Järvikalan terveelliset rasvahapot ovat levien varassa

26.6.2015

Syömällä kalaa saamme elimistöllemme välttämättömiä omega 3 -rasvahappoja. Tärkeät rasvahapot eivät kuitenkaan ole peräisin itse kalasta, vaan vesistön ravintoketjun alkupäässä olevista levistä, kasviplanktonista. Leviä ja niitä syövää eläinplanktonia on kiittäminen siitä, että järviemme muikut ovat rasvakoostumukseltaan varsinaista superruokaa.

Järvien ravintoverkostoissa ravitsemukselliselta arvoltaan erilaisten rasvahappojen määrä vaihtelee kasviplanktonin lajiston mukaan. Myös vesistön olosuhteet, kuten järven tummuus, vaikuttavat muodostuvien rasvahappojen – ja täten kalojen – ravitsemukselliseen laatuun.

"Soilta ja metsistä järviin huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrä on viime vuosikymmeninä yleisesti lisääntynyt. Vesistöt tummuvat, kun ruskean humuksen määrä vedessä kasvaa. Näin valo tunkeutuu huonommin veteen ja kasviplanktonin tuottava kerros ohenee", toteaa dosentti Paula Kankaala Itä-Suomen yliopiston biologian laitokselta.

Kankaalan mukaan humusta huuhtoutuu vesistöihin entistä enemmän, koska ilmastonmuutoksen myötä roudaton kausi on pidentynyt ja sadanta lisääntynyt. Ilmansaasteiden ja täten happaman laskeuman väheneminen on osaltaan myös vaikuttanut humuksen huuhtoutumisen kasvuun. Vesistöjen bakteerit käyttävät hajoavan kasviaineksen hiiltä, mutta toistaiseksi ei ole tiedetty, hyötyykö ravintoverkosto tästä.

Kankaala on johtanut Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa tutkittiin maaekosysteemeistä peräisin olevan orgaanisen hiilen vaikutus monityydyttymättömien rasvahappojen muodostumiseen suurten järvien ravintoverkostoissa. Akatemian AKVA-ohjelmassa tutkimus jatkuu; parhaillaan tutkitaan järvien ravintoverkostojen vaikutusta ihmisen terveyteen.

Etenkin Yhdysvalloissa väitellään siitä, hyötyvätkö pohjoisten ja arktisten järvien eläinplankton ja kalat maaekosysteemeistä huuhtoutuneesta hiilestä.

"Viime vuosina tämä on Yhdysvalloissa ollut merkittävämpiä limnologisia tutkimusaiheita, koska siellä asiasta on tehty myös ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa. Meillä on aivan toisenlainen lähtökohta tutkimukselle", sanoo tutkijatohtori Sami Taipale, joka työskennellyt Jyväskylän yliopistossa ja on nyt tutkijana Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla.

 

Levien tuottamat rasvahapot siirtyvät ravintoketjussa

Terveydelle tärkeimmät omega 3 -rasvahapot ovat eikosapenteenihappo (EPA) ja dokosahekseenihappo (DHA). Sekä ihmiset että eläimet saavat niitä ainoastaan ravinnosta, koska elimistö ei itse pysty niitä tuottamaan. Järvissä kaikki rasvahapot ovat lähtöisin kasviplanktonista. Eläinplankton, kuten vesikirput ja hankajalkaiset, syö kasviplanktonia ja joutuu itse kalojen ruoaksi.

"Koska eri leväluokat tuottavat omega 3 -rasvahappoja eri lailla, kasvatimme erilaisia leviä ja tutkimme, miten ne tuottavat rasvahappoja. Osoittautui, että nielulevissä ja panssarisiimalevissä on paljon sekä EPA:aa että DHA:ta, ja että piilevissä on paljon EPA:aa. Sen sijaan viherlevissä ja sinilevissä, eli syanobakteereissa, on muita rasvahappoja, mutta ei lainkaan EPA:aa tai DHA:ta", Taipale sanoo.

Levien ja bakteerien ravintoarvoa tutkittiin laboratoriossa syöttämällä niitä Daphnia-vesikirpuille, joita usein käytetään eläinplanktonin mallilajina. Vesikirpuille syötettiin myös puiden lehtien hiukkasia, jotka edustivat maakasveista tulevaa ravintoa. Lehdissä on paljon hiiltä, mutta osoittautui, että se on muodossa, jota vesikirput eivät pysty käyttämään.

"Parhaiten vesikirput kasvoivat nielulevällä, hyvin myös pii- ja viherlevällä. Huonoin kasvu oli lehtihiukkasilla ja syanobakteereilla. EPA on erityisen tärkeä vesikirppujen poikastuotannossa ja siinä erot olivat suuria", Taipale sanoo.

"Suurten järvien useimpia eläinplanktonlajeja on vaikeaa tai mahdotonta kasvattaa laboratoriossa, koska ne ovat hyvin herkkiä ympäristön muutoksille. Hankajalkaiset ovat tällainen tärkeä ryhmä, niitä tutkimme luonnon vesien näytteistä", Kankaala sanoo.

 

Muikut ovat terveydellisesti erinomaista syötävää

Tutkimuksen kohteena on ollut kuusi yli sadan neliökilometrin kokoista järveä Vuoksen vesistössä: Pyhäselkä, Orivesi, Paasivesi, Kallavesi, Suvasvesi ja Karjalan Pyhäjärvi.

"Nämä ovat karuhkoja, ei rehevöityneitä järviä, joiden humuspitoisuus vaihtelee vähäisestä keskinkertaiseen. Suomen vesistöissä on keskimäärin enemmän humusta kuin vaikka Keski-Euroopassa tai Yhdysvalloissa, ja pienissä järvissä sitä on enemmän kuin suurissa", Kankaala toteaa.

Järvistä troolattiin muikkua ja tutkittiin veden kasvi- ja eläinplanktonin rasvahappokoostumusta. Ravintoarvoltaan erinomaiset kasviplanktonlajit, eli nielulevät, piilevät ja panssarisiimalevät, muodostavat 38–70 prosenttia järvien kasviplanktonista.

Eläinplanktonissa oli lajikohtaisia ja vuodenaikaisia eroja. Vesikirput, jotka syövät kaikkea bakteereista leviin, sisälsivät runsaasti EPA:aa. Hankajalkaiset syövät leviä valikoidusti ja sisältävät runsaasti DHA:ta ja myös EPA:aa.

"Seuraavana ravintoketjussa oleva muikku syö paljon hankajalkaisia ja siitä syystä muikun rasvahapoista 20–40 prosenttia on DHA:ta. Rasvakoostumukseltaan muikku on siis erinomaista ravintoa ihmiselle, suorastaan superruokaa", Kankaala sanoo.

"Muikku on nimenomaan planktoninsyöjäkala ja tärkein pyyntikala sisävesillä."

Valuma-alueelta peräisin olevan orgaanisen hiilen hyödyntämistä ei havaittu ravintoketjun eri tasoilla.

Jatkoprojektissa tutkitaan, miten järvien ekosysteemit vaikuttavat ihmisen terveyteen. AKVA-ohjelman hankkeessa selvitetään, miten humuksen mukana huuhtoutuu elohopeaa valuma-alueelta vesistöihin. Muikun ohessa tutkitaan ahvenen terveellisiä rasvahappoja, elohopea- ja seleenipitoisuutta sekä miten näitä kertyy keloja syöviin ihmisiin.

"Tutkimme myös, miten vesistöjen tummeneminen ja sinilevien lisääntyminen vaikuttavat ravintoketjuun ja rasvahappojen koostumukseen", Kankaala sanoo.

"Turvetuotanto, metsähakkuut ja ojitukset aiheuttavat humuksen huuhtoutumista vesistöihin. Suomen ympäristökeskus (Syke) on kuitenkin Kiiminkijoen tutkimuksessaan osoittanut, että ilmastonmuutos vaikuttaa huuhtoutumiin näitä muokkaustoimenpiteitä enemmän."

 

Teksti: Harriet Öster
Henkilökuva: Marjo Aaltomaa
Järvikuva: Pixmac.fi

Viimeksi muokattu 10.8.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »