Biopankkitoiminta ottaa harppauksia eteenpäin

31.3.2016

Terveydenhuolto kehittyy koko ajan yksilöllisempään suuntaan. Yksi uusi ilmiö ovat biopankit, joihin kerätään biologisia näytteitä kuten kudosta, verta ja dna:ta sekä näytteenantajaan liittyvää tietoa.

Biopankit liittyvät kiintyvästi yksilöllistetyn lääketieteen käsitteeseen, joka on Suomen Akatemian uuden Yksilöllistetty terveys -akatemiaohjelman tutkimuskohde. Yksilöllistetty lääketiede perustuu yksilöstä kerätyn geneettisen ja muun tiedon analyysiin sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.

Biopankki eroaa aiemmista tutkimusnäytekokoelmista siten, että näytteitä ei kerätä vain yhtä tutkimusta varten, vaan myös erilaisiin tuleviin lääketieteellisiin tutkimustarpeisiin. Biopankkien pääasiallinen tarkoitus on tutkimuksen edistäminen, mutta niiden sisältämää tietoa yksilöstä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös yksilön itsensä hoitamisessa.

”Sairaalabiopankin aineistojen hyödyntäminen näytteen luovuttaneen potilaan hoidossa on visio ja tavoite, jota kohti sairaalabiopankit haluavat edetä. Ensimmäisiä käytännön mallejakin on jo esimerkiksi hematologiassa”, kertoo Helsingin Biopankkia johtava FT Kimmo Pitkänen.

”Biopankkiin siirrettyä aineistoa täytyy voida hyödyntää myös potilaan mahdollisessa tulevaisuuden diagnostiikassa, mikäli tarve tulee. Toimintatapaa ei kuitenkaan ole vielä täysin rakennettu, eikä biopankkilainsäädäntö vielä täysin tue tätä hyödyntämissuuntaa”, Pitkänen jatkaa.

Biopankkien toimintaa säätelee biopankkilaki. Sen mukaan mitään tietoa ei kerätä ilman yksilön suostumusta tai ilman, että yksilöllä on mahdollisuus saada tieto näytteidensä tallettamisesta biopankkiin. Näytteitä käsittelevät tutkijat eivät tiedä näytteen luovuttajan henkilöllisyyttä. Biopankkisuostumuksen antaneella henkilöllä on lisäksi oikeus saada tietää, mihin häntä koskevia tietoja tai näytteitä on käytetty. Tietoja kerätään esimerkiksi kyselylomakkeiden avulla, näytteenoton yhteydessä, lääkärintarkastuksessa tai sairaalassaoloaikana.

Suomi edelläkävijämaa

Suomi on edelläkävijämaa biopankkitoiminnan kehittämisessä. Siihen on monta syytä. Ensinnäkin Suomi on geneettisesti homogeeninen maa. Geeniperimän puolesta yhtä eristäytynyt maailman valtioista on vain Islanti. Biopankkien avulla voidaan tutkia esimerkiksi perintötekijöiden ja elintapariskien yhteyttä kansantautien syntyyn.

Suomessa on myös runsaasti digitaalisessa muodossa olevaa terveystietoa ja kansalaiset ovat innokkaita käyttämään uutta teknologiaa. Tulevaisuudessa erilaiset sensorit voivat välittää yksilön terveystiedot suoraan Kanta-järjestelmään, Kimmo Pitkänen visioi.

”Kuluttajien saatavilla on enenevässä määrin erilaisia rannekkeita ja muita päälle puettavia sensoreita, jotka mittaavat erilaisia parametrejä kuten syke, ruumiinlämpö ja aktiivisuus. Tarjolla on myös paljon erilaisia terveystilijärjestelmiä, joihin yksilö voi itse kerätä hyvinvointiinsa liittyviä tietoja tai määrityttää genomitietoansa netistä ostettavien palveluiden kautta”, Pitkänen kertoo.

”Tämä kaikki tieto on luonnollisesti hyvin kiinnostavaa myös tutkimukselle ja siten biopankkitoiminnalle, ja voidaan ajatella, että yksilö niin halutessaan voisi antaa biopankille luvan välittää tietoa tutkimushankkeille.”

Pitkäsen mukaan päälle puettavien järjestelmien tuottaman tiedon hyödyntäminen potilaiden hoidossa on edennyt hitaasti, koska sen arvon ja luotettavuuden osoittaminen potilaiden hoidossa on haastavaa.

”Esimerkiksi rintasyöpä- ja eturauhassyöpäpotilaiden hoidon jälkeistä vointia kuitenkin jo seurataan HUS:ssa nettijärjestelmillä, joiden kautta potilas raportoi hoitavalle yksikölle voinnistaan ja joiden tuottaman analyysin perusteella hoitava yksikkö voi kohdistaa toimenpiteitä potilaille, jotka niitä tarvitsevat. Tämän tiedon liittäminen biopankkiin siirtyvään tietoaineistoon on ensimmäinen askel kohti kotimonitorointidatan hyödyntämistä biopankkitoiminnassa”, Pitkänen toteaa.

Kahdeksan biopankkia

Suomessa toimii tällä hetkellä kahdeksan biopankkia. Suurin on Helsingin biopankki, joka kattaa 1,9 miljoonan ihmisen väestöpohjan. Helsingin Biopankin ovat perustaneet HUS, Helsingin yliopisto, Eksote ja Carea (Kotkan ja Lappeenrannan sairaala-alueet).

Näytteitä säilytetään biopankeissa keskitetyissä ja valvotuissa näytesäilytysjärjestelmissä. ”Veri- ja kudosnäytteitä säilytetään nestetyppiviilennyksen avulla isoissa tankeissa 180:ssä pakkasasteessa. DNA-näytteille riittää kahdenkymmenen pakkasasteen säilytyslämpötila. Patologian kudosblokkeja, jotka on valettu parafiiniin, säilytetään huoneenlämmössä”, Pitkänen kertoo.

Helsingin Biopankkiin kuuluu Urologinen biopankki. Se käsittää noin 2 200 syöpäpotilaan näytteet ja tiedot. Näytteitä on diagnoosin teon, hoidon ja jokaisen seurantakäynnin ajalta kolmen vuoden ajalta.

Yhden sairausryhmän ympärillä tapahtuvaa biopankkitoimintaa on mahdollista yhdenmukaistaa Suomen tasolla, esimerkkinä rintasyöpäpotilaat. ”Kaikki Suomen sairaalat ovat mukana hankkeessa, jossa rintasyöpään sairastuneita naisia on tarkoitus rekrytoida mukaan kansalliseen biopankkitietokantaan”, Pitkänen kertoo.

Suurin haaste biopankkien kehityksen tiellä ovat Pitkäsen mukaan tietotekniset kysymykset. ”Tämä tarkoittaa teknisiä ratkaisuja, joilla sairaaladataa saadaan kerättyä yhteen tietoaltaaseen useista, jopa kymmenistä sairaalan lähdetietojärjestelmistä. Myös laajamittainen genomitiedon hallinnointi on kansallinen haaste, mutta samalla loistava tilaisuus.”

Viestinnän merkitystä ei voi Pitkäsen mukaan myöskään yliarvioida. ”Viestintä tulee kohdistaa sekä kansalaisiin että alan ammattilaisiin, jotka hekin vielä opettelevat uutta toimintatapaa.”

Jatkossa biopankit saattavat yhdistyä, sillä sosiaali- ja terveysministeriö selvittää yhden biopankin tai yhteisen biopankkitoimijan perustamista. Jälkimmäinen ottaisi hoitaakseen yhteisiä tehtäviä kuten viestinnän ja tietoteknisistä järjestelmistä huolehtimisen.

”Toimintojen keskittämisellä saavutettaisiin tietyillä alueilla kustannussäästöjä ja parempi tehokkuus, mutta samalla on pidettävä huolta siitä, ettei kiinteä arjen yhteys potilaita hoitaviin yksikköihin katkea”, Pitkänen toteaa.

Teksti: Tuula Toivio
Video: Hilla Lempiäinen
Kuvat: Pond5

Viimeksi muokattu 14.4.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »