Arvioinnin suositukset otettu hyvin huomioon ekologian ja evoluutiobiologian tutkimuksessa

29.6.2016

Suomalaiset ekologian ja evoluutiobiologian tutkimusryhmät ovat noudattaneet pääpiirteissään hyvin vuonna 2011 tieteenala-arvioinnissa annettuja suosituksia. Yhteistyörakenteita on kehitetty ja synergioita vahvistettu, ja tutkijankoulutusta ja tutkijanurien kansainvälistymistä on edistetty. Uhkakuviakin kuitenkin on, käy ilmi Suomen Akatemian biotieteiden ja ympäristöntutkimuksen toimikunnan seurantaraportista.

Suomen Akatemia toteutti ekologian ja evoluutiobiologian tieteenala-arvioinnin vuonna 2011. Tuolloin kansainvälinen asiantuntijapaneeli totesi, että alan tutkimus on Suomessa korkeatasoista, paikoin jopa maailman huippua, ja että suomalaisten tutkijoiden työn tulokset ovat monilla aloilla perustavanlaatuisia. Kehittämistä nähtiin erityisesti tutkimuksellisten synergioiden hakemisessa, tutkimusasemien, museoiden ja kasvitieteellisten puutarhojen verkoston kehittämisessä, ja pitkien aikasarja-aineistojen kokonaisuuksista huolehtimisesta.

Akatemian BY-toimikunta halusi selvittää, miten hyvin tieteenala-arvioinnissa esitetyt suositukset ja ehdotukset on otettu huomioon tutkimusympäristöjä kehitettäessä. Aikaisemmin vastaavanlainen seurantaraportti tehtiin kasvibiologian tieteenala-arvioinnista. ”Molemmista raporteista käy hyvin ilmi, että tieteenala-arvioinneilla on ollut vaikutusta kaikilla organisaatiotasoilla, ja että ne ovat muuttaneet käytäntöjä, joilla tutkimusta tehdään”, toimikunnan puheenjohtaja Kai Lindström sanoo.   

Lindströmin mukaan useimmissa tapauksissa tutkijat ovat kokeneet muutokset myönteisinä. ”Seurannasta käy kuitenkin ilmi, että päätöksiä on yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehty myös piittaamatta paneelin suosituksista. On selvää, että suomalaisella tutkimuksella ei ole varaa olla ottamatta huomioon asiantuntijoiden suosituksia, jos halutaan, että ekologian ja evoluutiobiologian korkea taso Suomessa säilyy.”

Tutkimusjärjestelmän yhteistyörakenteita kehitetty

Seurantaraportin tulokset kertovat, että tutkimusympäristöissä on otettu hyvin huomioon asiantuntijapaneelin suositus tutkimuksellisen yhteistyön kehittämisestä. Yliopistot ovat tehneet tiedekuntatason yhteistyötä edistääkseen alan ja yksiköiden kansallista profiloitumista, ja synergioita on vahvistettu tiivistämällä eri osa-alueiden ja tutkimusryhmien yhteistyötä. Myös rekrytoinneissa on huomioitu yhteistyökuviot esimerkiksi kohdentamalla niitä tieteiden rajapinnoille.

Yhteistyötä vahvistavat myös tutkimusinfrastruktuurit, ja suomalaisten laaja osallistuminen Euroopan tutkimusinfrastruktuuriyhteistyöhön myös koordinaattoreina. ”Yhteisen tutkimusinfrastruktuurin rakentaminen ja käyttö edellyttää, että tutkimusyhteisöllä on aidosti yhteisiä intressejä. Kun nähdään, että kunkin toimijan edut tulevat parhaiten toteutettua, kun asioita tehdään yhdessä, silloin alkaa tapahtua”, tutkimusprofessori Timo Tamminen Suomen ympäristökeskuksesta tiivistää. Hänellä on kokemusta muun muassa Suomen merentutkimuksen kansallisen tutkimusinfrastruktuurin FINMARIn toiminnasta.

FINMARI on hyvä esimerkki siitä, miten yliopistojen ja tutkimuslaitosten toisiaan täydentävät profiilit ja resurssit on saatettu kansallisella tasolla yhteen. Samalla FINMARIn toiminta kytkee suomalaisen merentutkimuksen infrastruktuurin osaksi eurooppalaista ja muuta kansainvälistä tutkimusinfrastruktuurikokonaisuutta.

Tammisen mukaan mukana olevien organisaatioiden sitoutuminen ison tutkimusinfrastruktuurin toimintaan on haaste.  ”Tutkimusviitekehys ei kata partnereiden kaikkea toimintaa. Kunkin tutkimuslaitoksen ja yliopiston omien erityisvahvuuksien tunnistaminen ja niiden määrätietoinen kehittäminen osaksi yhteistä kansallista kokonaisuutta palvelee jokaista partneria lopulta parhaiten. Koska osallistumista ei säädellä virallisilla sopimuksilla, perustuu sitoutuminen koettuun hyötyyn”, Tamminen kuvaa.

Tutkimusasemaverkosto muutoksessa

Alan tutkimusasemaverkoston tilanne on raportin mukaan tällä hetkellä hieman epäselvä. Joitakin asemia on lopetettu, ja joidenkin tulevaisuus näyttää epävarmalta.  Myös erityisvahvuutenamme pidettyjen pitkien aikasarja-aineistojen tilanne on epävarma, sillä ratkaisua siitä, miten uusien tutkimusaineistojen säilyttämisen edellytykset turvataan, ei ole saatu aikaan. Koordinaation vahvistamiseen tässä suhteessa on selvää tarvetta.

”Suomessahan on hienoa se, että meillä on alan tutkimukselle ollut käytössä kattava tutkimusasemien verkosto, joka ulottuu Hangosta Utsjoelle. Kullakin tutkimusasemalla on oma profiilinsa, ja siten niissä voidaan tehdä hieman erilaista tutkimusta. Samalla kattava verkosto mahdollistaa sen, että tutkijat voivat tehdä kokeita erilaisissa ympäristöissä, ja vertailla ympäristön vaikutuksia saatuihin tuloksiin”, professori Jouni Aspi Oulun yliopistosta sanoo. 

Tutkimusasemat ovat tänä vuonna järjestäytyneet uudelleen RESTAT Finland -verkostoksi. Tavoitteena on vahvistaa tutkimuslaitosten yhteistyötä ja selkeyttää niiden välistä työnjakoa. Mietinnässä on muun muassa pitkäaikaisaineistojen tallennus ja digitointi. ”Tällä hetkellä tutkimusasemilla ei ole väkeä tietokantatyöhön. Tämä tehtävä voisi sopia paremmin Lajitietokeskukselle esimerkiksi osana ENVIBASE-hanketta, jossa yhden osaprojektin tehtävänä on kehittää alusta tutkimusaineistolle.”

Aineistojen digitalisointi mahdollistaa Aspin mukaan esimerkiksi kokonaan uusien tieteenalojen syntymisen, esimerkkinä vaikkapa biodiversiteetti-informatiikka. Samalla aineisto on entistä paremmin kansainvälisen tutkimusyhteisön käytössä.

Alan tutkimus on monipuolisesti vaikuttavaa

Seurantaraportista käy ilmi, että suomalaisen ekologian ja evoluutiobiologian tutkimus on monipuolisesti vaikuttavaa, niin tieteellisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Vaikuttavuuden väyliä on paljon, keskeisimpinä uuden tutkimustiedon kertyminen ja sen välittäminen koulutuksen kautta uusille asiantuntijoille sekä tutkimustulosten hyödyntäminen hallinnossa ja politiikassa. Tutkijat ovat aktiivisia viestijöitä eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa sekä mediassa asiantuntijoina. Monet tutkimusryhmät tekevät myös yritysyhteistyötä.  Yhteiskunnallista merkitystä alan tutkimuksella on erityisesti ekosysteemien suojelun ja luonnon varojen kestävän käytön kannalta, ja tietoa on hyödynnetty erityisesti suojelusopimusten perustana ja hiilitaseiden arvioinnissa.

Uhkana aivovuoto ja ulkomaisten rekrytointien vähäisyys

Raportista käy ilmi, että monet nuoremman sukupolven huippututkijat ovat siirtyneet työskentelemään ulkomaille parempien työskentelyolosuhteiden perässä. Samalla kannetaan huolta siitä, että Suomi ei ole onnistunut rekrytoimaan seniorivaiheen tutkijoita ulkomailta.

Akatemiatutkija Emily Knott ja professori Tomas Roslin toteavat, että itse asiassa asiat, jotka työntävät suomalaistutkijoita ulkomaille, ovat samoja, jotka vähentävät Suomen vetovoimaa ulkomaisten tutkijoiden silmissä.

”Pitkäjänteinen uran rakentaminen on Suomessa hankalaa, sillä rahoituskausien väliin jää usein taukoja. Jatkuva rahoituksen hakeminen lisää myös kilpailua kollegoiden kesken”, Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Emily Knott sanoo. Hänestä post doc -tutkijoille pitäisi varmistaa nykyistä pidempiä työsopimuksia, ja mahdollistaa joustavat rahoitusmahdollisuudet.

Ruotsi maatalousyliopistoon (SLU) viime vuonna siirtynyt Tomas Roslin kuvaa suomalaisen yliopistomaailman tämänhetkistä tilannetta näköalattomaksi. ”Ilmapiiri on pohjalukemissa, ja opetus- ja hallintokuorma on järjetön, koska henkilökuntaa on liian vähän eikä vapautuvia virkoja täytetä. Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana. Monille hyville tutkijoille tilanne on se, että Suomi ei näytä pystyvän tarjoamaan pitkäaikaista työpaikkaa.”

Roslinin tapauksessa resurssit tutkimukselle paranivat selvästi Ruotsiin siirtymisen ansiosta. Yliopisto tarjosi uudelle professorilleen 100 000 euroa tutkimusmäärärahaa vuodessa, ja sen lisäksi vielä mahdollisuuden palkata ryhmään tohtoriopiskelijan ja post doc -tutkijan.

Tutkijoiden työ on lähtökohtaisesti kansainvälistä, ja se mahdollistaa liikkuvuuden niin Suomesta ulkomaille kuin muualta meille. ”Paras valtti Suomessa meidän alallamme ovat korkeatasoiset, kansainvälistä kärkeä olevat tutkimusryhmät. Ne houkuttelevat tutkijoita eri puolilta maailmaa, ja mahdollistavat korkean tieteen teon tason”, Emily Knott korostaa.

”Liikkuvuus uran kaikissa vaiheissa on tärkeä osa kansainvälistä tiedettä, ajatustenvaihtoa ja tieteen uudistumista ”, Tomas Roslin tiivistää. ”Aivovuodosta tulee ongelma vain silloin, kun maan yliopistot eivät huolehdi tutkijoistaan – silloin lähtijän tilalle ei saadakaan yhtä hyvää tutkijaa.”

Teksti: Riitta Tirronen
Videot: Marjo Aaltomaa ja Riitta Tirronen
Kuva: Sole Lätti

Viimeksi muokattu 30.6.2016
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »