Kaksikielisten aivot ovat muita joustavammat – väite laajan tutkimuksen kohteena

17.6.2016

Kaksikielisten on väitetty oppivan uusia asioita yksikielisiä helpommin. Toisaalta kieltenopiskelu voi kehittää myös yksikielisten ajattelua joustavammaksi. Väitteiden todenperäisyyttä selvitetään nyt tutkimuksen keinoin.

Psykologi, akatemiatutkija Minna Lehtonen tutkii aihepiiriä Åbo Akademissa. Häntä kiinnostaa erityisesti kysymys siitä, onko kaksikielisillä paremmat toiminnanohjaustoiminnot kuin yksikielisillä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että yksikielinen, joka opiskelee aikuisena kieliä, pystyy kieltenopiskelulla parantamaan toiminnanohjaustaitojaan.

Toiminnanohjaustoiminnot ovat korkeammanasteisia älyllisiä tai kognitiivisia toimintoja: sellaisia ovat esimerkiksi tarkkaavaisuuden suuntaaminen, tehtävästä toiseen vaihtaminen, häiritsevien ärsykkeiden poissulkeminen sekä monitorointi eli oman toiminnan tarkkailu, virheiden huomaaminen ja korjaaminen. Aivojen etuotsalohkot ovat näissä toiminnoissa keskeisiä.

Mistä johtuu, että kaksikielisillä nämä taidot ovat oletetusti vahvemmat kuin yksikielisillä?

”Kaksikielisillä molemmat kielet ovat koko ajan aktiivisina. Sitä kieltä, jota ei tarvita, pitää vaimentaa. Samoin vaihtamisen kielten välillä on uskottu treenaavan toiminnanohjaustaitoja. Kaksikielisillä on elämänmittainen kokemus kielten hallitsemisesta ja kontrolloimisesta”, Lehtonen selittää.

Hypoteesi monissa aiemmissa tutkimuksissa on ollut, että sellaisilla kaksikielisillä, jotka vaihtavat kielestä toiseen usein, on paremmat toiminnanohjaustaidot. Asiaan voi vaikuttaa myös se, kuinka lähellä kielet ovat toisiaan kieliopillisesti ja sanastollisesti. Mitä lähempänä kielet ovat toisiaan, sitä kehittyneemmät toiminnanohjaustaidot hypoteesin mukaan ovat.

Ristiriitaisia käsityksiä

Kaksikielisyyden vaikutus älyllisiin toimintoihin on ollut kuuma tutkimusaihe viimeisen 10–15 vuoden ajan. Viime vuosina on julkaistu monia tutkimuksia, joiden mukaan kaksikieliset suoriutuvat muita paremmin toiminnanohjaustaitoja vaativista tehtävistä. Asiasta on kuitenkin esitetty myös vastakkaisia näkemyksiä, joiden mukaan selittävä tekijä voisikin olla jokin muu.

”Otokset ovat olleet pieniä ja tuloksia ei ole aina pystytty toistamaan”, Lehtonen toteaa. ”Tässä projektissa on tarkoitus selvittää, onko ilmiö todellinen, ja jos on, missä tilanteissa ja millaisilla toiminnanohjauksen osa-alueilla se havaitaan.”

Aiemmin kaksikielisyyttä pidettiin jopa haitallisena lapsen kehitykselle. ”Se käsitys tuli paljolti Yhdysvalloista, missä asiaan vaikutti ehkä se, että paikalliset kaksikieliset saattoivat olla muutenkin huonommista oloista”, Lehtonen kertoo.

Minna Lehtonen kiinnostui kaksikielisyyden tutkimuksesta, koska se liittyy aivojen plastisuuteen eli muovautumiskykyyn. ”Jos varhaislapsuudessa opitaan kaksi kieltä, miten kielet järjestäytyvät aivoissa? Toisaalta tiedämme, että myöhemmällä iällä on vaikea oppia vierasta kieltä yhtä hyvin kuin lapsena. Mikä muovautumiskyvyssä muuttuu?” Lehtonen pohtii.

Lehtosen oma äidinkieli on suomi, mutta hän työskentelee tällä hetkellä ruotsinkielisessä Åbo Akademissa. ”Käytän aktiivisesti kolmea kieltä: suomea, ruotsia ja englantia. Kun tutkii eri kielten käsittelyä ja oppimista, on ollut hyödyllistä nähdä, miten asiat toimivat eri kielissä”, hän sanoo.

Yhteiskunnallisesti merkittävä asia

Kielen oppimiseen liittyvät asiat ovat yhteiskunnan kannalta merkittäviä, Lehtonen muistuttaa. Kielen oppiminen on avainasemassa esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumisessa.

”Kaksikielisyyteen ja kielen oppimiseen liittyvien ilmiöiden ymmärtäminen on siltä kannalta aivan olennaista. Mitkä tekijät ennustavat oppimisen menestyksellisyyttä ja mitkä hankaloittavat oppimista? Sen ymmärtäminen auttaa tukitoimenpiteiden suunnittelussa.”

Viisivuotinen Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke alkoi viime vuonna. Aihepiiriä tutkitaan aiempaa laajamittaisemmin muun muassa meta-analyysillä, jossa olemassa olevasta kirjallisuudesta, reilusti yli sadasta eri tutkimuksesta, tehdään tilastollisin menetelmin yhteenvetoa.

Ensi syksynä käynnistyy laaja internetpohjainen testaus. Koeryhmä koostuu erimaalaisista kaksikielisistä, joilla on erityyppiset kieliyhdistelmät. Lehtosella on yhteistyökumppaneita esimerkiksi Kanadassa ja Espanjassa. Tutkimushankkeessa käytetään myös aivokuvantamismenetelmiä, joilla tutkitaan kielen hallintaprosessien perusmekanismeja. ”Katsotaan esimerkiksi aivojen herätevasteita, kun kieli vaihtuu”, Lehtonen selittää.

Kieltenopiskelu voi suojata dementialta

Voiko aikuinen yksikielinen parantaa kognitiivisia taitojaan vieraita kieliä opiskelemalla? Kun on tutkittu intensiivisen tulkki- ja käännöskoulutuksen läpikäyneitä ennen ja jälkeen koulutuksen, on havaittu Lehtosen mukaan tiettyjä aivomuutoksia. Se, mitä muutokset mahdollisesti tarkoittavat toiminnanohjaustoimintojen kannalta, on kuitenkin epäselvää.

Kyvyssä oppia vieraita kieliä on paljon yksilöllistä vaihtelua. Yksi tekijä, joka liittyy kykyyn oppia kieliä, on työmuistin kapasiteetti. Työmuisti on väliaikainen tiedon säilyttämisen kapasiteetti, jossa esimerkiksi puhelinnumero pysyy niin kauan, kun sitä toistaa, mutta unohtuu, jos jotakin muuta tulee väliin. Lehtosta kiinnostaa, voiko työmuistia kehittää.

Entä voiko kieliä opiskelemalla pitää aivonsa kunnossa vanhuuden päivinäkin? Lehtonen innostuu: ”Joidenkin tutkimusten mukaan kaksikielisyys voisi siirtää dementian puhkeamista jopa neljällä vuodella. En sanoisi kuitenkaan asiasta vielä mitään varmaa.”

”Moni asia vaikuttaa kognitiivisten toimintojen säilymiseen ikääntyessä, esimerkiksi liikunta, ruokavalio ja sosiaaliset verkostot. Kaksikielisyys tai uuden kielen oppiminen voi olla yksi suojaava tekijä näiden joukossa.”

Teksti ja kuva: Tuula Toivio

Viimeksi muokattu 17.6.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »