Tutkijan asiantuntijuus kehittyy verkostoitumalla

26.6.2015

Akatemiatutkijat eivät suinkaan ole linnoittautuneita kammioihinsa. He ovat esimerkillisiä verkostoitujia, sillä ilman yhteistyötä ja kollegoiden tukea ei menesty!

 

Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä tutkijan uralle

Signaalinkäsittelyn Associate Professor Alessandro Foi, Tampereen teknillinen yliopisto

Alessandro Foi osallistuisi mielellään akatemiatutkijoiden esimerkiksi vuosittaiseen tapaamiseen. Hänestä olisi mielenkiintoista kuulla tutkijoiden omin sanoin, mitä itse kukin tekee.

”Minun tärkein verkostoni on IEEE, joka on kansainvälinen tekniikan alan järjestö. Olen järjestössä kuvankäsittelyyn sekä laskennalliseen kuvantamiseen keskittyvien tiedejulkaisujen toimitusneuvostojen jäsen. Hyvät verkostot ja verkostoitumistaidot auttavat toimitusneuvoston jäsenen tehtävässä.

On ehdottoman tärkeää tavata myös kasvokkain artikkeleiden kirjoittajia ja niiden arvioijia. Joudun jatkuvasti pyytämään palveluksia ihmisiltä, kun kysyn heitä arvioimaan tieteellisiä artikkeleita. Jos olen onnistunut hyvien suhteiden luomisessa henkilökohtaisilla kontakteilla, se myötävaikuttaa heidän suostumiseensa tehtävään. Henkilökohtaiset tapaamiset ovat tärkeitä lisäksi käsityksen saamiseksi ihmisen persoonasta. Jos havaitsen jonkun esimerkiksi ahdasmieliseksi, en pyydä häntä arvioimaan uusia uria aukovaa artikkelia.

Muihin tutkijoihin tutustuminen on hedelmällistä myös siksi, että saatat saada uusia näkökulmia omaan työhösi. Itse käyn mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kansainvälisten konferenssien yhteydessä vierailemassa paikallisissa yliopistoissa. Joskus vierailuilla havaitsen mahdollisuuksia tutkimusyhteistyöhön.

En pidä sosiaalista mediaa merkittävänä välineenä verkostoitumisessa. Ainoa, mitä pidän tärkeänä, ovat informatiiviset ja kattavat kotisivut. Minun kotisivuillani on myös luettavissa tieteellisiä artikkeleitani, mikä onkin oleellista oman tutkimuksen avaamisen kannalta. Kotisivuista näkee, onko henkilö halukas keskusteluun, onko hän helposti lähestyttävissä. Muista sosiaalisen median välineistä pidän tärkeänä hakupalvelu Google Scholaria. Pidän hyvänä asiana sitä, että siellä olevat omat tiedot ovat ajan tasalla ja tarkat.

Mielestäni nuoret tutkijat eivät saa tarpeeksi tietoa siitä, miten ollaan vuorovaikutuksessa akateemisen yhteisön jäsenten kanssa. Tiedon jakaminen toki edellyttää, että ohjaajat ovat itse aktiivisia yhteisön jäseniä.”

 

Yksin ei jaksaisi

Neurologian erikoislääkäri, kokeellisen neurologian dosentti Kaisa Hartikainen, Pirkanmaan Sairaanhoitopiiri

”Lähdin Berkeleyn yliopistoon noin 18 vuotta sitten tekemään post doc -tutkimusta, ja jäin Kaliforniaan kahdeksaksi vuodeksi. Tuona aikana rakentuneet verkostot ympäri maailmaa tulleisiin tutkijoihin ovat edelleen minulle tutkijana hyvin tärkeitä. Monet tutkijoista palasivat minun laillani takaisin kotimaahansa ja perustivat alalleen omat tutkimusyksiköt. Teen näiden tutkijoiden kanssa aktiivista yhteistyötä esimerkiksi tutkijavierailujen ja opiskelijavaihtojen kautta, suunnittelemme myös tutkimusaineistojen jakamista. Muutamista tutkijoista on tullut minulle ystäviäkin. 

Lähtiessäni Berkeleyyn tutkimusalani oli uusi. Oli uralleni oleellista päästä tutustumaan silloisiin ja tuleviin kognitiivisen ja affektiivisen neurotieteen huippututkijoihin. Käyttäytymisneurologian alalla ei silloin ollut eikä ole vieläkään mahdollista muodostaa Suomessa laajaa verkostoa. Minä sain Kaliforniassa esimerkiksi vision Käyttäytymisneurologian Tutkimusyksikön perustamisesta.

Lapsuudessani professori-isäni ulkomaalaiset tutkijavieraat yöpyivät meillä ja söivät kanssamme. Kansainvälinen kasvuympäristöni helpotti lähtemistäni Berkeleyyn.

Kansainvälisten verkostojen merkitys on vain korostunut. Palatessani Suomeen huomasin, että harva neurologikaan jakaa kiinnostukseni aivoihin mielentoimintojen taustalla. Kaliforniassa olin saanut sellaisen käsityksen, että kaikki jakavat. Se oli valtavan motivoivaa.

En koe vieläkään olevani täysin mukana täkäläisissä yliopistoverkostoissa. Tutkimusyhteistyöhön liittyen minulla on monitieteellisiä verkostoja muun muassa Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa ja Biomeditechissä. Esimerkiksi akatemiatutkijoidenkin kesken voitaisiin jakaa iloja ja suruja tutkijana ja vaikkapa tuskastumista hallinnolliseen kuormaan. Erityisesti aloittaessani akatemiatutkijana kaipasin kollegoiden tukea.”

 

Verkostoissa usko omaan tutkimukseen vahvistuu

Naistutkimuksen dosentti Tuula Juvonen, Tampereen yliopisto

”Suomessa verkostoitumiseni alkoi perustutkinto-opiskelijana, kun lesbotutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat löysivät toisensa. Myöhemmin perustimme Suomen queer-tutkimuksen seuran, joka on sekä tutkijoiden että opiskelijoiden verkosto.

Tuula Juvosen  (vas.) edustama homo- ja lesbotutkimus on vielä uusi ala. ”Se ei ole vakiintunut Suomen akateemisiin ympyröihin ja rahoitus ratkaisee, vakiintuuko. Siitä syystä moni tutkija lähtee ulkomaille ja samasta syystä saattaa jäädä sille tielle.” Silloin voidaan puhua Juvosen mielestä aivovuodosta. Kaisa Hartikainen pitää haasteellisena houkutella ulkomailta tutkijoita ja opiskelijoita Tampereelle. Keskeinen asia olisi pitkäjänteinen rahoitus, sillä ei sitä kovin epävarman pohjan tähden viitsi lähteä tuntemattomaan paikkaan.

 

Kansainväliset verkostoni perustuvat tutkijavierailuihini. Olen saanut kontakteja myös vierailevana professorina sekä Erasmus-opettajavaihdossa. Toimin pitkään vastuuopettajana eräässä kansainvälisessä hankkeessa. Olen taas lähdössä tutkijavierailulle.

Muistan, kuinka runsas kymmenen vuotta sitten kuuntelin Dublinissa hurmaantuneena, miten monipuolista tutkimusta alalla tehdään. Se vahvisti uskoani omien tutkimusteemojeni mielekkyyteen.

Tutkija voi ulkomaan vierailujen aikana jäädä tapaamiensa ihmisten mieliin. Berliinin tutkijavierailuni ansiosta minut muistettiin, kun etsittiin asiantuntijaa kansainväliseen opetushankkeeseen.

Myös Suomeen pitäisi saada useammin ulkomaalaisia tutkijoita vierailuille. Siitä hyötyisi paikallinen tutkijayhteisö. Jos huippututkija saadaan Suomeen vaikka viikoksi, hän on tavattavissa päivittäin usealle henkilölle. Esimerkiksi kansainväliset kesäkoulut ovat aivan loistavia, itse aina tuuppaan jatko-opiskelijoita niihin osallistumaan.

Minä saan jatkuvasti sähköpostia ulkomailta jatko-opiskelijoilta, jotka haluaisivat tulla Suomeen tekemään väitöskirjojaan. Joudun heidät torjumaan, mikä on harmillista, sillä meiltä puuttuu alalta kansainvälinen tutkijaryhmä. Tällä hetkellä kansainvälisille homo- ja lesbotutkijoille ei olisi Tampereella tarjolla tarpeeksi laajaa jatko-opetusta.

Arvostan kontakteja yli tieteen alojen rajojen. Esimerkiksi akatemiatutkijoiden kanssa voisi istua alas pohtimaan tutkijan asemaa Suomen pienessä akateemisessa maailmassa. Samassa yhteydessä tai jossakin koulutustilaisuudessa olisi hyvä käsitellä sosiaalisen median keinoja verkostoitumiseen.”

Teksti: Mia Hemming
Henkilökuvat: Tanja Mikkola, Creastock 

Viimeksi muokattu 16.9.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »