Diginatiivit ja digimuukalaiset

25.3.2015

Kouluviihtyvyyden romahtaminen, kurinpito-ongelmat ja lasten pitkästyminen koulussa kuuluvat yleisiin diginatiiveja eli 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä koululaisia koskeviin puheenaiheisiin. Koska Pisa-tulokset ovat laskeneet samaan aikaan, kun teknologian käyttö on lisääntynyt, on pohdittu sitäkin, ovatko nämä kaksi asiaa seuraussuhteessa toisiinsa.

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonkan johtamassa tutkimushankkeessa "Kuilu oppimiskäytäntöjen ja diginatiivien mielen kehityksen välillä" pohditaan, voisivatko ongelmat johtua pikemminkin siitä, että koulujen vanhentuneet opetusmenetelmät ovat ristiriidassa tämän päivän diginatiivien tarpeiden ja taitojen kanssa. Hankkeen nimen viitoitusten mukaan kyse voisi olla siitä, että lapsia ja nuoria opettavien digimuukalaisten kasvatukselliset käytännöt eivät enää sovi innostamaan koululaisia, jotka usein ovat teknologiataidoiltaan heitä edellä. Tutkimus kuuluu Suomen Akatemian MIND-tutkimusohjelmaaan.

"Koulujen tietokäytännöt perustuvat vielä pitkälti kynään ja paperiin sekä paikallaan istumiseen ja kuuntelemiseen. Intensiiviseen teknologien käyttöön tottuneet diginatiivit joutuvat koulussa tavallaan aikakapselissa taaksepäin. Vastaavasti heidän opettajansa eivät välttämättä ymmärrä, mistä diginatiivit puhuvat", kiteyttää Kirsti Lonka.

 

On ja off

Professori Lonka kutsuu tutkimushanketta neljän K:n yhteistyöksi. Hänen lisäkseen ryhmään kuuluu kolme muuta K-alkuisella nimellä siunattua professoria. Kasvatustieteen professori Kai Hakkarainen on erikoistunut teknologiaopetukseen ja tietokoneavusteiseen oppimiseen. Psykologian professori Katariina Salmela-Aro tutkii kouluhyvinvointia, kouluintoa ja koulu-uupumusta. Aivotutkija Kimmo Alho tutkii kehittyvien nuorten aivoja.

Tutkimuksessa profiloidaan ja seurataan neljän vuoden ajan 12-, 16- ja 20-vuotiaiden tietokäytäntöjä ja hyvinvointia. Erilaisia ryhmiä muodostetaan mm. aktiivista pelaajista, sosiaalisen median käyttäjistä ja niistä, jotka käyttävät vain vähän teknologiaa.

"Olemme saaneet sellaisia alustavia löydöksiä, että koulussa viihtyvät huonoiten ne, jotka ovat innostuneimpia teknologian käytöstä. On huolestuttavaa, että jo 12-vuotiaat alkavat osoittaa kyynistymisen merkkejä eivätkä oikein jaksa arvostaa koulua", toteaa Kirsti Lonka.

 

 

 Diginatiivien sukupolveen kuuluvat 1990-luvulla ja sen jälkeen syntyneet nuoret.

 

Monien mielestä lapsille olisi hyväksi olla edes koulussa offline-tilassa. Toisen näkemyksen mukaan lapset voisivat olla online-tilassa myös koulussa mutta viettäisivät enemmän aikaa offline-tilassa koulun ulkopuolella - vaikka luonnossa. Lonkan mukaan diginatiivit osaavat myös itse säännöstellä teknologian käyttöään.

"Nykynuoret paheksuvat niitä, jotka käyttävät kännykkää elokuvissa tai ruokapöydässä. He myös keksivät esimerkiksi sellaisia tapoja, että kahvilassa laskun maksaa se, joka ensimmäisenä koskee kännykkäänsä."

Lonka haluaa oikoa stereotypiaa, jonka mukaan teknologiasta innostuneet eivät olisi kiinnostuneet liikunnasta.

"Kun kyselimme, mikä sytyttää ja innostaa eri-ikäisiä nuoria eniten, yli 60 prosenttia haastatelluista vastasi olevansa kiinnostunut liikunnasta ja siihen liittyvistä asioista. Seuraavaksi suurimpia intohimon kohteita ovat taide ja musiikki eri muodoissaan."

Liikunnasta innostunut diginatiivisukupolvi limittää teknologian luontevasti osaksi liikuntaharrastustaan lumilautailusta tyttöjen suosimaan kilpacheerleadingiin. Viestintä on visuaalisvoittoista. Kuvattuja ja videoituja treenisessioita jaetaan sosiaalisen median kanavien kautta.

 

Käyttöliittymä maailmaan

Lonkan mukaan nuoremman sukupolven käytännöt ovat usein aika vieraita diginatiiveja opettaville digimuukalaisille, joiden pääsääntöisin kommunikointiväline edustaa 1980-luvun teknologiaa.

"Digimuukalaisen tunnistaa siitä, että hän menee tietokoneelle, käynnistää sen ja lähettää sähköpostin. Hän ei ole aktiivisesti läsnä sosiaalisessa mediassa, ja perustelee tätä sillä, ettei halua olla koko aikaa tietokoneen ääressä."

Diginatiivien käyttöliittymä maailmaan eroaa digimuukalaisten käyttöliittymästä. Diginatiivien mielestä sähköposti on mummojen teknologiaa. Digimuukalainen puolestaan luulee olevansa in, kun osaa käyttää powerpointia, exeliä ja officea. Hän joko pelkää tai suhtautuu negatiivisesti uuden sosiodigitaalisen käytännön vaihtoehtoihin.

"On huolestuttavaa, jos opettajan ja hänen oppilaidensa väliin muodostuu erilaisten tietokäytäntöjen takia kuilu, joka estää eri sukupolvien edustajia ymmärtämästä toisiaan. Jäykkien alustojen powerpoint-kulttuuri ei ole diginatiivien tarpeisiin sopivaa opetusteknologiaa", sanoo Lonka.

 

Uusia käytäntöjä Minerva-torilla

Kirsti Lonka työskentelee Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella, missä koulutetaan opettajia eri kouluasteiden ja oppilaitosten opetustehtäviin. Lonkan mukaan opettajankoulutus on varsin hidas uudistumaan. Opiskelijoiksi myös pyrkii kovin turvallisuushakuisia ihmisiä, jotka ovat pärjänneet ja viihtyneet vanhakantaisessa koulussa.

 

 Minerva-torin tilat olivat Helsingin yliopiston toiseksi suurin designhanke Helsingin muotoilupääkaupunkivuonna 2012.

 

Uudistushaluinen Lonka johtaa omaa kokeellista luokanopettajaohjelmaa, johon otetaan vuodessa 20 kasvatuspsykologian pääaineopiskelijaa. Näiden kanssa on kehitelty myös tulevaisuuden opettajankoulutuksen tila Minerva-tori, joka sijaitsee Minerva-talon alakerrassa. Helsingin muotoilupääkaupunkivuonna 2012 Minerva-tori oli Helsingin yliopiston toiseksi suurin designhanke.

Minerva-torilla työskentelee myös yliopisto-opiskelijoista koostuva tutkimusryhmä, johon kuuluu paljon graduntekijöitä. Ryhmässä toimimista ja tutkivaa oppimista painottavat ilmiöopinnot tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden keksiä luovasti uusia tietokäytäntöjä. Minerva-torilla hyödynnetään paljon erilaisia virtuaalisia vuorovaikutuksen muotoja kuten esimerkiksi Flinga-teknologiaa. Sen avulla kaikki sessioon osallistuvat voivat heitellä ideoita edelleen kehiteltäviksi.

"Tutkimushankkeemme liittyy elimellisesti Minerva-torin living labiin. Olemme jakaneet opiskelijat ilmiölähtöisesti opiskeleviin pienryhmiin ja antaneet heille iPadit, PC-tabletit, Lumiat tai Surface-tabletit. Katsomme mitä lisäarvoa teknologia tuo ilmiöopinnoissa."

 

Uudisasukkaaksi diginatiivin opissa

Lonkan mukaan olisi yhteiskunnallisesti tärkeää pelastaa koululaiset pitkästymiseltä.

"Nuoria ei pitäisi syyllistää siitä, että tuijottavat kännykän tai tabletin ruutua, jos se tarjoaa pakopaikan meidän tylsistä paapatuksistamme", toteaa Lonka.

Diginatiivit ovat tottuneet käyttämään sovelluksia viihdevälineinä koulun ulkopuolella. Olisi tärkeää, että opettajat pystyisivät tarjoamaan lapsille uusia teknologioita oppimisvälineiksi koulussa. Kaikkea ei tarvitsisi jakaa lusikalla luokassa vaan nuoria voisi kannustaa opiskelemaan itsenäisesti ja luovasti.

"Diginatiivien suhde tietoon on letkeämpi kuin vanhemmalla sukupolvella. He surffaavat tiedon aallonharjalla ja ovat tottuneet siihen, ettei kukaan voi ymmärtää kaikkea tietotulvaa. Jos lapsi kokee koulussa annetun opetuksen mielenkiinnottomana paasauksena, hän ei opi rakastamaan oppimista vaan pahimmassa tapauksessa alkaa vältellä sitä."

Meitsien tyyppisille uudissanoille ja finglish-kielisille termeille nauravat digimuukalaiset voisivat kehittyä digimaailman uudisasukkaiksi oppimalla sosiodigitaalisen toiminnan uudet käytännöt diginatiiveilta.

"Minä opin twitterin ja instagramin käytön omilta lapsiltani. Aikaisemmassa vaiheessa he opettivat vaarin käyttämään tekstiviestejä, jotta hän voisi kommunikoida lastenlastensa kanssa", kertoo Lonka.

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Viimeksi muokattu 10.8.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »