Lapinlehmä viihtyy hangessa

19.2.2015
Arktinen arkki -tutkimushankkeessa tarkastellaan kotieläinten sopeutumista pohjoisiin olosuhteisiin biologisena ja kulttuurisena prosessina. Poron lisäksi tutkitaan alkuperäisiä nauta- ja hevosrotuja niin Pohjois-Suomessa, Arkangelissa kuin Siperiassa. 
Suomen Akatemian Arktisella akatemiaohjelmalla on neljä teemaa: hyvä elämä pohjoisessa, taloudellinen toiminta ja infrastruktuuri arktisissa oloissa, pohjoinen ilmasto ja ympäristö sekä rajat ylittävä arktinen politiikka. Ohjelman tutkimushankkeisiin lukeutuu myös Juha Kantasen ja Florian Stammlerin johtama Arktinen arkki -konsortiohanke. Sen päätavoitteena on selvittää genomitutkimusmenetelmien ja antropologian avulla, miten sekä luonto että ihminen ovat muokanneet kotieläimet kestämään karuja arktisen alueen oloja, jotka ovat varsin haasteelliset niin ilmaston kuin tarjolla olevan ravinnon suhteen. Kantanen johtaa genomitutkimusryhmää ja arktisen antropologian tutkimusprofessori Florian Stammler Lapin yliopistosta antropologien ryhmää.
 

Kuvissa hymyilevä lapinlehmä Jannelan Halinalle ei yksilönä kuulu niihin varsinaisiin tutkimuseläimiin, joista kotieläingenetiikan professori Juha Kantasen johtama tutkimusryhmä ottaa veri-, rasvakudos- ja pötsinäytteitä. Pohjoissuomenkarjan edustajana Halinalle kuitenkin sopii oivalliseksi kuvauskohteeksi ja esimerkiksi pohjoisiin oloihin sopeutuneesta kotieläimestä.

Lisäksi tiine lapinlehmä asuu Vekkilän museotilalla Tammelassa, suhteellisen lähellä professori Kantasen työpaikkaa eli Luonnonvarakeskus Luken Jokioisten tutkimuslaitosta. Kantanen työskentelee myös Itä-Suomen yliopiston Biologian laitoksella. Ohjelman tutkimushankkeisiin lukeutuu myös Juha Kantasen ja Florian Stammlerin johtama Arktinen arkki -konsortiohanke. Sen päätavoitteena on selvittää genomitutkimusmenetelmien ja antropologian avulla, miten sekä luonto että ihminen ovat muokanneet kotieläimet kestämään karuja arktisen alueen oloja, jotka ovat varsin haasteelliset niin ilmaston kuin tarjolla olevan ravinnon suhteen. Kantanen johtaa genomitutkimusryhmää ja arktisen antropologian tutkimusprofessori Florian Stammler Lapin yliopistosta antropologien ryhmää.


Lapinlehmä Jannelan Halinalle asuu Kristiina Liinaharjan pyörittämällä Vekkilän museotilalla Tammelassa.

Pienikokoisen, valkean Halinallen rotu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon 1980-luvulla. Kun silloisessa Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisilla työskennellyt kotieläinten jalostustieteen professori Kalle Maijala aloitti lapinlehmän säilytystoimet, Suomesta löytyi enää vajaat kolmisenkymmentä yksilöä. Professori Kantasen mukaan säilytystoimet ovat onnistuneet nostamaan lapinlehmien lukumäärän noin 600 yksilöön. Rodun elävä geenipankki on sijoitettu Pelson vankilan maatilalle, missä vangit hoitavat noin viittäkymmentä lehmäyksilöä.

Halinalle on kotitilallaan Tammelassa ainut lapinlehmä. Paras kaveri, ilmeeltään yrmympi länsisuomenkarjan lehmä Hellä, kuuluu myös alkuperäisrotujen edustajiin. Vaikka länsisuomenlehmätkin ovat harvinaisia valtarotuihin verrattuna, niitä löytyy kuitenkin enemmän kuin lapinlehmiä. Viehättävän ulkomuodon ja ystävällisen luonteen ohella Halinallea ja Hellää yhdistää rotuominaisuuksiin kuuluva nupous eli kummallakaan ei ole sarvia. Kumpikaan ei myöskään kavahda lumihankea vaan kaverukset käyskentelevät mielellään ulkona myös talvella.

Jos Lapissa on taikaa, niin on sitä kyllä lapinlehmän maidossakin. Halinallen maidosta tehty marjasmoothie energisoi koko loppupäiväksi. Ei siis ihme, että Vekkilän lapinlehmän maidon hinta ei ole laskenut samaa tahtia kuin valtarotulehmillä tuotetun maidon hinta.

Myös professori Kantanen alleviivaa lapinlehmän maidon laadukkuutta, joka muiden hyvien ominaisuuksien lisäksi juustoutuu hyvin. Alkuperäisrotujen edustajat kuitenkin tuottavat niin paljon vähemmän maitolitroja kuin nykyiset valtarodut, että ne ovat saaneet väistyä suurempikokoisten ja enemmän lypsävien lehmien tieltä.

 

Geenivaroihin liittyvää perinnetietoa 

Lapinlehmät pääsivät mukaan Arktinen arkki -tutkimushankkeeseen, koska tutkimuksessa ei haluttu keskittyä pelkästään poroon. Mukaan otettiin alueita, joilla on jo pitkään harjoitettu poronhoidon lisäksi myös naudan- ja hevosenkasvatusta. Pohjois-Suomessa tarkastellaan poron lisäksi suomenhevosta ja pohjoissuomenkarjaa. Arkangelin alueella kohteena ovat poron lisäksi mezeninhevonen ja siellä kehitetty kholmogorinkarja. Siperiassa Sahan tasavallassa sijaitsevan Eveno-Bytantajn alueella tutkitaan poroa sekä jakutianhevosta ja jakutiankarjaa.

"Poron kesytyshistoria on paljon nuorempaa kuin naudan ja hevosen. Jääkauden jälkeen pohjoisille seuduille levinnyt villi kantalaji oli jo mukautunut vaativiin olosuhteisiin. Nauta ja hevonen puolestaan ovat polveutuneet paljon eteläisemmillä seuduilla eläneistä kantaeläimistä. Niiden mukauttaminen pohjoisten alueiden kotieläimiksi on ollut paljon haastavampaa", sanoo Kantanen.

"Kehittelemme yhdessä uudenlaista, eri tieteenalojen osaamista yhdistelevää tutkimuskenttää. Nagoyan protokollan mukaisesti osallistumme myös geenivaroihin liittyvän perinnetiedon säilyttämiseen. Eli antropologit keräävät arkistoista ja haastattelemalla muun muassa ikiaikaisia tarinoita ja legendoja, jotka kertovat, miten alkuperäiskansat ovat muokanneet alkuperäisiä geenivarojaan omissa ympäristöoloissaan."

 

Tarkastelussa eläimen koko perimä

Tammelassa asuva Halinalle ei käy varsinaiseksi professori Kantasen tutkimuseläimeksi, koska Oulusta ternimaitoikäisenä Tammelaan päätynyt lapinlehmä saa nauttia elämästään vielä useita vuosia päätymättä kenenkään lautaselle. Kaikki Kantasen ryhmän tutkimat lehmät nimittäin ovat tutkimuskaudella teuraaksi joutuvia eläimiä, joista kerätään näytteet teurastuksen yhteydessä.

"Yksikään eläin ei menetä henkeään meidän tutkimuksemme takia. Otamme näytteet eläimistä, jotka muutenkin teurastetaan ruuaksi. Kotieläimistä saatava maito ja liha ovat näillä tutkimusalueilla erittäin oleellinen osa ruokavaliota", kertoo professori Kantanen.

Teurastuksen yhteydessä otetuista rasvanäytteistä eristetään RNA ja tutkitaan sen geeniekspressiota. Lisäksi tehdään maantieteellinen vertailu rasvagenetiikassa ja pyritään analysoimaan rasvan merkitystä kylmän ja nälän sietämisessä. Verinäytteistä saatavan DNA:n avulla tarkastellaan joidenkin eläinten koko perimää. Eri eläinlajeista saatuja tuloksia verrataan myös keskenään sekä Portugalista kerätyistä näytteistä saatujen vertailutietojen kanssa.

"Tutkimme myös pötsinäytteet. Analysoimme tutkimuseläinten pötsin mikrobistoa sekä miten se on auttanut hyödyntämään alueella käytettyä rehua. Viljelymahdollisuudet näillä tutkimusalueilla ovat usein lähes olemattomat, joten karjan rehu poikkeaa lämpimämpien alueiden rehusta. Rehun erilaisuudesta huolimatta köyhiin ja ankariin olosuhteisiin sopeutunut jakutianlehmä lypsää tuhat rasvaista maitokiloa vuodessa, ja sen liha on laadukasta."

Koska tutkijoiden pitää olla läsnä niin kesä- kuin talviteurastuksissa, ryhmäläisille kertyy useampia näytteenkeruumatkoja niin Suomen Lappiin, Arkangeliin kuin Siperiaan. Lisäksi kerätään näytteet Portugalista, jotta voidaan verrata keskenään lämpimillä ja kylmillä alueilla kasvaneita nautoja ja hevosia.

"Aloitamme ensimmäisenä vuonna helpommasta päästä eli keräämme näytteitä Suomessa ja Portugalissa. Ensi vuonna käymme Arkangelissa ja Siperiassa. Tilastointi ja julkaisutoiminta jäävät kolmanteen ja neljänteen vuoteen. Nyt on otettu jo ensimmäiset näytteet poroilta, ja Florian Stammler on käynyt Jakutiassa."

Vaikka Siperia on jätetty haastavampana kohteena nelivuotisen tutkimuksen toiseen vuoteen, professori Kantanen ei pelkää äärioloja. Hän on käynyt Siperiassa aikaisemminkin kuukauden pituisella näytteenottomatkalla. Työmatkat ovat vieneet miehen Venäjän eri alueiden lisäksi myös Kiinaan, Ukrainaan, Puolaan, Serbiaan, Nepaliin ja myös Tiibetiin.

"Olen sukujuuriltani karjalainen, ja olen aina ollut kiinnostunut tekemään yhteistyötä venäläisten tutkijoiden kanssa. Viihdyn venäläisten seurassa, ja haluaisin osata venäjän kieltä oikein kunnolla. Jos olisin nyt ylioppilas, saattaisin lähteä Pietariin opiskelemaan eläinlääkäriksi. Tosin voi olla, että sittenkin ajautuisin töihin tutkimuksen pariin, koska tämä työ on niin mielenkiintoista, kansainvälistä ja inspiroivaa."

 

Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi

Lisää Arktisesta akatemiaohjelmasta www.aka.fi/arktiko

Viimeksi muokattu 20.2.2015
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »