Kohti pohjoista!

29.3.2016

Lintujen kevätmuutto on käynnissä. Kuvan laulujoutsenet ylittivät Vanhankaupunginlahden maaliskuun lopulla. Tulevaisuudessa yhä useammat joutsenet eivät syksyisin suuntaakaan etelään, vaan viettävät talvensa Suomessa. Sama pätee moniin muihin eurooppalaisiin vesilintuihin. Ilmaston lämpeneminen vauhdittaa lintujen siirtymistä kohti pohjoista.

Kun Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa työskentelevä akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen aloitti lintuharrastuksensa 1980-luvun lopussa, saattoi Helsingissä nähdä talvella lähinnä Tokoinrannassa ja Töölönlahdella sinnitteleviä sinisorsia. Nyt Suomen rannikkoalueilla ja lounaissaaristossa talvehtii vuosittain yli 100 000 vesilintua. Määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Kun eri lajeille suotuisat lämpötilavyöhykkeet siirtyvät ilmastonmuutoksen myötä kohti pohjoista, linnuille jää kolme reagointivaihtoehtoa. Ne voivat joko sopeutua muutokseen evoluution myötä, siirtyä lämpötilavyöhykkeen mukana kohti pohjoista tai kuolla sukupuuttoon. Monet tulokset osoittavat, että linnut ovat valinneet siirtymisen kohti pohjoista. Tämä näkyy tulevaisuudessa Suomen talvilintukannan runsastumisena ja vastaavasti Keski-Euroopan talvilintukannan pienenemisenä.

Talvilintujen lisäksi myös lajien pesimäaikaiset runsaudet ovat siirtyneet kohti pohjoista.

”Suomessa keskimääräinen maalintujen yksilö on siirtynyt reilut neljä metriä päivässä eli noin 1,6 kilometriä vuodessa kohti pohjoista”, täsmentää Aleksi Lehikoinen, joka tutkii lintuja elinympäristömuutosten indikaattoreina.

”Ilmasto on samassa ajassa siirtynyt noin neljä kertaa nopeammin. Joten vaikka linnut ovat kovin liikkuvaisia, nekin laahaavat ilmastonmuutoksen perässä. ”

Muutosnopeus ei kuulosta alkuun kovin hurjalta, Lehikoinen toteaa. ”Jos kuitenkin omaa kotia ja kaikkia huonekaluja pitäisi siirtää päivittäin tai vaikka vain vuositasolla kohti pohjoista, niin varmaan se alkaisi närästää jossakin vaiheessa”, hän vertaa.

Lintuharrastajat apu tutkimukselle

Levinneisyysalueiden siirtymistä on tavattu muillakin eläinlajeilla kuin linnuilla. Linnut sopivat kuitenkin erityisen hyvin elinympäristömuutoksista kertoviksi tutkimusvälineiksi, koska niistä on olemassa ylivertaisen laajoja aineistoja moniin muihin lajiryhmiin verrattuna. Kun halutaan tutkia pitkäaikaisia muutoksia, pitää tutkimus perustaa pitkältä aikaväliltä kerättyyn aineistoon. Kiitos lintuaineistojen laaja-alaisuudesta kuuluu osittain innokkaille lintuharrastajille, jotka ovat jo vuosikymmenten ajan osallistuneet lintujen laskentoihin.

Tärkeimpiin laskentoihin kuuluvat talvilintulaskenta sekä pesimäaikainen laskenta. Talvilintulaskentoihin otettiin mallia amerikkalaisesta Christmas bird count -laskennasta, ja ensimmäiset laskennat alkoivat Suomessa jo vuosina 1956–57. Niiden aikasarjat ovat Euroopan pisimmät. Pesimälintujen laskentoja on tehty 1970-luvulta lähtien. Ne kattavat suuremman lajimäärän kuin talvilaskennat, koska osa pesivistä linnuista on muuttajia.

Nykyisin laskentoihin osallistuu noin tuhatkunta vapaaehtoista lintuharrastajaa. Käytännössä talvilaskennoissa kuljetaan noin 10 kilometrin matka ja lasketaan kaikki, mitä nähdään reitin varrella. Reittejä on koko maassa yhteensä noin 600 aina Utsjokea myöten. Lehikoinen kävi juuri omalla reitillään Espoossa. Talvi oli hänen 24. laskentatalvensa.

”Laskentoja tehdään usein ryhmissä, jolloin hieman kokemattomampikin voi tulla mukaan oppimaan ja näkemään, ettei kyse ole mistään scifistä. Sosiaalinen aspekti on tehnyt talvilaskennasta suosituimman vuosittaisen seurannan”,Lehikoinen sanoo.

Lintuharrastajat voivat auttaa myös kerryttämään pesäkorttiaineistoja, joita on kerätty 1950-luvulta lähtien. Pesän löytäjä voi ilmoittaa Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, kuinka monta ja minkä linnun munaa tai poikasta pesässä on. Vastaavasti ilmoituksen voi tehdä löytämästään elävästä tai kuolleesta rengastetusta linnusta.

Suomi on varsin aktiivinen rengastajamaa. Noin 500 vapaaehtoista rengastajaa käyttää huomattavan osan vapaa-ajastaan lintujen rengastamiseen tai siihen liittyvään oheistoimintaan. Ensimmäinen Suomessa rengastettu lintu oli talitiainen, joka sai renkaan jalkaansa 2.2.1913.

Linnut ovat monille niin tuttuja ja läheisiä, että niiden avulla on suhteellisen helppo kertoa myös suurelle yleisölle, mitä maailmalla tapahtuu. Siksi lintuja koskevaa tutkimustietoa on esillä myös Luomuksen pysyvässä Muutosta ilmassa -näyttelyssä.

Talitintit hyötyvät ilmastonmuutoksesta

Lehikoisen johtamassa hankkeessa tarkastellaan elinympäristössä tapahtuvia muutoksia käyttäen lintuja esimerkkilajeina. Aineistojen avulla pyritään selvittämään, kuinka nopeasti eri lajit siirtyvät ja mihin suuntaan. Tutkijoita kiinnostaa myös, mitkä tekijät selittävät sitä, että toiset lajit reagoivat muutokseen voimakkaammin kuin toiset.

Hyvin monet eri tekijät ajavat eri lajien siirtymistä, mutta yksi asia on jo selvä. Saman lajin talviaikainen levinneisyyden muutosnopeus ei ole yhteydessä pesimäaikaiseen muutosnopeuteen. Tämä johtaa lajikohtaisesti vaihtuviin muuttomatkan pituuksiin.

Linnut eivät välttämättä siirry suoraan kohti pohjoista. Eri lajien vaihtelevat elinympäristövaatimukset ovat keskeisessä asemassa. 

”Suomi on rakenteeltaan varsin mosaiikkinen ja täynnä hyvin erityyppisiä ympäristöjä. Olemme huomanneet, että metsälintulajit ovat siirtyneet kohti koillista, mistä ne löytävät niille sopivia metsäalueita. Maatalousympäristössä viihtyvät lajit puolestaan leviävät luoteeseen kohti Pohjanmaan peltolakeuksia”, Lehikoinen selittää.

Paikkalintujen on huomattu siirtyvän nopeammin kohti pohjoista kuin muuttolintujen, koska paikkalinnut kokevat ilmastonmuutoksen voimakkaammin. Myös lintujen ruumiin koko on pantu merkille levittäytymisnopeuteen vaikuttavana tekijänä. Pienikokoiset linnut siirtyvät suurikokoisia nopeammin. Tämä liittyy siihen, että pidemmän sukupolven takia suurikokoisten lajien muutosnopeus on hitaampaa kuin nopeasti lisääntyvien pienikokoisten lajien. Levinneisyyksien siirtymistä ajavat ilmeisesti juuri nuoret yksilöt.

Esimerkiksi varikset siirtyvät hitaammin kuin talitintit, jotka lukeutuvat Lehikoisen mukaan myös ilmastonmuutoksesta hyötyviin voittajiin. Talitiaiset levittäytyvät voimakkaasti kohti pohjoista, kun niiden hengissä säilyminen paranee ilmaston lämpenemisen myötä.  

Ilmaston lämpeneminen on jo kasvattanut sellaisten lintujen kantoja, joiden levinneisyyden pohjoisreuna on kulkenut Suomessa.

”Mustarastaskanta on kasvanut voimakkaasti sekä talvella että kesällä. Myös tiklin kanta on runsastumassa. Vastaavasti järripeippo ja riekko, jotka aikaisemmin pesivät Etelä-Suomessa, ovat harvinaistuneet ja siirtyneet pohjoisemmaksi.”

Pikkulinnuista varpuset puolestaan on jo luokiteltu uhanalaisiksi, koska niiden kanta on pienentynyt lähes murto-osaan 1960-luvun lukemista. Varpuset ovat vähentyneet sekä maaseudulla että kaupungeissa. Lehikoisen mukaan ilmiön takana ei kuitenkaan ole todennäköisesti ilmastonmuutos saati mikään muukaan yksittäinen tekijä.

”Maaseudulla karjatilojen väheneminen lienee yksi syy varpusten vähenemiseen. Kaupungeissa avokompostien, pusikoiden ja pensasaitojen määrä on laskenut, mikä puolestaan köyhdyttää varpusten elinympäristöä ja ravinnonsaantimahdollisuuksia.”

Varpusia voi auttaa talviruokinnalla. ”Koska varpuset ovat suhteellisen vähän liikkuvia lintuja, ruokintapiste kannattaa laittaa pensaiden viereen, missä varpuset selvästi viihtyvät ”, Lehikoinen neuvoo.

Suojelualueet marginaalisia

Voimakkaimmin ilmaston lämpenemisen aiheuttama muutos ilmenee kuitenkin talvehtivien vesilintujen määrissä. Nyt kun jäät vähenevät Suomessa, vesilinnut pystyvät talvehtimaan merialueilla. Kymmenientuhansien talvehtijoiden joukkoon mahtuu niin isokoskeloita, uiveloita, tukkasotkia kuin telkkiä. Uivelot ovat EU:n lintudirektiivin erityissuojelukohteita.

”Näemme jo, että Irlannissa, Sveitsissä ja Ranskassa tiettyjen lajien talvimäärät ovat selvästi pienentyneet.  Samalla niiden määrät ovat puolestaan kasvaneet Ruotsissa ja Suomessa. Meillä talvehtivien isokoskeloiden määrät ovat moninkertaistuneet. Aikoinaan ne pakenivat pohjoisen talvia Hollantiin. Siellä niiden määrät ovat pudonneet alle puoleen viimeisten 30 vuoden aikana”, Lehikoinen kertoo.

Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, ei ollut tarvetta miettiä talviaikaisia lintujen suojelualueita. Nyt 20 vuotta myöhemmin tilanne on aivan toinen. Merialueillemme virtaa jatkuvasti enemmän talvehtivia lintuja, mutta Lehikoisen mukaan talviaikaiset suojelualueet ovat varsin marginaalisia. Suojelualueverkosto pitäisi päivittää ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Kyse olisi kansallisesta päätöksestä, joka ei vaatisi mitään yleiseurooppalaista toimenpidettä.   

”Suomen pitäisi varautua yhä suurempaan osuuteen talvehtivista eurooppalaisista vesilinnuista, vaikka meidän rannikkoalueistamme ei tulisikaan koskaan Hollannin tai Britannian rannikkojen kaltaista hotspottia. Kannattaisi kuitenkin selvittää tärkeät talvehtimisalueet sekä miettiä suojelutoimenpidesuunnitelmia esimerkiksi öljyonnettomuuden varalta”, Lehikoinen korostaa. 

Suomen Akatemian rahoituskautta on jäljellä kolme ja puoli vuotta. Tutkijoita kiinnostaa vielä muun muassa suojelualueiden merkitys. Pysyvätkö lajit suojelualueella, kun ilmasto muuttuu? Leviävätkö lajit herkemmin suojelualueille kuin niiden ulkopuolisille alueille? Muuttuvatko lajit hitaammin suojelualueilla kuin muualla? Vaikuttavatko suojelualueiden koko ja muoto siihen, miten lajit säilyvät siellä ilmaston muuttuessa?

Hankkeessa tehdään yhteistyötä hollantilaisten ja brittitutkijoiden kanssa. Syksyllä Lehikoinen vietti puolitoista kuukautta Hollannissa. Keväällä hän oli samanpituisella verkostoitumismatkalla Britannian Thetfordiin, Norwichiin ja Cambridgeen, missä tutkitaan samankaltaisia asioita kuin Suomessa.

”Britannia on Suomen kaltainen pitkä maa, jossa tavataan paljon samoja lintulajeja kuin meillä. Aloittelen nyt analyysiä siitä, reagoivatko lajit samalla tavalla näillä kahdella eri alueella.”

Ensimmäisessä analyysissä on mukana noin 60 lajia. ”Kansainvälisellä yhteistyöllä pystymme vielä korkealaatuisempaan tutkimukseen kuin pelkällä kansallisella tasolla”, Lehikoinen toteaa.

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 31.3.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »