman tyyppinen malli käytössä. Toisen tyyppinen malli maailmalla on Government Scientific Adviser eli henkilöitä, jotka neuvovat hallintoa tieteen näkökulmasta. Koska sen tyyppistä toimintaa on useassa maassa, alan toimijat ovat perustaneet kansainvälisen verkoston INGSA:n. Nämä tieteelliset neuvonantajat voivat toimia joko hallituksen tai parlamentin alaisuudessa.

Suomessakin on malleja, joissa tutkijat toimivat hallinnon neuvonantajina. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset paneelit kuten esimerkiksi biotalouspaneeli, joka on työ- ja elinkeinoministeriön asettama, hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli tai Sitran isännöimä kestävän kehityksen paneeli. Lisäksi valtioneuvoston kansliaan on perustettu nykyisen hallitusohjelman mukaisesti riippumaton ja itsenäinen lainsäädännön arviointineuvosto. Sen tehtävänä on antaa lausuntoja hallituksen esityksistä ja niiden vaikutusarvioinneista. Myös tässä neuvostossa on vahva tieteellinen edustus.

Poliittista ohjausta vain ylimmällä tasolla

Strategisen tutkimuksen rahoitus toimii kuitenkin eri tavoin kuin neuvoa-antavat elimet. Sen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin tutkimuksen keinoin.

Paljon on epäilty korkean tason poliittisen ohjauksen laajuutta. Mutta tässäkin rahoitusmuodossa ideat syntyvät tutkijoiden aloitteesta. Suomen Akatemian yhteydessä toimiva STN pyytää tutkijoilta ehdotuksia näistä teemoista, ennen kuin se päättää, mitä teemoja se ehdottaa valtioneuvostolle, joka päättää ne. Siihen päättyy poliittinen ohjaus. Sen jälkeen STN valmistelee teemojen pohjalta ohjelmat, joista tutkijat hakevat rahoitusta aihepiirin konsortioille eli laajoille yhteishankkeille. Ohjelmiin on käytettävissä 55 miljoonaa euroa vuodessa.

Toki valtioneuvosto paneutuu aiheisiin päättäessään strategiseen tutkimukseen valittavista teemoista, joita STN sille esittää. Mickwitz pitääkin tärkeänä sitä, että valtioneuvosto kerran vuodessa perusteellisesti pohtii, millaisiin kysymyksiin pitäisi tutkimuksen avulla etsiä ratkaisuja ja mistä pitäisi saada uutta tietoa.

”Tärkeätä on myös se, että tutkimusaiheet ovat laajoja, eivät liian yksityiskohtaisia kysymyksiä. Muutoin menetämme tutkijoiden osaamisen ja luovuuden. He tietävät, mitä on jo tutkittu muualla ja mitä Suomessa kannattaa tutkia annetuista teemoista”, perustelee Mickwitz ohjelmien laaja-alaisuutta. Jo laki Suomen Akatemiasta määrittelee, että strategisten hankkeiden tulee olla monitieteisiä. Hän kertoo, kuinka esimerkiksi robotiikan tutkijat ovat yhdistäneet voimansa filosofien ja sosiologien kanssa.

Vuorovaikutus uusi toimintapa

Keskeistä Suomen mallissa on myös vuorovaikutuksen korostaminen. Konsortioiden on pitänyt tehdä jo hakuvaiheessa niin sanotut vuorovaikutussuunnitelmat siitä, miten tutkimustiedon tarvitsijat ja käyttäjät osallistetaan tutkimushankkeeseen. Ensimmäisessä haussa tämä aiheutti paljon hämmennystä, mutta monet löysivät hyviä ratkaisuja. Konsortioihin on esimerkiksi palkattu hyvinkin korkeatasoista väkeä, kuten informaatiotutkimuksen professori, tietojohtamiseen erikoistunut professori ja Suomen Kansallisoopperan entinen viestintäjohtaja. Myös viestintätoimistoja on värvätty hoitamaan vuorovaikutusta. Viestinnässä on otettu käyttöön uudet välineet kuten sosiaalinen media ja blogit.

Kun edellytetään vuorovaikutusta, se on aiheuttanut lisää kysymyksiä. Jotkin hankkeet ovat ilmoittaneet, että tuloksia tulee vasta muutaman vuoden päästä. Ne ovat ratkaisseet ongelman esimerkiksi niin, että alkuvaiheessa on sidosryhmien kanssa pohdittu tutkimustarpeita.

”Tähän liittyvät jännitteet perustuvat aika paljon yksipuoliseen mielikuvaan, jossa tutkijan rooli on aina ollut tulla kertomaan jokin tulos, joka ratkaisee muualla olevan pulman. Me tavoittelemme aidommin dialogista prosessia siitä, mitä tietotarve tarkkaan ottaen on. Yksi visio tässä on, että poliittisen päätöksentekijän mielessä on haaste, johon hän haluaa ratkaisun, ja meidän prosessissamme syntyy tästä yhteinen käsitys tieteellisen tiedon perusteella”, visioi strategisen tutkimuksen yksikön johtaja Jussi Vauhkonen, joka johtaa Suomen Akatemiassa rahoituksen valmistelua ja hallinnointia. Mickwitzin mukaan ongelmat ovat usein niin moniulotteisia, että keskustelemalla laajalla osallistujajoukolla voidaan helpommin saada monipuolinen tietopohja ja tiedettä monista eri näkökulmista.

Strategisessa tutkimuksessa ei unohdeta perinteisiä tieteellisiä toimintatapoja. Hankkeiden tulee tuottaa myös korkeatasoisia tieteellisiä julkaisuja. ”Jos ei tehdä tiedettä, se olisi katastrofi! Pitää saada myös muiden tutkijoiden palautetta”, korostaa Mickwitz.

Kansainvälinen yhteistyö olennainen osa

Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa strategista tutkimusta. Mickwitzin mukaan sitä on vähintään yhtä paljon kuin muissa Suomen Akatemian hankkeissa. Myös ulkomaisia osapuolia voidaan rahoittaa. Tärkeintä on se, että heidän tuottamansa tieto tukee suomalaista päätöksentekoa. Ryhmiä onkin Yhdysvalloista saakka.

”Suomalainen tiedeyhteisö näyttää itse ohjautuvan siihen suuntaan, että keskustelukumppanit löytyvät ulkomailta. Niissäkin konsortioissa, joissa ei ole ulkomaista osahanketta, on jokin ulkomainen keskustelukumppani mukana”, kertoo Vauhkonen. Tämä näkyy joko liikkuvuussuunnitelmissa tai siinä, että hankkeella on ulkomaisten kumppaneiden muodostama neuvottelukunta. Lisäksi kansainvälisiä huipputoimijoita kuten maailman terveysjärjestö WHO, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ja IIASA (International Institute for Applied Systems Analysis) on joissakin konsortioissa mukana. Myös vuorovaikutussuunnitelmissa huomioidaan kansainvälinen yhteistyö.

Käytännössä ryhmiä pitää kuitenkin johtaa Suomessa. Toiminnan edellyttämä vuorovaikutus vaatii paljon läsnäoloa Suomessa.

Lisää tietoa STN:stä http://www.aka.fi/fi/strategisen-tutkimuksen-rahoitus2/ 

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuva: Marjo Aaltomaa

Viimeksi muokattu 30.11.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »