Kansainväliset, kansalliset, paikalliset saamelaiset. Millaista politiikkaa maailmalta maakuntaan?

25.5.2016

Ovatko saamelaiset taitavia kansainvälisessä politiikassa, mutta onnistuvat huonommin kotimaan tavoitteissaan? Saako saamelainen olla asiantuntija omissa asioissaan? Kuinka kansainväliset alkuperäiskansojen poliittiset trendit kulkeutuvat paikallisen päätöksenteon tasolle? Näihin kysymyksiin voidaan vastata saamelaiskulttuurin tutkimuksella.

Professori Veli-Pekka Lehtola tutkii saamelaiskulttuuria Suomen Akatemian rahoittamassa Arktisen tutkimuksen akatemiaohjelmahankkeessa ”Alkuperäiskansadiskurssien kotouttaminen ja poliittisten subjektien rakentaminen Saamenmaassa”. Vaikeaselkoisen nimen taakse kätkeytyy monta isoa ja konkreettista kysymystä. Lehtola työskentelee Giellagas-instituutissa, joka on palkittu ja arvostettu saamelaisten ja muiden alkuperäiskansoja tutkiva pikkujätti. Instituutti on kokoonsa nähden tuottelias ja yksi yliopistojemme kansainvälisimmin verkostoituneita yksikköjä.

Useita kotoutumiseen liittyviä kysymyksiä

”Yhtäältä tutkitaan, miten saamelaispolitiikka toimii paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla,” kuvaa Lehtola projektiaan. Alkuperäiskansakysymyksissä on monia kansainvälisiä trendejä jotka heijastuvat paikalliseen ja kansalliseen politiikkaan. Nyt tutkitaan saamelaiskäräjien toimintaa, saamelaisen poronhoidon hallintomalleja sekä saamelaisten toimintaa kansainvälisissä organisaatioissa ja kunnallispolitiikassa.

Yksi osahanke tarkastelee sitä, kuinka nettiaika vaikuttaa saamelaisten käsitöihin, trendeihin ja millaista uutta käyttäjäkuntaa tai markkinoita netti tuo tullessaan. Lisäksi hankkeen kautta halutaan tietoa siitä, mitä kysymyksiä saamelaisen kulttuuriperinnön palauttamiseen liittyy.

”Meillä on moitiskeltu, että saamelaiset ovat hyviä hoitamaan asioitaan maailmalla, mutta onnistuvat huonommin kotona. Haluamme tietää, onko näin ja mistä se johtuu.”

Lehtola pitää tärkeänä, että saamelaiset eivät ole vain tutkimuskohteita, vaan tutkimusta tehdään yhteisön sisältä. Siksi yli puolet tutkijajoukosta on saamelaisia.

Kansainväliset sopimukset selkänojaksi kiistoihin?

Perinteisiin elinkeinoihin ja omaan kulttuuriperintöön kuuluvia oikeuksia on ollut hankala turvata ja puolustaa. Siksi politiikassa on haluttu monesti turvautua kansainvälisiin sopimuksiin, joiden takana ovat esimerkiksi YK tai muut alkuperäiskansajärjestöt. Norjassa keskustelu saamelaisasioista on Lehtolan mielestä toisenlaista kuin Suomessa, sen näkee esimerkiksi ILO-sopimusta koskevasta keskustelusta.

”Suomi oli vielä 1900-luvulla pohjoismainen edelläkävijä saamelaishallinnon kehittäjänä. Suomi on myös ylpeillyt maailmalla edistyksellisellä ihmisoikeuspolitiikallaan. Kuitenkin saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksia koskeva lainsäädäntö on Suomessa jäätynyt. Ratkaisuja ei saada aikaan.”

Arktinen yhteistyö tuo omat kuvionsa

Viime vuosina arktinen alue on noussut monella tavalla politiikan keskiöön ja alueen toimijat ovat muodostaneet monenlaisia yhteisöjä, monenlaista politiikkaa ajavia eturyhmiä.

”Saamelaiset ovat olleet aktiivisia kansainvälisissä verkostoissa. Meillä on ollut perinteisesti hyvä yhteistyö esimerkiksi inuiittien kanssa. Paikallisella tasolla tilanne on ollut hankalampi, toiminta ei ole ollut niin tehokasta. Erilaiset ennakkoluulot ja alueellisen tason vastustus ovat heijastuneet esimerkiksi eduskuntaan,” Lehtola näkee. Alkuperäiskansojen yhteisö on kansainvälinen, poliittinen yhteisö. Samoja kieliä puhutaan monen valtion alueella ja kansoja koskevat keskustelut käydään valtiollisten ja ei-valtiollisten toimijoiden välillä.

Miksi hyötyä saamelaistutkimuksesta on myös valtaväestölle?

Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on päivän sana.  Lehtola analysoi kysymystä alkaen päätöksenteosta. ”Rakenteiden ymmärtäminen on tärkeää ja kun tutkitaan päätöksenteon rakenteita, on hyvin tärkeää selvittää, ketä kuullaan, kuka saa esiintyä asiantuntijana.”

Saamelaiskysymys on aina ollut kansainvälinen. Pitkään siitä keskusteltiin vähemmistöasiana, joka koski lähinnä kieltä. Alkuperäiskansan käsite on nostanut esiin myös laajemmin kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja oikeudenmukaisuuden sekä itsehallinnon kysymykset.

Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen myötä syntyy tietoa, jota esimerkiksi päättäjät tarvitsevat.  ”Ymmärryksen lisääminen on tärkeää. Sitä kautta helpotetaan yhteiskunnallista keskustelua. Tieteen keskeinen tehtävä on analysoida erilaisia näkökulmia, ei antaa aseita taistelevien osapuolien käteen,” Lehtola pohtii.

Mikä on puolueetonta tutkimusta?

Saamelaistutkimuksen suhteen keskustellaan usein puolueettomuuden kysymyksistä. Lehtolan mukaan nykyisessä keskustelussa objektiivinen ja puolueeton eivät merkitse samaa. Tiettyä näkökulmaa korostava tutkimus voi lisätä objektiivista tietoa tuomalla esiin unohtuneita painotuksia.

Monesti saamelaiskysymyksissä asiantuntijoina ovat toimineet muut kuin saamelaiset itse. Heitä on pidetty jotenkin puolueellisina omissa asioissaan. Samalla on sivuutettu se, että myös valtaväestön edustajat voivat olla puolueellisia saamelaisasioissa. ”Esimerkiksi Lapin kansanedustajia on pidetty asiantuntijoina ja heitä on kuultu saamelaiskysymyksissä ymmärtämättä, että he ovat osallisia, eivät ulkopuolisia.”

Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Marja Nousiainen ja Ulla Isotalo / Saamelaisalueen koulutuskeskus

Viimeksi muokattu 25.5.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »