SV EN

Uudet hoitokäytänteet vähentävät väkivaltatilanteita hoitotyössä

1.12.2015

Uudet hoitokäytänteet voivat vähentää psykiatrisilla sairaalaosastoilla tapahtuvia haastavia ja väkivaltaisia tilanteita. Turun yliopiston hoitotieteen professori Maritta Välimäki johtaa yhtä Suomen Akatemian rahoittamaa riskirahoitushanketta, jossa tutkitaan psykiatrisia sairaaloita hoitoympäristöinä ja siellä tapahtuvia haastavia tilanteita. Tutkimus selvittää, voiko hoitokulttuuria kehittämällä vähentää osastolla tapahtuvia väkivaltatilanteita yhteistyössä henkilökunnan, asiakkaiden ja omaisten kanssa.

Tutkimusten mukaan lääkärit ja hoitajat joutuvat usein potilaan väkivallan uhreiksi. Yleisintä on suullinen väkivalta, jota on kokenut joka neljäs mielenterveys- ja päihdetyössä työskennellyt. Lisäksi joka viides on kokenut ruumiillista väkivaltaa. Välimäen mukaan hoitajat pitävät tätä jopa tavallisena työhön kuuluvana asiana, jolloin asiaan ei osata kiinnittää erityistä huomiota. Nämä tilanteet korostuvat etenkin psykiatrisissa sairaaloissa.

Psyykkisesti sairaan potilaan käsitys todellisuudesta on usein vääristynyt ja hän voi kokea ympäristön uhkana, mikä voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen. Äärimmäisissä tilanteissa joudutaan ajoittain käyttämään myös lain sallimia pakkotoimenpiteitä osastohoidossa. Ääritoimenpiteet, kuten sitominen tai eristäminen, ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita niin potilaalle kuin henkilökunnallekin.

”Haluamme selvittää, millaisia väkivaltatilanteet ovat, mitkä asiat johtavat näihin tilanteisiin ja mitä niistä seuraa. Meiltä puuttuu syvällisempi ymmärrys niistä riskitekijöistä ja seurauksista, jotka ovat yhteydessä näihin haastaviin tilanteisiin, vaikka aihetta onkin tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Väkivaltatilanteita vähentämällä saataisiin suoria säästöjä terveydenhuollossa, koska tilanteet vaativat usein lisäresursseja”, kertoo Välimäki.

Potilaiden osallisuuden lisääminen tärkeää

Tutkimuksen pohjalta on tarkoitus kehittää uusia hoitokäytänteitä, joilla voitaisiin vähentää psykiatrisilla sairaalaosastoilla tapahtuvia haastavia ja väkivaltaisia tilanteita. Käytänteiden vaikutuksia arvioidaan osaston ilmapiiristä ja hoidon lopputuloksista.

”Oleellista on kehittää hoitokäytänteitä ja -kulttuuria yhdessä henkilökunnan, omaisten ja potilaiden kanssa. Näillä konkreettisilla keinoilla voidaan lisätä potilaan osallisuutta hoitoonsa ja parantaa yhteisymmärrystä hoitoa koskevissa asioissa”, täsmentää Välimäki.

Potilaiden osallisuutta lisäämällä ja heidän mielipiteensä huomioimalla voidaan Välimäen mukaan saada huomattavia muutoksia. Aikaisempien kokemustemme mukaan jo pienillä toimenpiteillä voidaan vähentää konflikteja ja parantaa osaston ilmapiiriä. Näitä keinoja ovat esimerkiksi asiakkaiden kehitysehdotusten parempi huomioiminen ja useammat tapaamiset hoitohenkilökunnan ja potilaiden välillä.

”Myös ajanviettomahdollisuuksien lisääminen on rauhoittanut osastoilmapiiriä. Lisäksi henkilökunnan työaikaa vapautuu, kun turhia sääntöjä poistetaan ja samalla ilmapiiri muuttuu avoimemmaksi sekä sallivammaksi.”

Tutkimuksen pohjalta laaditaan yleiset periaatteet, joista sairaanhoidon yksiköt voivat ottaa käyttöönsä niille sopivat toimenpiteet. Tutkimusryhmä tuottaa myös sarjan systemaattisia katsauksia eri hoitomenetelmien vaikuttavuudesta psykiatrisessa työssä. ”Onnistuessaan tutkimus tuottaa uutta valoa eettisesti ja tutkimuksellisesti haastavaan tutkimusalueeseen”, toteaa Välimäki.

Riskinotolla suurempia muutoksia hoitotyöhön

Välimäen mukaan hankkeeseen sisältyy useita eri riskielementtejä. Tutkimuksen laajuus on yksi tekijä, koska tutkimus on tarjottu toteutettavaksi kaikissa Suomen sairaanhoitopiireissä. ”Tällä hetkellä jo parisen kymmentä sairaanhoitopiiriä on kiinnostunut. Laajan hankkeen hallinta, henkilökunnan motivointi sekä pitkät etäisyydet tekevät hankkeesta erityisen riskialttiin. Myös menetelmien käytäntöön vieminen voi olla riski, koska menetelmän olisi oltava mahdollisimman samanlainen mutta riittävän yksilöllinen eri paikoissa.”

Tutkimuksessa käytetään myös laajoja rekisteriaineistoja, joiden saatavuuteen ja käyttöön liittyy aina menetelmällisiä riskejä. Välimäki kuitenkin ylistää Suomen tietovarantoja, joita voitaisiin hyödyntää tutkimuksissa laajemminkin. Kaikkea ei tarvitse kysyä kasvokkain, kun sama tieto voidaan saada rekistereistä tai olemassa olevista materiaaleista. Tällä säästetään potilaita ja henkilökunnan työaikaa.

Myös tutkimuksen eettinen puoli luo haasteita. ”Väkivaltaan ja rajoittamiseen liittyvät kysymykset vaativat tutkijoilta korkeatasoista eettistä toimintaa ja herkkyyttä. Tutkija ei voi kysyä mitä tahansa, vaan aina on toimittava haastateltavien ehdoilla ja heidän yksityisyyttään kunnioittaen. Tähän onkin tarkat ja monipuoliset eettiset ohjeistot.”

Riskinotolla voidaan Välimäen mukaan saada merkittäviä muutoksia hoitotyöhön. ”Yleensä hoitotieteessä on totuttu tekemään pienesti ja äänettömästi. Tällöin tuloksia ei voida soveltaa eri paikkoihin. Nyt halutaan tehdä laajempaa ja yleistävämpää tutkimusta. Tutkimuksella saadaan laajasti tietoa siitä, kuinka menetelmä vaikuttaa käytäntöön, hoitoilmapiiriin ja henkilökunnan hyvinvointiin.”

Välimäki kehuu riskirahoitusta rahoitusmuotona: ”Aina puhutaan, että tutkimusten pitäisi olla korkeariskisiä, jotka onnistuessaan voivat tuottaa isoja läpimurtoja. Uusi rahoitusmuoto mahdollistaa riskinoton. Akatemia valitsi hankkeita laajalti eri aloihin liittyen, mikä on hienoa. Rahoitetuille järjestetyssä aloitusseminaarissa sain myös arvokkaita vinkkejä toimikunnan jäseniltä ja rahoitusta saaneilta kollegoilta.”

Teksti: Anna-Riikka Oravakangas

Kuva: Anita Westerback

Viimeksi muokattu 1.12.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »