EU kehittyy kriisien kautta

15.10.2015

Euroopan unionin kehitykselle on tyypillistä, että se tapahtuu kriisitilanteiden kautta. Tätä mieltä on akatemiaprofessori Kaarlo Tuori, joka on tutkinut Euroopan valtiosääntöä eli perustuslakeja. 1990-luvun kriisi oli Saksojen yhdistyminen ja sosialistisen leirin romahtaminen, seuraava kriisi oli terrori-iskut syyskuun yhdestoista vuonna 2001, seuraavaksi tuli eurokriisi ja nyt viimeisimpänä pakolaiskriisi.

”Ilman Saksan yhdistymistä ei olisi tullut Maastrichtin sopimusta ja sitä seurannutta yhdentymisharppausta, johon liittyvät myös talous- ja rahaliitto ja taloudellisen valtiosäännön kehittyminen. Syyskuun 11. korosti turvallisuusvaltiosääntöä ja eurokriisi taloudellista. Pakolaiskriisi puolestaan on palauttanut turvallisuusvaltiosäännön keskiöön. Ajatukseni on, että kunakin aikana tietty valtiosääntö on tahdinantaja, joka määrää valtiosäännön yleiskuvaa. Kriisit on pakko ratkaista, ja koska unionin perustamissopimusten muuttaminen on vaikeata, vain kriiseissä saadaan merkittäviä tuloksia.”

Tuorin mukaan Euroopan valtiosääntö on varsin erilainen kuin esimerkiksi Suomen. Se voidaan jakaa edellä mainittujen lisäksi myös sosiaaliseen ja poliittiseen valtiosääntöön. Euroopassa on perustuslaillistettu tai nostettu perustuslain tasolle sellaisia aihepiirejä, jotka eivät jäsenvaltioissa ole perustuslaeissa vaan joista päätetään normaalissa poliittisessa päätöksentekoprosessissa.

 

EU:n valtiosääntö on jatkuva prosessi 

Euroopan unionin perustamissopimukset ovat unionin muodollinen perustuslaki. Niissä on sellaisia määräyksiä, joita ei koskaan näe kansallisissa perustuslaeissa. Näitä ovat esimerkiksi sisämarkkinavapaudet, kilpailuoikeus, tietyt sosiaaliset oikeudet tai rajavalvonta.

Tuorin mukaan tämä erilaistuminen lähti siitä, että alun perin Euroopan yhteisöt keskittyivät talouteen. Niinpä valtiosäännönkin kehitys lähti tästä ulottuvuudesta. Myöhemmin mukaan tulivat muut ulottuvuudet, ja Tuorin tulkinnan mukaan ne ovat kehittyneet eri tahdissa ja ilmaantuneet eri aikoina.

”Euroopan perustuslaki on jatkuva prosessi. Perustamissopimusten muuttaminen vaatii kaikkien jäsenvaltioiden hyväksynnän valtiosäännön mukaisessa menettelyssä. Se on hyvin hankala prosessi. Siksi Euroopan unionin tuomioistuin on saanut keskeisen aseman myös Euroopan valtiosäännön sisällön määrittämisessä. Monet EU:n keskeiset periaatteet eivät ole sopimuksilla vahvistettuja, vaan ne perustuvat pelkästään tuomioistuimen ratkaisuihin. Eli ristiriitatilanteissa EU-oikeuden normit syrjäyttävät kansallisen oikeuden normit. Ne ovat myös suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.”

Tuorin viimeisin kirja on kokonaisvaltainen teoria Euroopan valtiosäännöstä. Se erittelee eri valtiosääntöulottuvuuksia ja toisaalta erittelee Euroopan valtiosäännön vuorovaikutusta kansallisten valtiosääntöjen kanssa ja pyrkii erittelemään eri ulottuvuuksia ja teoreettisia taustaolettamuksia. Tuorin mukaan hänen tutkimuksensa liikkuu metatasolla ja valtiosäännöt ovat tutkimusmateriaalia. Kohderyhmänä ovat lähinnä muut tutkijat. ”En odota, että Euroopan parlamentin kirjakauppaan tulisi suoranainen jono ostamaan kirjaa”, hän naurahtaa.

 

Syvenevän yhdentymisen kannattaja

Edellisen kirjansa Tuori kirjoitti eurokriisistä yhdessä veljenpoikansa Klaus Tuorin kanssa, joka on taloustieteilijä ja juristi. Se oli konkreettisempi ja valtiosääntötutkimuksen sivutuote. ”Se testasi ajatusta siitä, miten eri valtiosääntölohkot perustuvat tietynlaiselle käsitykselle siitä yhteiskunnan lohkosta, mikä kulloinkin on valtiosäännön kohteena. Kirjassa pyrimme rekonstruoimaan taloudelliset taustaolettamukset, joille Maastrichtin sopimuksen taloudelliset määräykset perustuivat. Sen jälkeen tutkimme kriisiä taloudellisena ilmiönä siltä kannalta, miten nämä olettamukset pitivät paikkaansa ja kestivät tulikasteensa. Ja eiväthän ne tietenkään kestäneet. Ne taustaolettamukset, joille koko talous- ja rahaliitto perustui, olivat epärealistisia.”

Tuori näkee ratkaisun unionin ongelmiin syvenevässä yhdentymisessä. Hän ottaa esimerkin Kreikan kriisistä: ”Sellainen rahajärjestely, jossa kriisipaketteja rahoitetaan kansallisten budjettien kautta, on EU:n tuho, koska se laittaa antaja- ja saajamaat vastakkain ja lisää erilaisia kansallisia ennakkoluuloja. Se on eurooppalaisen solidaarisuuden loppu. Ainoa vaihtoehto on, että EU:lla itsellään on laajempi budjetti, mitä ei voi olla ilman laajempaa verotusoikeutta.”

 

Antoisa Eurooppa-retki opetti Eurooppa-oikeudesta

Tuori on taustaltaan oikeus- ja valtiosääntöteoreetikko, ei EU-oikeuden tuntija. ”Eurooppa-retkeni perimmäiset motiivit olivat oikeusteoreettisia eli halusin oppia Eurooppa-oikeudesta. Ajatukseni oli, että yleistä oikeustiedettä ei voi tehdä, ellei ota vakavasti Eurooppa-oikeutta tai ylikansallista oikeutta.”

Tuorin akatemiaprofessorikausi päättyy vuoden vaihteessa ja hän jää eläkkeelle, vaikka aikookin jatkaa tutkimustyötään. Hän kertoo nauttineensa jokaisesta päivästä kaudellaan ja saaneensa hienon päätöksen uralleen. Sitä ei runsas julkisuuskaan ole pilannut.

”Olen koko ajan yrittänyt pitää karsintaa. On joitakin aiheita, joita olen pitänyt tärkeinä kommentoida. Näitä ovat Eurooppa-kysymykset, eurokriisi, kuntareformi ja sote, koska olen ollut sosiaalioikeuden tutkija.” Rasittavampana Tuori on kokenut eduskunnan valiokunnissa kuultavana käymisen, koska välillä näitä kuulemisia on ollut erittäin runsaasti. Tuori on pitänyt kunnia-asianaan käydä niissä mutta harkitsee nyt vakavasti, jatkaako enää eläkkeelle jäämisen jälkeen.

 

Teksti ja kuva: Leena Vähäkylä

 

Viimeksi muokattu 19.10.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »