Onnistunut täydennysrakennusprojekti edellyttää asukkaiden osallistumista

16.11.2015

Yhteiskunta perustelee täydennysrakentamisen tarvetta ekologisilla, toiminnallisilla, sosiaalisilla ja taloudellisilla seikoilla. Suomen Akatemian ASU-LIVE -ohjelmaan kuuluneessa VTT:n ja Aalto-yliopiston maankäyttötieteen laitoksen hankkeessa tutkittiin, miten itse asukkaat suhtautuvat täydennysrakentamiseen. 

Tulevaisuudessa Suomen ennakoidaan muuttuvan aina vain kaupunkikeskeisemmäksi.

 

Helsingin seuraavan yleiskaavan sisältämä maankäyttösuunnitelma pohjaa ennusteeseen, jonka mukaan kaupungissa asuu 35 vuoden kuluttua noin 860 000 asukasta - eli noin 240 000 asukasta enemmän kuin nyt. Tälle asukasmäärälle halutaan tarjota puiden reunustamien kaupunkibulevardien halkoma tiivis kaupunkimiljöö täynnä kansainvälistä tunnelmaa. 

Uusille asukkaille suunnitellaan asuntoja korkealle kohoaviin kerrostaloihin, joita nousisi sekä vanhoille että uusille asuinalueille. Visioissa vuoden 2050 Helsinki halutaan nähdä eurooppalaisena suurkaupunkina, jonka asukkaat pääsevät risteilemään kaupungissa sujuvasti, nopeasti ja ekologisesti. Keskeisinä julkisen liikenteen kulkuvälineinä toimisivat kattavalla raideverkostolla kiitävät huippunopeat, päästöttömät raitiovaunut, joiden keskinopeus kasvaisi nykyisestä neljästätoista kahteenkymmeneen kilometriin tunnissa. 

Nykyistä tiiviimmän kaupunkiasumisen tavoitteeseen on suunniteltu päästävän muun muassa täydennysrakentamisen avulla. Omakotitaloalueita on täydennysrakennettu jo niin pitkään, että melkein kaikki vanhat rintamamiestontit ovat täynnä pieniä rivitaloja tai useampia erillistaloja. Uudessa yleiskaavaluonnoksessa kaupunkiin johtavien moottoriteiden loppupäät on kaavailtu muutettavan kaduiksi, joiden viereen voisi rakentaa uusia kerrostaloja. Myös kaupungin puisto- ja pysäköintialueista on suunniteltu lohkaistavan tilaa uusille rakennuksille.

Mutta mitä miettivät itse asukkaat täydennysrakentamisesta? Tätä tutkittiin Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Aalto-yliopiston maankäyttötieteen laitoksen yhteishankkeessa ”Tutkimus asukaslähtöisen täydennysrakentamisen mahdollisuuksista - tapaustutkimus suomalaisilla kaupunkialueilla”. Hanke kuului juuri päättyneeseen Suomen Akatemian rahoittamaan monitieteiseen ASU-LIVE -tutkimusohjelmaan, jossa tulevaisuuden asumista tarkasteltiin lukuisista eri näkökulmista. Kestävän kehityksen, maankäytön, logistiikan ja palvelujen lisäksi hankkeissa tutkittiin myös kuluttajakysymyksiä, kulttuurisia tarpeita ja terveysnäkökulmia.  

 

Nimby ja yimby

Tutkimusta johti kiinteistöopin professori Kauko Viitanen, joka on työskennellyt Otaniemessä jo 23 vuotta. Professori Viitanen kertoo itse asuvansa entisellä kehitetyllä omakotitaloalueella, jolle rakennettiin kerrostaloja. Maanomistajat toteuttivat täydennysrakennussuunnitelman yhteistyössä kaupungin kanssa vapaaehtoisesti ja onnistuneesti. Osa omakotitalojen asukkaista myös muutti entisten kotiensa tilalle nousseisiin kerrostaloihin. Vain uusimman omakotitalon omistaja ei tuolloin suostunut lähtemään mukaan projektiin. Nykyisin talossa toimii päiväkoti.

Asukasomistajien päätöksentekovalmiutta tutkineen hankkeen tulokset eivät kuitenkaan tue ajatusta siitä, että täydennysrakennusprojektit sujuisivat aina yhtä kitkattomasti. 

”Vaikuttaa siltä, että osakkailla täytyy olla aika iso tarve ennen kuin he lähtevät tiivistämään ympäristöä omalta tontilta”, toteaa professori Viitanen.

”Periaatteessa ihmiset hyväksyvät täydennysrakentamisen aika hyvin. Asenne muuttuu kielteisemmäksi ja epävarmuus kasvaa, mitä lähemmäs tullaan omaa kotitaloa. Riskinotto pelottaa, vaikka houkuttimena olisi taloudellinen hyöty. Ilman sitä hanke puolestaan tuskin voi toteutua.”

Kielteisen nimby-asenteen (”not in my back yard”) muuttaminen myönteiseksi yimby-asenteeksi (”yes in my back yard”) voisi kuitenkin hyödyttää erityisesti peruskorjaustarpeessa olevia taloyhtiöitä. Joskus talojen vaatimat korjaukset on voitu rahoittaa täydennysrakentamisesta saaduilla tuotoilla. 

 

Asukkaiden arki ja yhteiskunnan tavoitteet

Tutkimushankkeen haastattelu- ja kyselyosioissa tarkasteltiin täydennysrakentamiseen liittyvää asukasomistajien ryhmäpäätöksentekoa, asenteita, uskomuksia ja koettuja esteitä. Lisäksi tutkittiin 3D-mallintamisen mahdollisuuksia taloyhtiöiden päätöksenteon apuna ja täydennysrakentamisen vaikutusta olemassa olevien asuntojen hintoihin. VTT:n toteuttamaan kirjekyselyyn osallistui yli 900 asukasta pääkaupunkiseudulta. Haastatteluja tehtiin neljässä täydennysrakennuksen toteutuksen tai suunnittelun kohteena olleesta taloyhtiössä yhteensä yli 30 kappaletta.

VTT:n erikoistutkija Kyösti Pennanen haluaa alleviivata, että taloyhtiölähtöisessä täydennysrakentamisessa asukkailla on erittäin suuri rooli hankkeen toteuttamisessa. Heidän osallistamisensa on tarpeellista ellei jopa välttämätöntä, jotta projektit voidaan toteuttaa onnistuneesti.

Yhteiskunnan ylevät tavoitteet ja perustelut täydennysrakentamiselle puolestaan voivat olla hyvin kaukana asukkaiden omasta arjesta. Siksi ne pitäisi pystyä tulkitsemaan asukkaille ymmärrettävällä tavalla ja oman taloyhtiön tilanteeseen soveltaen.              

Haastattelututkimuksen mukaan täydennysrakentamisen vastustus tai kannatus voi olla kiinni taloudellisista tekijöistä kuten putkiremontin rahoittamisesta muista tekijöistä kuten lintujen hyvinvoinnista, terminologian ymmärtämisestä tai koiran ulkoiluttamismahdollisuuksista. Tutkijat havaitsivat myös, että täydennysrakentaminen voi aiheuttaa pahojakin ristiriitoja taloyhtiön sisällä, mikä voi hankaloittaa toteutusta.      

 

Vapautta suunnitteluun

Professori Kauko Viitasen mukaan täydennysrakennusprojekteihin liittyvät asukkaiden pelot koskevat myös asumisviihtyvyyttä vähentäviä tekijöitä. Monille asukkaille tuntuu olevan tärkeää, että ikkunoista avautuisi kaunis näkymä muualle kuin aivan vieressä sijaitsevan talon seinään.  

Viitanen ei ihmettele, että tiivistävä täydennysrakentaminen aiheuttaa pelkoja ja epäluuloja. Hänen mielestään täydennysrakentamisen idea myös lepää väärällä pohjalla, jos ihmiset halutaan tiivistää kaupunkeihin vain ekologisuuden nimissä.

”Laitoksellamme kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnilan ryhmässä tehdyt tutkimukset osoittavat, että kun ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin ja vaihtavat elämäntyyliä, uusi kaupunkilainen elämäntyyli aiheuttaa enemmän päästöjä kuin maalla asumisesta johtuva matkustaminen. Myös kaupunkien uudisrakentamisessa tiiviillä kerrostalovaltaisella alueella ei hiilijalanjälki ole pienentynyt toisin kuin pientalovaltaisella esikaupunkityyppisellä alueella.”

Viitanen itse ihmettelee myös nykysuunnitteluun liittyvää tiukkaa kaavoittamista. Kun muualla on purettu tiukkoja sääntöjä, Suomessa on menty vastavirtaan esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun sektorilla.

”Mielestäni yhteiskunta suunnittelee ihmisten elämää liian pitkälle. Ihmisillä on ymmärrystä ja halua vaikuttaa alueensa ja elinympäristönsä kehitykseen. Olemme rakentaneet itsellemme monimutkaisen suunnittelujärjestelmän, joka osaltaan näyttää vaikeuttavan täydennysrakentamistakin.”

Tutkijoiden, viranomaisten ja asukkaiden pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, kun haetaan käytännön ratkaisuja täydennysrakentamisen ongelmiin. Tiiviin, älykkään kaupunkirakenteen saavuttamista pitäisi edistää siten, että se mahdollistaa eri toimijoiden osaamisen jatkuvan kehittymisen. Tavoitteena olisi päästä digitaalisuutta hyödyntävään, interaktiiviseen toimintatapaan, joka palvelee joustavasti eri osapuolten tarpeita.

 

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

 

 

Viimeksi muokattu 16.11.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »